ll? ruhtinas Anatol Kuraginin, jota h?nen piti v?ltt?m?tt?m?sti tavata. Kuragin, jota h?n Pietariin saavuttuaan etsi, ei en?? ollut kaupungissa. Pierre oli

nsa, joka pyysi h?nt? l?htem??n yhdess? h?nen kanssaan Moldaun armeijaan, jonka ylip??llik?ksi vanha kenraali o

Andreista el?m? tuntua keve?mm?lt?. Sen j?lkeen kun h?nen morsiamensa oli h?net pett?nyt, mik? musersi h?nt? sit? voimakkaammin, kuta huolellisemmin h?n koetti kaikilta salata iskun vaikutusta itseens?, olivat h?nest? ne el?m?nehdot raskaat, joissa h?n oli ollut onnellinen ja viel?kin raskaampi oli vapaus ja riippumattomuus, joita h?n ennen oli pit?nyt kalliina. H?n ei edes ajatellut niit? entisi? aatoksiaan, jotka ensi kerran olivat nousseet h?nen mieleens? Austerlitzin tantereella taivasta t?hytess??n, joita h?n Pierren kanssa oli rakastanut kehitt?? ja jotka olivat korvanneet h?nen yksi

n j?liss??n takasin Ven?j?lle. Mutta kaiken t?m?n ohella h?n tiesi, ett? vierip? aikaa mink? vierik??n, h?n ei voi olla kaikista todisteluista huolimatta, joita h?n itselleen teki, ettei h?nen muka maksa vaivaa alentua yhteent?rm?ykseen asti h?nen kanssaan, h?n tiesi, ettei h?n kohdatessaan h?net voinut olla vaatimatta h?nt? kaksintaisteluun, niin kuin e

?ntiseen armeijaan. Kutusof, joka oli saanut kyll?ns? Bolkonskista ja t?m?n toimeliaisuudesta, koska se ei sopinu

, arka, ruma, vanhentuva neito, pysynyt pelossa ja henkisiss? k?rsimyksiss?, hy?dytt? ja ilotta elellyt el?m?ns? parhaita vuosia. Bourienne oli sama, jokaisesta el?m?ns? hetkest? iloisesti nauttiva, t?ynn? mit? eloisimpia itseens? kohdistuvia toiveita, itseens? tyytyv?inen ja kiemaileva naikkonen. H?n oli tullut vain entist? varmemmaksi, kuten ruhtinas Andreista n?ytti. H?nen Sveitsist? tuomansa kotiopettaja Dessaille oli puettu ven?l?iskuosiseen nuttuun, h?n puhua solkkasi ven?j?? palvelijoiden kanssa, mutta oli yht? rajotetun ?lyk?s, sivistynyt, siveellinen ja turhantarkka opettaja kuin ennenkin. Vanha ruhtinas oli muuttunut ruumiillisesti vain sen verran, ett? h?nen toisesta suupielest??n n?kyi tyhj? hampaan sija; henkisesti h?n oli sama kuin ennenkin, kuitenkin entist? paljoa ?k?isempi ja luulevaisempi sen todellisuutta kohtaa

i ruhtinas Andrei melkein vaiti kaikkea t?t? tuntiessaan, ja kun vanha ruhtinas huomasi h?nen luonnottoman tilansa, murjotti h?nkin suu kiinni ja heti p?iv?llisen p??tytty? poistui huoneeseensa. Kun ruhtinas Andrei illansuussa tuli h?nen luokseen ja koettaen saada h?

ja ett? t?m?n el?m? on hyvin raskasta. Mutta h?n tiesi my?s, ett? h?n ei voinut olla h?nt? rasittamatta ja ett? h?n sen ansaitsi. "Miks'ei ruhtinas Andrei, joka n?kee t?m?n, puhu minulle mit??n sisarestaan?" ajatteli vanha ruhtinas. "Mit? h?n arvelleekaan, ett?k? olen ilki? ja

esta. Jos teid?n ja Mashan v?lill? on olemassa v??rink?sityst? ja kaunaa, niin en mitenk??n voi syytt?? h?nt?, sill? tied?n, kuinka paljon h?n teit? rakastaa ja kunnioittaa. Jos te todellakin kysytte minulta, - jatkoi r

nsa ja luonnoton hymy paljasti hampaan tyhj?n

H?h? Oletpa ollu

ealla ??nell?, - mutta te pakotitte minut ja min? sanoin ja aina sanon, ett? r

s hiljaa ja, kuten ruhtinas Andreista n?ytti, h?mill

apa ei varjoasikaa

n pikku ruhtinas Nikolain puolelle. Terve, ?itiins? kiharatukkainen poika istuutui h?nen polvelleen. Ruhtinas Andrei rupesi kertomaan h?nelle satua Siniparrasta, mutta kesken kertomusta vaipui mietteisiins?. Ei ajatellut h?n tuota kaunista lasta, kun t?m? istui h?nen polvellaan, vaan ajatteli itse??n. Kauhuissaan etsi h?n itsest??n katumuksen

o viel?, -

et mit??n vastaamatta pol

nsa, jossa h?n oli silloin, kun h?n viel? oli onnellinen, valtasi murhe h?net entisen voimakkaasti ja sen vuo

??tt?nyt l?hte?, Andrei

- sanoi ruhtinas Andrei, - minust

oin puhut nyt, kun l?hdet kauheaan sotaan ja h?n on jo va

nsa v?r?j?m??n ja silmist? tihkui kyyneleit?. Ruhtina

kuka saattaa olla ihmisten onnettomuuden syyn?, niin ompa se mit?

niin ei h?n silloin ajatellut ainoastaan m:lle Bouriennea, joka oli saattanut h?ne

- sanoi ruhtinatar Maria koskettaen h?nen kyyn?rp??

inas Andrein p??n varmoin, tottunein silmin, joilla katsellaan tuttuun paikkaan muotokuvaan. - Tuskan on l?hett?nyt H?n, vaan eiv?t ihmiset. Ihmiset ovat H?nen aseensa, he ei

h?n voi unohtaa eik? antaa anteeksi, - sanoi h?n ja vaikka h?n ei t?h?n hetkeen saakka ollut

tte rangaista", ajatteli h?n. Ja muuta vastaamatta ruhtinatar Marialle h?n alkoi ajatella sit?

, jos Andrei l?htee sopimatta h?nen kanssaan. Mutta ruhtinas Andrei vastasi, ett? h?n luultavasti kohta palaa takasin armeijas

et que les hommes ne sont jamais coupables,[34] - olivat viimeise

el?m?lle, jossa h?n tulee samallaiseksi kuin kaikki muutkin, - petetyksi ja petett?v?ksi. Matkustan armeijaan, mutta miksi, en tied? itsek??n ja toivon tapaavani sen miehen, jota halveksin, sit? varten, ett? antaisin h?nelle tilaisuuden surmata itseni ja ilkkua minulle!" Olivat