tervehtim?ss? ja k?yttihe ?itini l?sn?ollessa hyvin arvokkaasti ja kylm?sti, vaikka h?n ?itini avulla oli kouluunkin p??ssyt ja naimisiink

let hienot nekin ja leuka "kuin naskali". Ken vaan h?neen katsahti, virkkoi varmaankin itsekseen: "Kyll? sinua on hyvin viisas ihminen ja - ?k?inen kanssa!" Ja kumminkin oli h?ness? jotakin luoksensa vet?v??; yksin nuo luomatkin, joita oli tihe?ss? h?nen kasvoillansa, sopivat h

rakastuisi minuun taikka jos h?n vaan suutelisi minua hienoilla kovilla huulillaan, niin olisin min? riemusta hyp?nnyt hamaan lakeen. Tiesin kyll? h?net ankaraksi ja vaativaksi, tiesin kyl?n akkojen ja tyt

ovitsh kava

ytt?isit edes pianolla jotaki

eessa seisoi jonkunlainen p

tinowna. "Mutta mit?p?s min? soittais

sitten siell? pink

in kaikki tyyni ... kielis

v?, hele?, ik??nkuin vaikeroiva ... siihen

n v?vy?ns?, joka yh? viel? talutteli hevostani pihalla. - "Saatapas nuori herra puimalavalle ja n?yt? ylip??ns? koko minun talouteni. Minun pit?? hieman nukahtaa! Kas niin! Voikaa hyvin!" H?n l?ksi ulos ja min

uimalavalle, mutta siell? kun emme mit??n merkillist? havainneet, eik? h?nk??n osannut luulla minussa nuo