Qventin Durward

a ja tuota, ne kahden v

ml

atiin pelastetuiksi t?intuskin vieraan vallan alta kuninkaitten viimeisill? voimanponnistuksilla sek? kansan urhoudella. T?m? vaara ei kuitenkaan ollut ainoa. Ruhtinaat, joiden k?siss? olivat kruunun suuret l??nitysmaat, varsinkin Burgundin sek? Bretagnen herttuat, olivat irtaantuneet l??nitysvelvollisuuksistaan siin? m??rin, ett? he ep?ilyksett?, mit?tt?mimm?st?kin syyst?, nousivat

aajat ne olivat ja miten vahvat h?nen linnansa; ja n?m?t nurkkatyrannit, joita ei en?? saatu taipumaan lain alle, harjoittivat rankaisematta sortoa ja julmuutta, jommoista ei olisi voinut mahdolliseksikaan uskoa, menne

mista ja onnellisimmista retkeilij?ist?, oli ker?tty Ranskan eri osissa kaikkien muiden maiden viimeisist? hylyist?. N?m?t palkkasotamiehet vuokrasivat miekkansa m??r?tyksi ajaksi sille, joka paraiten maksoi; ja milloin t?mm?ist? sotapalvelusta ei ollut tarjona, k?viv?t he omin p?in sotaa, valloittaen

ss? seurustelussa oli romanttinen ja ritarillinen kohteliaisuus vallalla - kuitenkin sit? sangen usein tahrasi hillit?n irstaisuus; vaeltavien ritarien puhetapaa k?ytettiin yh? viel?, ja heid?n menojansa noudatettiin, joskin kunniallisen rakkauden ja armeliaisuuden t?itten puhdas henki, jota ritarillisuus vaati, ei en?? hillinnyt eik? hyvitt?nyt sen m

uimelle Ludvig XI, joka, joskin h?n luonteeltaan oli paha, ponnisti ja taisteli aikakauden paheita vastaan ja teki niist? suuressa m

kavala ja omaa etuansa silm?ll? pit?v?, h?n uhrasi kaikki, sek? ylpeytens? ett? himonsakin, jos ne olivat sen esteen?. Huolellisesti h?n salasi todelliset tunteensa ja aikomuksensa kaikilta, jotka pyrkiv?t h?nen l?helleen, ja usein kuultiin h?nen sanovan, ett? osatakseen hallita t?ytyi kuninkaan osata teeskennell? ja ett? h?n puolestans

ekoitellutkaan h?nt? armahtamaan, milloin h?n vaaratta saattoi julistaa kuolemantuomion, niin eip? my?sk??n kostonhimo koskaan kiihoittanut h?nt? ennenaikaiseen v?kivaltaan. Harvoin h?n karkasi saaliinsa kimppuun, ennenkuin

mutta yht? v?h?n kaunottaret kuin mets?stysk??n, vaikka molemmat olivatkin h?nen mielihimojansa, saivat koskaan h?nt? houkutelluksi laiminly?m??n yleisi? asioita tai valtakunnan toimia. H?n oli hyv? ihmistuntija, jonka taidon h?n oli hankkinut itselleen yksityisel?m?ss?, mihin h?n usein otti osaa; ja vaikka h?n olikin

himmat hairahdukset h?nen el?m?ss?ns? siit?, ett? h?n liian h?t?isesti oli luottanut toisten ihmisten rehellisyyteen ja kunniallisuuteen. T?mm?iset hairahdukset, milloin niit? sattui, n?yttiv?t johtuneen liiankin viekkaasta vehkeilemise

hallitsijain keskell? niinkuin vartija petojen parissa, joka suuremmalla viisaudellaan ja valtiotaidollaan, jakelemalla ruokaa ja kurittamalla viime

?nen mielenlaadussaan, joka joskus esiintyy edellisen rinnalla, oli halu antautua halveksittaviin huvituksiin sek? m?ss??miseen alhaisten ihmisten kanssa. Vaikka h?n oli viisain tai ainakin viekkain aikansa kuninkaista, h?n kuitenkin mielell??n oleskeli raa'assa seurassa, ja ollen itse sukkelasuinen, h?n suuremmalla innolla, kuin mit? h?nen mielenlaatunsa muista puolista olisi saattanut arvata, otti seuroissa osaa leikki- ja kokkapuheisiin; olipa h?nell? tapana sekaantua lystillisiin rakk

jonka k?dess? myrsky yht? hyvin kuin hiljainen, hieno sade on v?likappaleena, p??tt?nyt palauttaa suurelle Ranskan

prinsessaa. Ludvig oli ollut kiitt?m?t?n ja kapinallinen poika, kerran h?n oli ottanut osaa salaliittoon is?ns? vangitsemiseksi, toisella kertaa h?n oli ilmisodassa h?nt? vastaan. Edellisen rikoksensa t?hden h?net oli l?hetetty pois hovista kruununperilliselle kuuluvaan Dauphinén maakuntaan, jota h?n suurella ta

tta Montlheryn tappelussa, osasi ratkaisematta j??nytt? taistelua k?ytt?? edukseen ik??nkuin voitto olisi t?ydelleen kallistunut h?nen puolelleen. H?n v?ltti ratkaisua, kunnes viholliset olivat luopuneet piirityksest?, ja oli niin sukkela kylv?m??n eripuraisuuden siemeni? noiden suurten herrojen v?liin, ett? heid?n ?yhteist? etua tarkoittava? liittonsa - siksi he sit? nimittiv?t, vaikka se todenteolla tarkoittikin Ranskan kuninkaanvallan masentamista - hajosi eik? koskaan en?? ilmestynyt yht? peloittavassa muodossa. T?st? ajasta alkain Ludvig, jonka York- ja Lancaster-sukujen keskin?iset sodat olivat vapauttaneet

olemassa, ja se saattoi niinkuin k?rvennetty k??rme j?lleen yhdist?? j?senens? ja tulla vaaralliseksi. Mutta paljoa pelottavampi oli viel? Burgundin herttuan yh? pai

suuden sukua - oli silloin perinyt Burgundin herttuakruunun, jonka h?n kernaasti olisi muuttanut kuninka

a sek? h?nen is?ns? olivat tarjonneet Ludvigille turvaa h?nen ollessaan kruununperillisen? maanpakolaisuudessa, niin vallitsi kuitenkin heid?n v?lill??n molemminpuolinen ylenkatse ja viha. Burgundin herttua halveksi kuninkaan varovaista menettely? valtioasioissa ja arveli miehuuden puutteeksi, kun Ludvig liittojen, ostojen sek? muiden t?mm?isten mutkien avulla koetti hankkia itselleen etuja, joita herttua h?nen asemassaan olisi anastanut ase k?dess?. Samalla h?n my?s vihasi kuningasta sen kiitt?m?tt?myyden vuoksi, jolla t?m? oli ennen saatua hyvyytt? palkinnut, sek? niiden soimausten ja syyt?sten t?hden, joit

lenkatsettakin kiihke?mpi, ja h?nen ylenkatseensa ja vihansa olivat sit?kin tulisemmat, kun niihin yhtyi my?s pelkoa; sill? Ludvig tiesi, ett? hullun h?r?n p??llekarkaus - sellaiseen h?nell? oli tapana verrata Burgundin herttuaa - aina oli hirvitt?v?, vaikka h?rk? rynt?isikin p??lle silm?t ummessa. Eik? kuningas pel?nnyt vain Burgundin alusmaitten rikkautta, niiden sotaisien asukasten sotataitoa ja v?est?n paljoutta, vaan olipa my?s niiden johtajalla itsell??n persoonallisia ominaisuuksia, jotka her?ttiv?t pelkoa. H?n oli

?n ei aikonut koskaan maksaa; h?nen oli usein t?ytynyt asioidessaan h?nen kanssaan j?tt?? aikeittensa t?ytt?minen toistaiseksi; viel?p? h?nen oli t?ytynyt k?r

??dylt??n eik? arvoltaan ole sellainen, ett? h?nen luonteensa kuvaamiseen luulisi tarvittavan n?in pitki? selityksi? kahden mahtavan hallitsijan keskin?isest? suhteesta. Mutta suurten herrojen himot, heid?n riitansa ja sovintonsa vet?v?t py?