Kertoelmia ja kuvauksia

Kolkkona ja synkk?n? kuvastuu syksyinen taivas ison ja pitk?n Pielisj?rven p?ilyviin vesiin, kun aina lyhyt kes? kukkineen, tuoksuineen, ja muuttolinnut poikineen ovat pohjoisesta paenneet pois luonto-?idin hellimmin lempimiin seutuihin. Vaihtelevia n?k?aloja on tosin syksyll?kin n?ht?v?n? Pielislaakson kymmeni? peninkulmia pitkill? reunamilla; mutta kaihoa kumminkin her?tt?? katselijan syd?mess? silloin tuo vakava alkuper?inen luonto ja sen jynkk? mahtavuus.

Oneilta tuntuvat syksysin nuo aukean aavat vesipeilit; ja tumman harmailta n?ytt?v?t silloin nuo monimutkaiset salmet, jotka kiertelev?t monessa kohden jyrkin kallioseinin vedest? kohoavien saarien v?liss?. Kolin korkeat kukkulat, samoin kuin muutkin rannoilla kaareilevat vaarat, luovat kummallisia, hirvitt?vi? varjoja hiljoikseen edestakaisin liikehtiv?lle, ik??nkuin raskaasti henkiv?lle ulapalle.

Syv??n ja pitk??n, kuni tuskaansa pid?tellen, huokailevat syksyll? tuulet noilla elottomilla, autioilla rannoilla. On kuin nekin kirjaviksi k?yneiden lehtipuiden: koivujen, pihlajoiden, haapojen ja muiden kanssa kilpaa surisivat kes?n ihanuuden liian aikaista katoamista.

Johonkin saareen tuntemattomalla tavalla eksynyt lehmus ja saarni ovat jo aikoja sitte riisuneet p??lt??n kes?isen juhlapukunsa. Onpa i?ti vihanta havumets?kin, jonka rannimmaiset, m?ntyiset ja kallioon kiintyneet j?senet, kuni armoa anoen, ry?miv?t pitkin maata, uskaltamatta latvaansa taivaalle nostaa, jo k??riintynyt tavallista tummempaan talviverhoonsa. Murheellisina huojuvat honkien latvat, ja valittavalta, syd?nt? s?rkev?lt? kuuluu tuolla lahdella liitelev?n, my?h?styneen kalahaaskan s?rmik?s kirkuna.

Kuitenkin el?? Pielinen syksyll?kin. Vilkasta el?m?? ja innokasta toimintaa tulevaisuutta varten onkin sen povessa, syvyyksiss?, jos kohta ylh??ll?, pinnalla, kuolema ja ep?toivo n?ytt?v?tkin yh? enemm?n ja enemm?n voittavan valtaa. Syvyydest? sy?ks?ht?? el?m? ylemm?ksi. Se se saattaa matkaan virkeytt? ja liikett? sek? pinnalle ett? yksin?isille, hylj?tyille rantamillekin.

Kulovalkean tavoin alkaa n?et kyl?st? kyl??n, pit?j??st? pit?j??sen kulkea viesti: "mujeet kutevat." - Ne sanat, ik??nkuin tenhoisa taikavoima, luovat aina uutta eloa ja hy?rimist? Pielisen unhotetuille ja syrj?isimmillekin rannoille. Kaikille sen selille, alkaen aina Mikon sillasta Ahveniseen asti, ilmestyy nyt lukemattomia, mik? minnekin p?in pyrkivi? venheit?. Tarkastaja huomaa niiden parittain katoavan ja poikkeilevan, tarmokkaiden k?sien ohjaamina, pitkien niemenhuiskaleiden kainaloihin, saariin ja tyvenihin lahdekkeisiin. Noin satasylinen tahi pitempikin nuotta on aina toisessa venheess?, jossa nainen istuu airoilla. Muutoin ovat molemmat venheet t?ynn? puuastioita, ev?skontteja, patoja, viinalekkereit? ja jos jotakin.

Maata viljelev?, salskea karjalainen on muuntunut kalastajaksi muutamiksi viikoiksi ja kansoittaa joksikuksi kuukaudeksi nuo siell? t??ll? kaihossa olleet, harmaat ja sammaltuneet kalasaunansa. Raskasta on ty? syystuulissa j?rvell? ja ep?mukavaa asuminen ahtaassa saunassa, eik? saalis useinkaan palkitse siihen pantua vaivaa, mutta el?m? Pielisell? on niin vahvistavaa, raitista ja vapaata. Siksip? kuuluukin aina illoin kalasaunoista ulos tuuleen ja pimeyteen surullisen viehkeit?, hieman yksitoikkoisia, mutta kuitenkin miellytt?vi? lauluja, joita ei ole kukaan tehnyt, vaan jotka ovat syntyneet ja yh? uudestaan syntyv?t, laajenevat ja supistuvat aina tuntemattomain lakiensa mukaan. Iloinen puheen porina on noissa alkuper?isiss? asunnoissa vallalla aina, kun naapurinuottueita on vieraaksi saapunut. Muutoin istutaan niiss? illoin puhellen entisist? rajarauhattomuuksista, varsinkin R?dyst?, Tiaisesta ja tuosta ylev?st? virkavallan vastustajasta Yrj? Sormusesta; taikka kerrotaan siell? toisilleen vanhoja satuja, kummitusjuttuja ja "ollaan arvoituksilla".

K?ysimies se tavallisesti, verkkoja korjaellessaan, pieni piipun-nys? hampaissa, toimittaa kertojan virkaa sill? aikaa kuin "airokas", parhaillaan oleva nuori nainen, keitt?? ilalliseksi kaloja hiiloksella tahi "koukussa", kalasaunan ulkopuolella. - Somalta n?ytt?? tuo tulen ??ress? puuhaava tytt? solakoine vartaloineen, ja h?nen tavattomasti suurennettu varjonsa kallion rinnassa, aavemaisesti kumarrellen ja kyykkien, matkii h?nen liikkeit?ns?. Ohuen sumun l?pi pilkistelev?t t?hdet n?hd?kseen vilkkuvia kuviansa pikkuisen lainehtivassa, pime?ss? vedess?, jonka pintaan siell? t??ll? rannikoilla palavat nuotiotulet heitt?v?t pitki?, hele?n kirkkaita ja juomuilevia valoviivoja. Pian on yksinkertainen illallinen valmis ja sy?tykin. Haukotellen heit?ksen per?mies kiukaan vastap?iselle lavitsalle pitk?kseen. K?ysimies pist?? piippuunsa uuden tupakan; airokas huuhtaisee kiireesti kupit ja lusikat ja sitte tupsauttaa sammuksiin hikev?ss? huoneessa sameasti valaisseen p?reen, ennenkuin riisuuntuu ja rupeaa levolle kiukaan puoleiseen nurkkaan. Yh? h?m?r?mmin ja h?m?r?mmin hehkuu k?ysimiehen piippu p?yd?n takaa rahilta ja n?ytt?? sammuvin silmin katselevan kaunista airokasta. Tekisi tyt?n mieli pyyt?m??n, jotta k?ysimies ei en?? polttaisi pahalle haisevaa piippuansa, mutta ei oikein uskalla. H?n on n?et jo k?det ristiss? lukenut: "valvo Herran" ja "Is? meit?ns?", eik? ihan varmaan tied?, eik? olisi syntikin puhella viel? siunattuaankin.

Ulkona tuntuu tuuli viel? humisevan ja laineiden s??nn?llinen loiskinta rantakivi? vasten kuuluu sielt? niin ihmeen selv?sti. Rauhoittavasti se vaikuttaa v?syneesen mieleen. Kohta kuuluu k?ysimiehen puolelta pieni kolahdus. Piippu on pudonnut lattialle ja s??nn?llinen hengitys todistaa heti kaikkien kalasaunan asukasten vaipuneen virkist?v??n uneen. Aamulla on oikein harvinainen s??. Pielisen pinta on k?ynyt ihan tyyneksi. Ei tunnu tuulen vienointakaan henk?yst? miss??n, eik? n?y pienint?k??n pilven levett? koko tuolla kuulakalla, kylm?n n?k?isell? taivaalla. Aurinko loistaa vaan vaaleana tuolta m?kien p??lt?, aavojen vesien takaa, ja viel? kalpeampi kuu kulkee kainona vastakkaisella puolella taivaan korkeata kupua. Veden pinta heijastaa tuota vaaleata valoa ja silmi? v?sytt?? katsellessa sen yksitoikkoista hohdetta. Silloin t?ll?in tuntuu kyll? aurinko sys??v?n luotaan ilmaan joukon kirkkaampia ja lempe?mpi? s?teit?, mutta kuitenkin on sen valo niin kuollutta, eik? anna l?mp?? laisinkaan. Nuotan ainat ovat j??ss? heti veden kalvosta kohottuaan ja kylm?v?t paljaita k?si?. Kastuneet vaatteet my?s j?ykistyv?t ja verkotkin k?yv?t j??hileihin, mutta mielell??n kuitenkin vet?? keuhkoihinsa tuota raitista, virkist?v?? ilmaa. - Se tekee el?m?n niin kevyeksi, niin pirte?ksi ja raittiiksi.

Hiljaa ja huomaamatta ker??ntyy sill? v?lin musta, paksu pilviryhm? kauas luoteiselle taivaan rannalle, jylhien Wiekin vuorien yl?puolelle. Alkaa kuulua kaukaista huminaa ja puiden oksat k?yv?t levottomiksi. Lukemattomia pieni? laineita ilmestyy ulapalle kesken?ns? kisailemaan. Ik??nkuin lumottuna ne kiertyv?t, sulavat toisiinsa ja muodostavat ?kki? pitki?, avaroiden selkien yli ulottuvia, vaahtoharjaisia aaltoja. Tuuli yltyy yh? rajummaksi ja kautta taivaan kiirehtii vimmaisessa vauhdissa synkki?, uhkaavia pilvivaippoja. Yh? uusia ja taas uusia pilvihirvi?it? riuhtoo myrsky irti alkuper?isest? pilvivuoresta ja hurjassa raivossa kiid?ttelee niit? hujan hajan tummaksi k?yneelle taivaan laelle. Siell? ne kohisten tungeksivat toisiansa ja pimitt?v?t ilman, mutta kuitenkin samoavat kaikki samaanne p?in, uhaten h?vityst? ja kuolemaa kaikille.

Iloissaan vinkuu ilmassa vihuri, kiskoen mukaansa sinne aaltojen harjoilta savun tavoin tupruavaa vaahtoista vihmaa. Aallotkin kiihtyv?t kiihtymist??n, ajelevat ja tempovat toisiaan ja n?ytt?v?t tahtovan tavoitella taivaalla temmelt?vi? pilviparvia. Vesi sihisee kuin kiehuen valtavasti vy?ryvien vesivuorten huipulla, k??ntyy torveksi ja per?n kautta sy?ksee p?rskyen sis??n venheisiin, jotka ovat antautuneet my?t?tuulen valtaan. Ylemm?ksi, aina ylemm?ksi kohoavat aaltojen harjat; syvemmiksi, yh? syvemmiksi k?yv?t syvennykset niiden v?lill?; enemm?n ja aina enemm?n lis??ntyy ilmaan hienoa, tuulen edell? lent?v?? vetist? utua, ja tuuli syyt?? yh? uutta vett? vasten silmi?.

Ei n?e eteens?p?in kuin muutaman sylen, eik? voi vapaasti hengitt??k??n, kun myrsky niin voimakkaasti ajaa pois edest??n ilmavirtoja. Eteenp?in - eteenp?in sys?? tuuli ja vesien vimmainen tyrsky heikkoa, saumoissaan natisevaa venhett?kin. Milloin tuo keikkuva pursi on melkein pystyss? per?ll??n, milloin se, kokka edell?, sy?ks?ht?? taas alas aallokkoon, ja syd?nt? vihlaisee joka kerta, kun se ?kki? aaltojen v?liin suistuu. Ei ole kuitenkaan aikaa ajatella siin? muuta kuin matkan suuntaa, sill? nopeasti suljahtelevat aallot ja veden hyrsky pois aluksen alta, ja ulvova myrsky rient?? viel? niist?kin edelle.

Veden kohina alhaalla on kuin vuolaan ja palavan kosken, mutta myrskyn torvet ilmassa soittavat viel?kin valtavammin ja ??nekk??mmin. Siin? soitossa on ulvomista ja vinkuvaa vihellyst?, korkeita, valittavia ja kimeit? s?veli? sekaisin uhkaavien, j?risytt?vien ??nien kanssa, ja veden pauhina antaa sille juhlallisen perussuunnan ja soinnun.

Viimein tyyntyv?t kuitenkin riehaantuneet luonnon voimat. Synk?t pilvet purkaavat lumisen sis?llyksens? myrskyn syv?lti myllert?mien vesien pinnalle. Lahdille ja salmille alkaa tuulellakin ilmesty? pieni? tyyni? paikkoja. Talven henki kutoo silloin Pieliselle ja sen syv?nteiden lukemattomille asukkaille pakkaselta suojelevaa pukua. Tulee niin t?htikirkas y?, ja silloin on mataloille lahdille ja virrattomille salmille syntynyt sile?, taivasta kuvastava kirkas kansi, mutta vapaina vieriv?t viel? laineet syvemmill? selk?vesill?. Ne eiv?t n?yt? aikovankaan antautua laiskoina uinailemaan pitk??, pime?t? talvea, vaikka kallioa kattava sammal ja j?k?l? on jo kuurasta valkeaksi k?ynyt ja puut rannoilla huurteella peitetyt. Hiljaa hiivii kuitenkin yh? edemm?ksi ja edemm?ksi rannasta j?inen peite. Jonakuna p?iv?n? on viimeinenkin sula silm?ke peittynyt kirkkaalla, kuultavalla j??ll? - Pielinen on masennettu, voitettu!

Pohjoisessa sytytet??n talven vallan ja voiman kunniaksi suuria s?hisevi? soihtuja. Ne hulmuavat kauas taivaan kannelle ja leimahtelevat siell?, yh? muotoansa muunnellen, mutta - yht? ?kki? kuuluu hirmuinen pamaus ja jyrin?. Ei ainoastaan maa, vaan vuorien perustuksetkin vapisevat silloin, valittavaa voivotusta kuuluu Pieliselt? pitkien matkojen p??h?n kylm?n? y?n?.

J?rvi on talvelle osoittanut, ett? j?ttil?ist? ei voiteta v?kisin, jos ei se vapaaehtoisesti antaudu, ja yhdell? ainoalla tempauksella on se kovaan j??h?n kiskaissut peninkulmia pitk?n railon, jossa vesi taas vapaana lainehtii. Se on pitk?, liikkumaton, sininen joki tuo railo, mutta se osoittaa Pielisen voimaa ja halua valoon. Viimein j?ykistyy kumminkin senkin pinta. Pielinen lep??, ja talvi on t?ydell? todella tullut, - pitk? ja ik?v? talvi.

PIELINEN.