een

joitti avoimen ikkunan ??ress?. Sen saman kohdalla oli asetettu hoikat tikapuut katon nojalla.

issa r??p?leiss? ja avojaloin oli poloinen varhain aamusta seisonut odottaen maaherratalon vastaisessa porstuassa. Raskaita huokauks

stasi: onkos korkia ko

utella maaherraa, tai h?nelle kansselissa antaa anomuskirjan. Nyt luuli h?n olevansa osotetulla paikalla, mutta rouva neuvoi h?nt? selv?sti menem??n vastap?isest? porti

tikapuille, katon nojalla seisoville, tuumaillen katon ei olevan niin ko

utta niit? koitettuaan olivat ne niin lahot, ett? puukappaleita lohkesi h

ll? ikkunassa ihmisi?, jotka toki viel? eiv?t olleet h?nt? huomainneet, ajatteli h?n: eih?n tikapuu

e ei h?nen mielt?ns? masentanut; h?n vaan lujemmin piti kiini notkuvista sivupuista ja pitkitti itsepinta

uomaamatta, otti mies paperinsa yhteen, hattunsa toiseen k?teen, surkealla ??nell? lausu

aaherra kiivaasti ja ?re?ll? ??nell? k?ski

i Suomalainen ja itsepintainen: yksin k?sin piti h?n kiini viel? monta sylt?? maasta; hatun piti h?n toisessa ja paper

avuksi. Kaikki juoksivat kiiruhtain ja k?ysi saatiin onne

uun reidelle. Maaherran ja kaikkein toisten yhtei

40 peninkulman hakemaan oikeutta 80 vuotiselle is?llens? saada verottomasti nauttia uudistaloa, jonka korpeen oli raivannut, sill? kruunun maksujen aika oli tullut, mutta mist? otti rahaa monihenkinen perhe, joka teki raskasta ty?t? sy?den pettuleip??. Heill? ei ollut mit??n. Mieron tie tai n?lk??n kuoleminen olisi ollut vanhusten, samoin kuin toistenkin kohtalo, ell'ei ja

an-viraston rappuiksi, tulivat siis h?nen ja h?n