tt?nyt upseerinarvonsa, kuten oli odottanut, m??r?ttiin Moskovan kenraalikuvern??rin adjutantiksi. T?m?n johdosta ei h?n voinut menn? maalle muun perheen keralla, vaan j?i uuteen toimeen

Rostoviakin, koska t?m? oli Fedja

yt kuinkaan, vaan s?lytettiin kaikki Fedjan niskoille! Ja mit? h?n k?rsik??n! Antoivathan he tosin pojalleni arvon takaisin, mutta miksik?s eiv?t olisi antaneet? Arvelen, ett? sellaisia urhoja ja is?nmaan poikia kuin h?n ei siell? monta ollut. Ja ent?s sitten t?m? kaksintaistelu! Onko n?ill? ihmisill? s??lin- ja kunniantunnetta? Vaikka tiet?v?t h?nen olevan ainoan pojan, haastavat kaksintaisteluun ja noin vaan oijeti ampuvat! Hyv?, ett? Jumala armahti meit?. Ja miks

aikana Rostoville sanoja, joita ei mit

ik?li, mik?li he ovat minulle hy?dyksi tahi vahingoksi. Ja melkein kaikki ovat vahingoksi, - eritoten naiset. Niin, armas yst?v?ni, - jatkoi h?n, - miehi? olen tavannut rakastavia, jaloja, ylevi?; mutta muita naisia, paitsi ostettavissa olevia luontokappaleita - olkootpa sitten kreivitt?ri? tahi ky?kkipiikoja, saman tekev?, - en ole viel? tavannut. En ole viel? tavannut sit? taivaallista puhtautt

stasi Rostof, joka oli tykk?

sa, oli onnellisimpia ja hauskimpia h?nelle ja koko perheelle. Nikolai houkutteli mukanaan vanhempain kotiin paljon nuorta v?ke?. Vera oli kaksikymmenvuotias, kaunis n

nuoria, herkk?tunteisia, jotakin (arvattavasti onneaan) hymyilevi? neitosten kasvoja, t?t? vilkasta hy?rin?? sek? kuunteli t?t? harkitsematonta, vaan kaikkia hyv?ilev?? ja hivelev??, kaikkeen

si Natashaa. Dolohovin takia oli Natasha miltei riidassa veljens? kanssa. H?n pysyi lujana v?itteess??n, ett? Dolohof oli h?ijy ihminen, ett

viasi, vaikka h?nkin on mellastelija ja muuta, kuitenkin h?nt? rakastan, tottapa siis jotain ymm?rr?n. E

olohoviin verraten oli Denisovkin aivan v?h?p?t?inen, - pit?? ymm?rt??, millainen

seurassaan tuntuu ik?v?lt?. Ja tied?

hullutu

rmaan, sa

a pian huomattiin, (vaikkei kukaan siit? puhunut), ett? h?n k?vi Sonjan takia. Ja Sonja, joskaan ei tohtinut

en tanssiaisissa Jogelin luona, joissa Rostovilaisetkin aina k?viv?t. H?n oli erityisen huomaavainen Sonjaa kohtaan ja katseli t?t? sellaisin silmin, et

kasti tulisesti Nikolaita, oli tehnyt voimakkaaseen, kum

?m? uudet suhteet olivat. "Molemmat ovat he johonkuhun rakastuneet", - arveli h?n Sonjasta ja Natashasta. Mutta h

a Moskovassa ei muusta juteltukaan kuin alkavasta sodasta. Rostovien perheess? n?ist? valmistuksista ei suuria v?litetty, sill? kaikkien huomio oli keskittynyt Nikolushkaan, joka ei mill??n ehdolla suostunut j??m??n Moskovaan. H?n odotti vain Denisovin loma-ajan l