lushkaa konsanaan; sukulaiset olivat h?net ottaneet vastaan lempe?n?, hauskana ja kunniallisena nuorena miehen?; ja

ssaan totuttaa itse?ns? vanhoihin oloihin, joista jonkun aikaa oli ollut erossa. H?nest? n?ytti, ett? h?n oli aika tavalla miehistynyt ja kasvanut. Ep?toivoon joutuminen, kun ei suoriutunut uskonnon tutkinnosta, rahojen lainaaminen ajuri Gavrilalta, salaiset suukkoset Sonjalta, kaikki muistui h?nen mieleens? pelkk?n? lapsellisuutena, josta h?n nyt oli mittaamattoman kaukana. Nyt h?n oli husaariluutnantti. H?nell? oli hopeahetale

samalla huomauttaen sivumennen, ettei viel? kaikkea ollut puhunut, ett? viel? oli jotakin h?nen tunteissaan hallitsijaan, jotakin, jota eiv?t kaikki voineet ymm?rt??; ja h?n omak

teht?v??, ettei ole aikaa sellaisia ajatella, ja nuorukainen pelk?? sitoutua - h?n pit?? kalliina vapauttaan, joka on h?nelle tarpeen monessa muussa. Kun Rostof ajatteli Sonjaa nyt Moskovassa oleskelunsa aikana, puhui h?n itsekseen: "Pah, viel? tulee sellaisia paljon, paljon, ja onkin jossakin, joita en viel? tunne. Viel? ehd

ille kova puuha. Englantilaisessa klubissa valmistettii

ja vanhin. H?nelle oli klubi uskonut Bagrationin kunniaksi pidett?vien juhlallisuuksien j?rjest?misen, sill? harva osasi niin anteliaalla k?dell? ja niin vieraanvaraisesti j?rjest?? pitoja kuin h?n. Mutta eritt?in sen t?hden kreivi sai pidot toimekseen, ett? oli harvoj

tei myker?it? puutu kilp

rvatenkin kolme?

mietti

esi yksi, - sanoi kreivi,

maan suuria sterlettej??

taa minulle kukkia? Mitinjka! Hei Mitinjka! Rienn?h?n, Mitinjka rakas, maatilalle, - k??ntyi kreivi huoneeseen ilmestyneelle taloudenhoitajalleen, - rienn?, rakkaani, maatilalle ja sano Maksim

si itse, palautti kokin ja taloudenhoitajan ja alkoi taas k?ske?. Kuului ovissa kevyt miehen k?ynti, kannusten kilin? ja punakka

t poikaansa. - Auttaisit sin?kin! Viel?h?n tarvitaan laulajia. Musiikkia minull

agration, valmistautuessaan Sch?ngrabenin tappeluun, p

vi oli suu

n?, mutta

sen ja kunnioittavan n?k?isen? tarkkaavast

a, Feoktist? - kreivi sanoi,

saavat hyv?? sy?d?, mutta sit? kaikkea han

n?etk?s, l?hetti pyyt?m??n teilt? mansikoita ja tuoreita ananaseja. Kenelt??n muulta niit? ei saa. Ellei h?n itse ole kotona, niin pist?y ruhtinattarien luokse ja pyyd? heilt? ja sitten, kuuletkos,

?j? mukanaan? - kysyi Nik

?yr?n n?k?isen?, kuten aina, Anna Mihailovna. Huolimatta siit?, ett? Anna Mihailovna joka p?iv? tap

h?n sanoi. - Pierre on saapunut ja nyt saamme kaikkea, kreivi, h?nen kasvihuoneistaan. Minun tarvitsisi

na otti toimittaakseen osan h?nen teht?v

Min? h?net merkitsen listaan. Mit?, o

m?ns?, ja h?nen kasvoilleen

. Ja voimmeko sellaista ajatellakaan, silloin kun niin iloitsimme h?nen onnestaan! Ja sellainen suuri taiva

see? - kysyiv?t molemmat

lovna huok

tsui luokseen taloonsa Pietariin ja kas... Rouva matkusti t?nne Moskovaan, ja tuo huimap?? h?nen j?liss??n, - sanoi Anna Mihailovna, tahtoen osoittaa my?t?tuntoisuuttaan Pierreen,

tulisi klubiin, - kaikki hai

as Juri Vladimirovitsh Dolgoruki, Valujef, kreivi Markof, ruhtinas Vjasemski. Kun he n?in muodostelivat yst?v?piirej?, niin j?iv?t ne moskovalaiset, jotka tavallisesti puhuivat muitten mielipiteiden mukaan (niihin kuului my?s Ilja Andreitsh Rostof), lyhyeksi ajaksi ilman m??r?tty? kantaa sotatapahtumiin n?hden ja ilman opastajia. Moskovalaiset tuumivat, ett? jokin oli hullusti, ja ett? n?it? huonoja viestej? oli vaikea tutkistella, ja siksip? oli parempi vaieta. Mutta jonkun ajan kuluttua, aivan kuten valamiehet astuvat ulos neuvotteluhuoneesta, niin ilmestyiv?t mahtavatkin, klubin ??nitorvet, ja kaikki alkoivat puhua selv?sti ja m??r?tysti. Oli keksitty syit? tuolle uskomattomalle, ennen kuulumattomalle ja mahdottomalle tapahtumalle, ett? ven?l?iset olivat h?vinneet, kaikki k?vi selv?ksi, ja Moskovan joka sopessa alettiin puhua yht? ja samaa. Syyt olivat seuraavat: it?valtalaisten petollisuus, sotajoukon huono muonitus, puolalaisen Pshebyshefskyn ja ranskalaisen Langeronin petos, Kutusovin kykenem?tt?

hinshin, ivallisesti mukaillen Voltairen sanoja. Kutusovista ei puhunut kukaan ja

ett? on vaarallisempi paeta kuin menn? eteenp?in; mutta ven?l?isi? t?ytyi vain hillit? ja kehottaa: hiljempaa! Joka taholla kertoeltiin yh? uusia ja uusia juttuja ven?l?isten upseerien ja sotilaiden erinomaisista urot?ist? Austerlitzin luona. Mik? oli pelastanut lipun, mik? surmannut viisi ranskalaista, mik? taas yksin??n