Petrovitsh'in tulon. ?itini ihmettelem??n. Tosin emme olleet h?nt? viikkokaute

htunut!" virkkoi ?

alpeat, ett? ?itini ehdottomasti ja ??neen toisti ?sk?iset sanansa. Martin Petrovitsh nosti h?neen pienet silm?ns?, oli kotvasen vait

er?st? h?n ?kki? nousi

is??n tulleelle lakeij

a saavutettava ja pal

n?tt?nyt istua trosk

emmoiseen kummastukseen, jopa h?mm?stykseen, ett? h?n seuraavana aamuna oli juuri l?het

h?n n?ytti le

?s sinulle on tapahtunut? Ihan min? eilen illalla ajattelin: Herra Ju

vastasi Martin Petrovitsh. "En ole min? semmoista

Mis

? teille mieluista lienee,

nua kiusaa. Mit?s t?ss? tarvitaan noita 'katsannioita' ja muita!

pisti kul

syys, - se tulee sill

, rouva hyv?, mit? te

i s?p

Mis

kuolema s??st?? ket

konen? Kukas meist? on kuolematon? Kyll' olet synty

a painoi p??ns? alas. "T?ss? tuonoin n

sin? s

toisti Martin Petrovitsh

Sin

etarin paaston alla, pitk?lleni j?lkeen puolisen ja nukuin. Siin? sitten on tulevinaan huone

w vai

virkko

r?sin: k?si on hervotonna ja jalka samoin. Kas niin, ajattelin, halvaus. Hieromisella se kumminkin antoi per?? ja rupesi j?lleen

sin? makasit jollakin

? ollut. Se oli varoitusta m

iel?", yritti ?

seuraa: Koska min? en tahdo", rupesi h?n ?kki? huutamaan, "ett? mainittu kuolema tulisi ?kisti minun p??lleni, ennenkuin olen taloni toimittanut, niin olen min? mieles

vaikeni j?lleen,

yht??n vi

v? asiahan se onkin. Mutta etk

a poikaanne, Dmitri Semenovitshia - lankomiehelleni taas Bitshkow'ille sen ilmeisen? velvollisuutena p??lle panen - siin? toimituksessa l?sn? olemaan, jossa minun molemmat tytt?reni, aviovaimo Anna ja neitsyk?inen Eulampia, laillisen s??d?skirjan kautta omaisuutensa haltuunsa ottavat;

uokauksilla keskeytetty? puhettansa. N?ytti kuin ei h?nell? olisi tarpeeksi ilmaa keuhkoissa; h?

ittanut jo jakokirja

sin? sen ker

. Hohhoh! En sy?nyt e

? sin? k

auttoi ...

hakemuksetk

unnan-oikeus on saanut asianomaisen k?skyn ja ... hohhoijaa! ..

i nau

vitsh, kaikki jo toimittanut ja n?in

stetty, r

menk??n Dmitri vain, p??st?n min? Souvenir'inkin, ja sanon Kvitsins

in sanottuun tilaisuuteen saapuville kutsuttu. H?ne

n?ytti minusta asia silt?, ettei h?n oikein suosinut sulhasta, jonka ?itini oli h?nen t

nousi tuolilta j

ia suostum

" kysyi ?itini. "Istu nyt! mi

tasi Harlow. "En min?

?ytyy l?ht

ansa mukaan painumaisil

keinko sin? annat kaikki tyyni tytt?rill

ietty, kai

e ... miss?s sin?

in k?sill??

?n saakka olen asunut, siell? vast'edesk

niin kokonaan tytt

? h?nell? olisi sanomista? Tytt?ret taas, se on tietty, antavat minulle ruoan ja juoman ja vaatteen ja verhon kuolinhetkeeni asti ... seh?

ensa on. Mutta suo anteeksi, Martin Petrovitsh, jos sanon suoraan: vanhin tytt?res

lisi kuuliaisia? Eiv?th?n he ole unissaankaan... Vastaan panna, niink?? Ja ket??... Omaa is??ns?... Sit?k? uskallettaisi? Ent?s

i yskim??n j

rr? sit?, miksik? sin? nyt jo aiot jakaa pes?n. Saisivathan he s

, mutta te vaan sit? synkk?mielisyytt? jankutatte. Siit? syyst? olen min? kaiken t?m?n p??tt?nyt, ett? jo el?iss?ni tahdon s??t?? kelle mit?kin tulee, ja mink? min? kullek

i Harlow'il

onen", keskeytti h?net ?iti; "muutoin sa

ta!" huokasi Harlow. "Kuolema se minua kutsumassa k?vi. J??k?? hyv?st

itini katsoi h?nen j?lkeens? ja

h?n puhuessaan sirristeli silmi??n niinkuin aurinkoon olisi katsonut. Tuo on huono merkki, muista se. Semmoisella ihmisell