on alla; eik? n?yt? viel? hetik??n silt?, ett? talven valta v?h?ist?k??n varvenisi. Pielisen pohjoista p??t? ymp?r?ivien juonteiden sel?nteiden takaa hiivi

k?n Paalasmaan rantoja vasten. Tuulen kourissa ?hkiv?t valittavasti aarniomets?n valtavat aihkit, ja tyk?ss? oleva kuusikko karistaa pois oksiltaan enint? ir

a haalean n?k?inen aurinko hiukan, kuin kaukaisen tulisoihd

en talonis?nt? kuormansa p??lt? toisen rankakuorman per?ss? h?

utta ei minusta reen jalas en?? ruikuta ni

kohottaessa murahtaa h?n taas: "eip? todellaka

leijailevat ilmassa hetkisen, laskeutuvat hitaasti j??lle ja muodostavat sille v?hitellen tiiviin peitteen, pehmoisen, kuin haahkan h?yhenist?. Y?mp?n? muuntuu lumen tulo r?mpsyiseksi r?nt?sateeksi. Jo alkaa ilmesty? vett?ki

tiin kootuiksi avannon reunalla ketturoivat limaskaiset ja tyhm?n n?k?iset mateen-vonkaleet. Silloin alkaa kuulua h?t?ist? huutoa jostain et??lt?, tuolta Nunnanlahdelta p?in. Ei auta muu kuin t?ytyy l?hte? kulkemaan avuksi, ??nt? kohden. Vanhus varjostaa k?dell? kilolta silmi??n, mutta ei n?e, niin pitk?lle kuin silm? kantaa, mit??n muuta kuin kaikilla suunnilla p?iv

lilla jotakin mustaa. H?n ohjaa kulkunsa sit? kohti. Yhdistynein voimin saadaankin

n kev?iselle j??lle

olme peninkulmaa - - ja maantiekin on jo ihan mustana",

lmea. Siin? on virran vett? ja varmaan jo uve-avannoita

vaarojen palteet yhten? p?lven?, jonka keskell?, siell? t??ll? vain, silm? kohtaa lianharmaita lumipeitteen riekaleita. Kurki kiljahtelee ilosta kaukaisella suolla, ja kev?tvedet iloisesti solisten huuhtelevat kumpujen kylki?.

n laajaan syliin p?in. Tuolla alempana juoksee joen tapainen, yli ?yr?ittens? paisunut puro. "Yhteen, yhteen!" pauhaavat laineet. Nytk?s vasta on iloa ja ??nt?! Maltti katoaa kokonaan. Hurmaavassa vimmassa kiehuen hyp?htelev?t vaahtoiset vedet toistensa ylitse yhteen. Pelosta vapisevat paikoillaan kalliokuilujen partailla kasvavat, vanhat ja vakava

n villalepeiden kaltaisista pilvist? putoilee l?mp?inen kev?tvihma j??lle, himmenee se v?hitellen sekin. Kohta on se muuntunut ter?sharmaaksi, ja tuolla j?yk?ll? pinnalla v?reilee nyt ohut vesike

umi uudestaan kietoen maat ja mets?t, vuoret ja vedet talviverhoon. Puut kaikki ovat valkoisia kukkia t?ynn?, ja kylm?n? aamuna on keli

l?hett?? h?n ankaran it?tuulen repim??n rikki talven viimeisi? kahleita. Parahdellen ratkeilevatkin ne nyt toukokuun valoisana, lempe?n? y?n?. J??lautat erkanevat voivotellen rannoilt

ta vapautensa vihollisia rannan j?reit?, vankkumattomia kallioita vasten. Siten selk? toisensa per?st? riuhtoo kuorensa rikki. J??j?rk?leiden t?ytyy kohota korkeiksi t?yryiksi mink? millekin rantamalle. Eiv?tp? l?yd? rannoillakaan rauhaa niille sulloontuneet ja haura

eulaset toisistaan irtaantumaan. Siit? syntyy hiljaista sihin??, jota s?est?? siell? t??ll? viel? verkkaan v?ikkyvill?

a etsien, py?r?htelee edestakaisin pensaikossa, mutta pyrst?ll?ns? viipoitteleva v?st?r?kki katselee kivikkorannalla sinne t?nne suikkelehtavaa rantasipi?, samalla kuunnellen lahorastaan kuusistosta kuuluvaa kaihomielist?, mutta soinnukasta s?velt?. Yh? kirjavam

myh?hdellen. "T?ytyyp?s kirren sielt? maan h?n

?n kehr? paistaa hellitt?? yht? my?t??n t?ydelt? ter?lt?, kuni kes

lloin ilosta ja kohti k

laiva tuolla Uramo

i maalattu h?yrypursi, jonka lippu raukeasti leuhahtelee hiljaisessa iltatuulessa. "V?h?p? onkin

inen savu levenee sielt? ilmaan hienona autereena, mutta tuolta synkk?oloisen Porosaaren sylist? nousee yl?s sakea savu laajeten pime?ksi pilveksi sen puoliselle taivaa

- Hyv?stih?n se on palanut, koska on ilmestynyt tuonne puron varteen tuommoinen mustakantoinen kivikko kyt?. Mutta tuollahan nuo ovat viel? viertomiehetkin l?ht??

vierest? valkokukkaista revonleip??, jolloin lyhyen hameen alta vilahtaa esiin t?ytel?iset, paljaat pohkeet. Niit? vasten ly?v?t hameen helmat tahtia joka askeleella, mutta nyt seisahtu

takaisin h?ilyv?n. - Yli sel?n, Ritoniemest? Salmelan herttaisille rannoille asti, kulkee rasvatyyni juova, ja sorsa, hiljaa kaislikon rinnassa lillien, narahtelee harvakseen. Muuten on kaikki aivan hiljaa, mutta kuitenkin tuntuu silt? kuin l?pi koko luonnon k?visi vienosti lausuttu ja kaino kuiske, niinkuin nuoren immen

kuulakka taivas id?n puolelta, uuden p?iv?n ente

?VUO

llan kaukaa ollut tavallista rikkaampainkaan p?yd?ll?. Varsinkin olisi sit?, noin vuotta kolmisenkymment? takaperin, ainakin Kuohatin kyl?ss? katsottu suoraksi "Jumalan

pient? perheens? lis?yst?. Niin lukuisaksi olikin jo kasvanut Pertun lapsien liuta, ett? Pertun Anni sanoi jo itse??nkin ilett?v?n tuon Herran siunauksen, "kun joka vuosi - ja viel? keskell? kiireint? hein?aikaa - piti k?yd? papin edess? polvillaan k?nttyr?im?ss?". Leip?? ei kuitenkaan ol

? saisi. Tosinhan se Perttukin koetteli koko ahkerasti soita m?yri? ja haalata jos jonkinlaista muonan lis?? Kuohatin kankaiden mahtav

ja taivaslakisen kuusikon ikivanhaa rajaa ja raivata siihen itselleen peltoa. Siin? teki h?n kuitenki

puut kuin antaa Jumalan luomain ihmisten n?lk??n n??nty?. "Sit?h?n ei voine edes

apaan kyydin ja vapaan yl?spidonkin v?h?ksi aikaa Kuopion keltaisessa kivilinnassa. H

li silloin kelkke?-??ninen k?ki jossain Leppivaaran rinteell? ja rastas raksahteli tuon

lakeus. Jylh?n komea oli n?k?ala sielt?, mutta ei ollut nyt aikaa sit? ihaella, sill? v?kisinkin veti silmi? puoleens

paitaressut kirmailevat s?nkipellolla kev?isten vasikkain lailla, sill? v?lin kuin

yhyen tukan s?nkeen. Oli ilmeinen h?pe?n leima tuo lyhyeksi leikattu tukka, ei

enkaan ilmesty? ihmisten ilmoihin

utta huomaamatta hidastuivat kuitenkin h?nen askel

ekaan. Varmaankin se on Siken kanssa verkolla, koska ei ole ru

losti sit?

leni, niin min? katon kir

lkoi kuulua Tuomaan hillitty? itkua, vaikka T

h?n, jos olisi heitt?? sikseen koko m?kin pito ja muuttaa kaupunkiin asumaan. Siell?h?n kuuluvat kunnon ty?miehet oikein rikastuvankin, eik?h?n ainakaan tarvitsisi joukkonsa kanssa n?lk?? n?hd?. Sit? ajatusta sieti tarkemmin seuloa, varsinkin kun siell? n?kyi paljo k?velev?n herrojakin, joilla oli keritty p??, vaikka varmaankaan eiv?t olleet van

sella h?nen ulkomuodossaan mit??n muutosta huomaavinansa. Oli kai se kuitenkin huomannut kaikki ja varottanut laps

*

illa kuin kaikkialla muuallakin. Mutta paljoa ennen talvea tuli taaskin halla ja seurassa tauti. Pitki? viikkoja venyi pankolla sitten Anni kuumeen kourissa ja houraillen jauhoi tuulta taivasta, ti

in aina itse?ns? tukasta nujuuttaa ja tuuppiloida, kun sairas poika ei olisi antanut puhdistaa enempi itse?ns? kuin vuodettaankaan niist? lukuisista pikkuliikkujoista, joita viikkojen vieriess? oli sairaan sijaan siinnyt. Ainapa koetti Tuomas viel? valita ?idille ja Antil

t? ei en?? riit? lahjavaroista apua kellek??n Kuohattiin. Kirkolla oli hoitokunnan esimies sanonut, ett'ei ole valtiolla varoja tyhj??n tuhlata, vaan tehk??t

massakaan kyl?ss? ala en?? kell??n olla mit??n antamista. Niin se

?n, kun siin? ei ollut suurusta siteiksik??n. - V?h?n ajan per?st? h?n viel? lis?si: "kun t?ss? uskaltaisi ottaa ruunun mets?st? koskutta ja pet?j?n kuorta - tahi, jospa saisikin viel? pari kup

itselt??n olkia suinkin liikenisi. "Ja tottahan tuota tuolla pettutaikinallakin nyt tulle

ollisena puristi Pert

?hyv?isiksi, ja ilosta

rvaan: "?iti, kohta

aadaan oikein

*

niin suureksi, ett? itsekin rupesivat lopulta asiaa todeksi uskomaan. Uskoahan sit? t?ytyikin, sill? potilaista alkoi yksi toisensa per?s

eksi, pysyiv?t enimm?kseen kotona, mutta muut kierteliv?t pitkin kyli? kerjuulla ja is?n pieni? puut?it? kaupalla. Annineen alko

o olevan kuulutetun huutokaupalla myyt?v?ksi. Korpelan Heikill? oli n?et vanha tuomio Pertun p??lle. Sen oli nyt Heikki h?t?p?iss??n parista jauholeivisk?st? siirt?nyt kirkonkyl?n upporikkaaksi sanotulle kauppia

toin olisi "konkurssi aivan oven edess?." Ei kelvannut edes rahan vastineeksi kauppiaalle sek??n, vaikka

ealtahan se tosin tuntui mieli omin k?sin tehdyst? kodista erotessa, mutta mink?p?s sille teki. Ei ollut edes tietoa siit?k??n, mihin p?in olisi matka ohjattava, mutta summamutikas

t? poika oli kuollut n?lk??n. "Mutta mit?s ne herrat uskovat! Leikkuuttivat poikaraukan kuin henkipaton tahi muun koiran ja tuskin lienev?t uskoneet sen n?lk??n kuolleen sittenk??n, vaikka tohtori l?ysi sen suolistakin hyv?n vihkon saraheini?. - Sitte se minulle tuli se mieli, jotta pois t??lt? pit?? l?h

*

o per?kk?in kuin pororaito Markkulan kyl?st? matkalle l?hti kohden nousevaa aurinkoa kulkemaan. Haukunnalla seurasi joukkoa taloista n

nkun punertavan ruusunkin jonkun kulkijan kalpeille kasvoille. Jokainen heist? astui ajatuksissaan ja vaitonaisena Mahais-Paavon laihan hevoskaakin per?st?, joka veti kaikista pienimpi? ja heikoimpia seurueen j?seni?. Hiljaisuutta ei taipale

ilti yksitoikkoiselta tuntunut. Maanselk? monine sivuhaaroineen, kunnaineen ja kukkuloineen teki sen p?invastoin sek? vaihtelevaksi ett? vieh?tt?v?ksikin. Kuulakkaa taivasta vasten kaareilevat sel?nteet, vaarat ja harjut, siell? t??ll? laaksojen, notkojen, jokien ja j??tyneiden j?rvien katkaisemina, muodosti

valtias Jongunvaara, rotkoineen ja jyrkkine huippuineen. Taivaan rannalta edest? p?in h??m?itti ta

issa silm?nr?p?yksess? peittyy jo Tetrivaarakin ihan vitivalkoiseen, l?pin?kym?tt?m??n vaippaan. - Jo alkaa l?hell? tiet?kin putoella puista hienoisia lumen helpeit? ja sihisten kiit?? pitkin lumikent?n pintaa kevytt? ja hien

vuoret ja laaksot, mets?t ja ihmiset, taivas ja maa kiedotut keskelle mit? hurjinta lumiry?ppy?, joka yh? vain n?kyy yltyv?n, menestyksest??n kiihtyv?n ja saavan voimaa omasta innostaan. Sit? vastaan on nyt

lelta j?hmettyv?t jo heid?n repaleiset ryysyns? kiinteiksi ja j?ykiksi, kuin sotisopa. Rikkonaiset jalkineet tarttuvat kiinni kyl

kest?isit viel? ja jaksaisit kahlata",

huutaa Mahais-Paavo. "Tolkeen talojen t

keus, ja

murheen

n on meid

, t??ll' surkias

l??h?tt?en, taluttaa Perttu vilusta v?risev?? vaimoansa, jolta juuri on ottanut pikku tyt?n omaan syliins?. Suonenvedon tapaisella kouristuksella

ett'ei erota kukaan, tokko muita onkaan en?? liikkeell?. Silloin t?ll?in sattuu silm? johonkin tien vieress? huppuroivaan, mutta auttakoon jokainen itse?ns?. - Jo horjahti Mahais-

?nyt lumi tuohon er??n naisen. "Ei se toki ollut ?iti", supisee Tuomas. Tuskin sataa askelta siit? istuu tiell? Mahais-Paavo. Silm?t ovat h?nell? auki, mutta kovin el

meinen kerta ponnistetaan viel? liikkeelle kaikki voimat, mutta sitte herpoontuu jo sek? sielu ett? ruumis. V?linpit?m?tt?myys saa mieliss? vallan, eik? k?rsimyksen tuskaa tunneta en??. Silm?luomet k?yv?t niin raskaiksi. Uni tulee ja vuode on pehmyt - niin pehmyt ja muka

reill? j?lest?. - Antti seisahtuu silm?nr?p?ykseksi ja tuntee sen olevan is?n, joka vet?? jotakin per?ss??n, mutta ei ole en?? pikku siskoa is?n syliss? - ja miss? lienee ?itik??n? Tuomas ei kuitenkaan

aankin on y? k?siss?. Voi, jos tohtisi lev?ht??! - Ei lev?

in, mutta Tuomaan ??ni on kuivunut kurkkuun kiinni. Tulta kohden h?n kuitenkin ymm?rt?? viel? ohjata askeleensa. N

a yh? h?n viel? pit?? vaistomaisesti kiinni veljens?

et Tolkeelaiset ovat ker??ntyneet kartanolle ja saattavat tulijat pirttiin. Jo eteisess? sateli kui

a? - - Poika, miksi sin? et vastaa? - - Herra n?hk??n! Kuollutta ruumistahan se tuo mi

riiheen, kun sit? ensin olivat koettaneet turhaan henkiin virotella. Sill? aikaa olivat jo poj

in ja vasta seuraavan p

?n selv?? matkastansa

lvoi, ei en?? koskaan s

ettava kuin pient? la

in vaal

alkasi se silloin tasaisen lumipeitteen Keron kankaalla, ja muutamissa puissa kiilteliv?t j??pureet, jotka nuiveilta oksilta alas p?in riippuivat, kuni kirkkaimmat timanttikyynele

VIP?IV?

" kys?si yst?v?ni kalastaja-Matilta, jonka olimme ottaneet oppaa

kaan olla", tuumaili Matti verkalle

arallistakin, jos j??

on muut kujeensa, kun niin sattuu", arveli M

n?" puutuin min?kin puheeseen. "Siell? ei

llistaan, mutta ei

llakaan muuta?" toisti

nyt, selitti h?n: "ei sit? osaa herroille sanoa, vaan ei sit? va

laskeuduimme j??lle, loppui keskustelu siit? aineesta ja me

haihtua korkeuteen ja sulautua valoon, pujahdimme me er??st? ahtaasta salmesta huurteisten puiden v?litse aavalle merelle. Maan viimeisin? rajavartioina kohotti viel? siell? t??ll? j??st? p??t??n joku yksin?inen kivij?rk?le tahi

tka valitellen ja siristen kiiteliv?t sinne t?nne kummallekin puolellemme. Loitolla edess?mme v?ikkyv?, ilmassa liehuva utuverho katosi ??nett?m?sti silmist?mme, eik? sitte en?? ollut katseillemme mit??n erityist? kiintymiskohtaa. J?lell?mmekin sulaantuu jo r

en j??kentt?, ??ret?n niinkuin avaruus itse. Kaukana, kaukana tuolla siint?v?ss? et?is

mahtavuutta. On kuin pienen?, mit?tt?m?n? pilkkuna lentelisimme kautta ??rett?m?in avaruuksien ilman mui

meri - lev?tess??nkin!" puhke

t? vaarin ja h?nell? on sula riemu niist?", lii

syvyyksille. Korkeuden juhlivassa kumussa hiljaa liitelev?in, pienoisten pilvituppujen puhtaan valkoiset syd?met ja mit? kummallisimmissa v?rivaihteluissa komeilevat reunat tarjoavat silmille ihailtavaksi mit? miellytt?vimm?n ja muotoaan alituisesti muuntelevan taulun, joka on kuni el?m?n kuva ik??n. Virkist?v?sti hivelee kasvojamme raitis, vaikka vieno ilmavirta, joka joskus kulettaa mukanaan pieni?, kimaltelevia lumi

tettua, vakavan synkk??, pient? tahi autiota, mutta merell? on kaikki pelkk?? valoa, puhdasta iloa ja vapautta. Salaper?isesti humiseva salo on kyll? tavallansa rauhallista, saattaapa se olla avaraakin, mutta aina se kuitenkin painaa mielen maahan. Talv

ksi k?ypi merenkin muoto. Valo saa yh? uusia vivahduksia aina eri suunnille ja eri matkojen

telien sivuilla ja satas?rm?isill? reunamilla. Niit? ne maalailevat milloin kellert?v?ksi tahi punaisiksi, milloin synk?n sinisiksi, vaalean harmahtaviksi taikka hohtavan valkoisiksi, mutta ennen kaikkea kirkkaan kullan karvaisiksi. Ja v?rit vaihtuvat alinomaa

kunnes h?ipyy ja haihtuu n?kym?tt?miin: uppoaa valovirtoihin. Silmi? h?ik?isev? valo est?? meit? saamasta tuon sumun synnyst? selv??, vaikka suuntaammekin silm?mme sinne p?in. Sielt? kuuluu vain hiljaista, ep?selv?? sohinaa, niinkuin hyvin kauvas po

my?ten meit? kohden sielt?, josta ?sken n?imme hienoa sumua ilmaan nousevan. Kaiken

"se on l?yt?nyt hylkeen rei?n, mut mi

uiselle, soikulaiselle alalle on siin? hakattu j??h?n avanto avannon viereen aina jonkun sylen p??h?n toisesta. Pitk?n pitkill? hoikilla riu'uilla uitetaan verkot avannosta avantoon. Tuossa toimessa puuhaa puoliv?liin toistakymment? henke?, joiden j??hileiss? olevat kangistuneet vaatteet kahahtelevat niin omituisesti heid?n

la, koska tuolla loitompana on ainakin

apajassa kaksi mies-osaa, mut ei o

ss? ja veto alkaa. Se n?ytt?? kysyv?n voimia,

detaan toiselta sivul

it? ja joudumme siten Tildan viereen. Kova on ty?, ennenkuin kuul

llisi? piirteit?. Mustat hiukset muistuttavat harvaan lainehtivaa syksyist? merta, s??nn?lliset kasvot punottavat ponnistuksesta ja syv?t, tummat silm?t katselevat s?ihkyvin?, mutta tyynesti meit?. Hekkumallisten

lis", siteeraan min? Notkeria, kuiska

h?n silmi??n tyt?st? pois k??nt?m?tt?. "Sellaisena mahtoi synti l?hesty? sit?,

i, ett? l?htisimme niit?kin katsomaan. Tildan kauneuden tenho on h?net kuitenkin vallannut niin, ett'en saa h?nt? mihi

evia, kimaltelevia hopeasuikaleita. - Saalista pyydyksest? irrottaessa ja nuottaa j?rjestelless? uutta vetoa varten on taivaalle alkanut kokoontua pilvi? ja ilmakin umeta. Joku huomaa s

oon! J?? k?y",

e on mahdotonta, koska ei pitk?siimallak

oja virstoja pitk?",

reest? huomaamme mekin vaaran olevan l?hell?. Taivas onkin jo ihan mustana kohisevista pilvist? ja lunta al

a yst?v?ni. "Meill? on parempi hevonen.

o korkeuksissa ja sen raivoisat puuskat ovat tukahduttaa hengityksemmekin. Toiset kaikki ovat yks'kaks j??neet meist? j?lelle tiet?m?tt?miin. - Meist? tuntuu kuin pohjaton lumimeri hurjasti hy?kyviss? lai

e, aivan odottamatta, kolkko haudan hiljaisuus tuossa pimeydess?. Sen kest?ess? kammottava kauhu valtaa mielen ja veri on hyyty? liikkumattomaksi syd?meen. Hev

id?n puolelta", ??

on i

vastaa Matti tyynesti, mutta y

kahtaa joku t?ht?nenkin pilvien raosta. On siis jo ilta k?siss? ja me olemme tuntikausia harhailleet rajattomalla j??ll?.

ys?semme yhteen ??n

ketta", vastaa

. Ehk? olemme nyt l?hemp?n? vaaraa kuin koskaan ennen, mutta maan n?keminen kuitenkin tuntuu niin turvalliselta. Helpotuksen huokaus kohoaa rinnasta, mutta arvelev

a liikkuvan, vaikka olemme seisoneet yhdess? kohden pitk?n aikaa,

aineita, jotka j??lle loiskimalla n?ytt?v?t tavottelevan meit? niell?kseen. Matti ei vain n?yt? vett? pelk??v?n, eik? Tildakaan kadota malttiaan. Pari tuhatta s

, sanoo Matti. "J?? k?y l?nteen ja kun me kuljemme it??n, niin t?ytyy sielt? jo

, vaikka me jokainen astumme rivakasti ja taukoamatta eteen p?in. Yst?v?ni ei tahdo k?sitt?? tuota lainkaan, mutta

ildalle, "vaikka min? jo luulin saavani kuolla teid?n k

ota paksua kohteliaisuutta. H?n naurahtaa vain ja

rkitty; j

leman kanssa, on aina kuolem

lkanut luoksemme ker??nty? j??lt? muitakin ihmisi?. Yst?v?ni on kuitenkin jotenkuten j??nyt meist? t

jamina, ajattelematta yht??n toisiamme. Kuuluu roisketta ja sihin??. Pitk?, soik

ksi mies j?i!" hu

tenee silmiss?ni, mutta kuitenkin kuulen, kuinka Matti huutaa: "pysytteleik??

on yst?v?ni lautta tavannut niin suuren kiven, jota se ei jaksa mukaansa temmata. Minua pudistuttaa,

loisesti: "se k??n

p?ys ja selv?sti n?en yst?v?ni lautan jo muuttaneen v?h?n alkuper?ist? suuntaansa. - Viel? puolisen, tai korkeintaan kokonaisen minuutin kulu

ti. "Jos sen toinen ??ri k??ntyy niemen sivuu

yt, niinkuin Matti oli ennustanutkin. Ilman k?skem?tt? hy?kk?si nyt koko joukko kirjavassa sekamelskassa horjumattomalle maapohjalle. Pian olikin j?ist? siltaa my?ten kulettu tuo meit? tuntikausia seisottanut, lyhyt taival. Kuukin n?ki taas h

elesi merelle?" k

en siihen kerran tottuu", vastas

ENLA

meellisin kaikist

ma karuine kalliorantoineen, lukemattomine luotoineen, karineen, vihert?vine vesineen ja pi

riist?? sen, mit? maalle j?rkkym?tt?m?ll? oikeudella on tuleva. Se on kumminkin kaikki pelkk?? viatonta pilaa ja pelottelemi

t heihin meren vakavat tuntomerkit valoisina, kokonansa valoisina kes?isin? pyyntiviikkoina, jotka luistavat ohitse suloisina, rauhallisina, kuni lapsuuden ihanat unelmat, ja haihtuvat tavalla nuoruuden utuisten toiveiden, vieh?tt?vien haave

st? iloiten viereksiv?t pyylev?t hylkeen poikaset kallion letolla, mutta uskomattoman vikkel?sti pulahtavat syvyyteen, huomattuaan l?hell?ns? punaraitaisen purjeen, jonka alla tanakkarakenteinen luotsi, piippunys? vasemmassa suupieless?, menn? suiottaa ohjaamaan karien lomitse uhkeata kauppalaivaa, jonka mastoje

pilvenhattaroihin; siirt?? viimein silm?yksens? saaren rannalle ja sitte vasta alkaa askarrella pyydyksiens? kanssa, virkkamatta mit??n

oloista. Meri kertoo sille ken sen kielt? tajuaa kest?vyydest? ja k?rsimyksist? semmoisista, joita ei vilkkainkaan mielikuvitus voi luoda. Autereiset ulapat uhoilevat uhraantumisista ja uroteoista, joiden rinnalla vaalenevat useimmat marmoriin kullalla uurretut muistot. Meren maininki kykeneekin kuuntelijallensa kertomaan tuhansia taruja s?rkyneist? syd?mist?, kuolon kouristuksista, tuskista, ep?toivon taisteluista

eri vastaa valon lempeen, l?mpenee siit? ja hymyilee sille viattomana, puhtoisena, kuni vakahinen lapsi armaalle ?idille kehdossansa. Taivaan tuikkavat t?hdet, nuo valon ikuisesti uskolliset vartijat, pit?v?t my?skin paljon Suomen lahdesta; sukeltautuvat pimein? aikoina usein sen veteenkin ajamaan syvyydest? pois pimeyden ilkeit? voimia, etteiv?t ne saa samentaa eik? h?ir

ihanissa etel?maissa, joissa leip? itsest?ns? kasvaa lehteviss? puissa; joissa hurmaavan kauniit kukkaiskent?t h?ik?isev?t silm??, huumaavalla tuoksullansa alituisesti t?ytt?en helteisen ilman; joissa taivaan laki i?t kaiket kirkkaana kaareilee ja polttava p?iv?n t?hti valtameren oneimmissakin onkaloissa saattaa kalliit helmimarjat kypsym??n korallimetsist?jen simpukkakukissa. Ei, sinne ei tee saarelaisen mieli i?ksi asettumaan, sill? siell? menisi miehelt? sis?inen tarmo,

la, tai miss? n?kisit luonnon sen sirommassa puvussa kuin salmella saarien v?liss?, jossa kaikki on niin hiljaista, niin juhlallista, mielt? niin hartauteen vastustamattomasti vet?v??, kun ikihongat vienosti humisevat korkeuksilla, kun kaislisto, tyytyv?isyydest? hymisten, nuokkuu matalalla rannalla tuskin tuntuvassa iltatuulessa ja koskelo po

ainuessa levolle l?nnen laineihin? Koko avaruus on siit? ihastuksissaan. Ruusuinen hohde heiastuu vedest?, rantain vehreys on toisin paikoin tummaa, toisin paikoin taas mehev?n vihantaa, siell? t??ll?

taholla yht? tyynesti ja tasaisesti - niin hiljainen y?, ett? kuulet sen saavuttua pinnalla liipoittelevan perhosen siipien heikon suhinan; kuuletpa jyrk?nteen sein?n raossa kasvavien kallioimarteiden keskin?i

iljaa, korvin kuulumattomin askelin hipsutellen, ne hy?riv?t puiden juurilla ja rakentelevat kisailupaikoikseen lehtien ja

verkko. Kuu kiirehtii avuksi; muuttaa muotoansa; vaihtaa v?rins? ja koettaa, valamalla alas kultiansa, aarteidensa painolla tyynnytell? meren hienohelmaisia hemestej? ennen aikojansa her??m?st?. Et??lt? kuuluu outo hymin?, alussa vienona, sitte yh? koveten. Hemestit her??v?t. Jo kuuluu selv?sti alkavan myrskyn etusoitto; liikett? ilmestyy meren pinnalle. Karkaa jo uni ankaroiden aallottarienkin silmist? ja soiton yh? yltyess? hypp??v?t

ja ulvovat susien tavoin vuorten vinkaloissa tai vinkuvat kivien koloissa. Salamat s?h?htelev?t pilkkomustalla taivaalla; koko ilma kajahtelee jyrin?st? kaikkialla, kiihoittaen m?yry?v?n meren raivostuneita, vaahtoharjaisia aaltoja yh? enemm?n riehumaan

arttuvat tanakkaharteiset miehet l?heisen saarikyl?n valkamassa vankkaan meripurteen. Telat vingahtavat v?h?sen ja pursi soljuu kuohuvaan veteen. Samassa on siihen hyp?nnyt muutamia reippaita, ?ljyvaatteihin puetuita miehi

ty ohitse aallonmurtajan. Muutamat rohkeat poikaset yritt?v?t aallonmurtajalle, n?hd?ksens? p??seek? pursi eteen

vulle. Tyynell? sit? tarkastellessa, ei luulisi ikin? vallin yli pirskahtavan pisaraakaan vett? sataman sis??n, mutta myrskyn mellastaessa kierittelee meren voima siit? ylitse hy

a. Ja kaukana toisissa saarissa polvistuu samalla aikaa kalpea, vapiseva ?iti pienokaisten vuoteen viereen, rukoillen sanattomilla sanoilla, ett? is? olisi jo ennen myrsky? saavuttanut j

ksi sys?t?. Samalla miettii h?n sielussansa, miksi on meri h?nelle vihainen, vai onko t?m? vain varoitusta Heleenan ja Matin takia? - Pumppumies lietsoo lietsomistaan; lietsoo henkens? edest? kilpaa vinkuvan vihurin kanssa. H?n ei osa

Itse aluskin jo vapisee kauhusta. Sen laudat natisevat. Kuuluu rusketta rungosta ja katkenneiden k?ysien p??t pieks?v?t armottomasti milloin aluksen laitoja, milloin merta, milloin miehi?. Nyt kysytt?isiin kest?vyytt?, mutta jo alkavat

oa?... Ei virka miehist? kukaan mit??n, vaan silm?t el?v?t ja jokainen

?ni. K?det ovat kaikilla turvoksissa ty?st?, mutta velvollisuuden tunnosta ponniste

T??ll?

?ht?? jo jahdin laitaa vasten. Uudet, uupumattomat miehet tarttuvat nyt ty?h?n. Ei aluksen oma miehist? kykene en?? ty?n kulkua katsomaankaan. V?synein?, voim

Itsest??n, kenenk??n kehoittamatta, siirtyiv?t i?n ja taudin k?yrist?m?t vanhukset sijoiltansa roihuavan uunitulen edest?, tehden vieraille tilaa, ja j?tt?v?tp? vuoteensakin vieraiden varalle. H??r?illen sinne t?nne kantavat lapset heille kuivia pukuja ja naiset

karaistu, ty?ss? ja el?m?n tuiskuissa suureksi syd?mess?, pieneksi puheissa kasvanut suku. Taivaan enkelitkin o

toissa ja itse alus lep?? taisteluistaan vahvasti ankkuroituna satamassa. Sen toverit n?ytt?v?t vartio

eet laineet" en?? liikkuvat kaukana sel?ll? poimutellen paikoilleen rantamille sitkistynytt?, ke

n kastuneena", tuumailee toimessaan noin kymmenvuotinen poika tovereillens

n, kiivetess??n pollaria

i poikain haapion per?st?, odotellessaan k?rsiv?llisesti, kun

le mit??n pinttaa",

lausuu toinen poik

vin silmin suurempia kumppaneita. Hekin molemmat olisivat niin mielell

" kys?see viimein paitaressu ?idilt??n, joka levittele

naisen pitk?n vuoden vaaroilla, ty?ll? ja hiell? vaihdettu monen perheen leip?... Varmaankin ovat niiden k

a vaipuu mietteihins?. Kauas, kauas rannattomalle ulapalle n?ytt?v?t t?hyst?v?n silm?t, mutta niiss? kuitenkin kuvautuu yht'aikaa sek? lempeys ett? p??tt?v? uljuus. T?hystelev?? katsetta ei voi seura

??n saumaan tervaa ja tappuroita ahkerasti tilkkiv?lle nuorelle miehelle. "Mutta muista olla aina varovainen,

?st??n, k??ntyy per?mieheen

ollut niin arka. Lienee eukko kotona liiaksi hemmoitellut; en tied? sit?, mutta arka se vain o

Matti vastaukseksi. H?nen kiitollinen silm?yksens? osottaa

o verkalleen. Pari pient? "luovia" sataman suulla ja sitte uiskentelee jo uljas alus ulapalla keinuen ja keikahdellen, kuni kes?inen sorsa ruohokossa. Kaukaa ulkoa tulevat loiskivat laineet, niinkuin valkoinen joutsenparvi tervehtim??n aukeille ulapoil

n, ajatellessaan: "mit?h?n se Heleena olisi sanonut, jos olisi sen keskustelun kuullut?... Tarkka se on silm? vanhalla miehell?... Jokohan tuo

? merest?. Vaikealta se tuntuu sanoa Suomenlahdelle j??hyv?isi? sen, joka on vuosikymmeni? joka p?iv?

oinkin, koska se kylpee meren viileiss?, hohtavissa laineissa, ja silloinkin, kun y? vet?? vaalean, hopeisen auerverhon p?iv?n s?teiden eteen. Ja kuitenkin on Suomenlahti ollut h?nelle aina uusi, sill? seh?n ei koskaan esiinny kahdesti aivan samassa puvussa.

den merelle l?htemisaika. Se laulu se antaakin v?syneelle nukkujalle rauhaisan unen ja tuo tullessaan tyynen sataman, vaikka sen s?velien kumppanina kulkeekin kalpea kuolo. - Hauskapa onkin el?m?st? erota meren s?velten saattamana, saapukootpa nuo s?velet sitte joko hiljaisina, syvist? piilopaikoista hiipivin? huokauksin

aallot ankarat v?lill?", hy

, "varsinkaan nyt, kun meri on noin

lahti ruma lieneek??n", arvelee pumppumi

ikin muuttanut laul

kin aallot pauhaa; sinne pursi punain

a", huudahtaa pumppu

, sanoo per?mies. "Ja nais

kin n?kyy olevan. Min? tunnen

TR

toivossa olevasta luistinluvasta ja l?hiseutujen j??suhteista. Vikke Nenonen taas istui pulpetilla, selin kateederiin, ja koetteli jos jollakin tavalla viekotella Jussi Alaista kanssansa sormikoukun vetoon. Silm?nr?p?yksess? h?n kuitenk

dyss? sarkapuvussa. Vaalean, aivan sile?ksi su'itun tukan ymp?r?im?n ja matalan otsan alla laukuili kaksi ?lytt?m?n n?k?ist? ja raukeaa lampaan silm??, jotka hieman pelkurimaisesti t?h

, kys?si h?nelt? viimein luokan ensimm?inen mies eli priim

leen katsellen. "My? tuota - - hm - - my? tuota - - tu

han t?m? on",

e?ll? sit? min?

aiskasi h?n vieraalle k?tt? ja alkaen h?nt? vet?? retuuttaa kateederiin p?in selit

min? miten noin korree

n itsekin, ett? ei t?nne en??

li vieras luokan hiljaa nauraa hihitelless? ja tyrsk?ess?. "V

Viken kourasta ja alkoi kiert?? luokkaa, jokai

ossa r?hin?ss? tehd? selkoa sek? itsest??n ett? suhteistaan. K?rsiv?llisesti kertoi h?n yhdelle olevansa perint?talon poika sielt? ja sielt?, ja toimitti toiselle, ett? h?nen takkinsa ei ollut teetetty h?nen is?lleen, vaan h?nelle itselleen sen r??t?li Matt

h?n uuden tulokkaan kaikista ensiksi vet?isem??n housujensa lahkeet lapikaskenk?ins? varsien p??lle, ett? h?n n?ytt?isi "v?h?n

paljon likkoo ja kuroo, niin kaikkihan ne uusiin

ainen, "mutta varret sis??n ja lahkeet p

siin? sitte meni, ennenkuin h?n sai lapikkaat takaisin jalkaansa, sill? kaikki tahtoivat ensin koetella h?nen karkeita ja harmaita sukkiaan ja niit? ihmetell?, juurikuin eiv?t ikip?ivin? ennen olisi sukkia n?hneetk??n. Vieras, jonka nimi kuului olevan Pekka ja joka jo oli ehditty Petriksi muuttaa, sai nyt siin? lattialla luetella vallattom

n ihmisen hautaan?" kys?si joku. "Kuolle

sit? muualla, mutta t?m? Petri kun on kotoisin sielt?, joss

a ja kysyv?ll? ??nell? mutisi: "p?iveek? s?kill? sis

keytti siihen poikien puuhat ja puheet. Vahtimestari piikoineen toi sis??n lis?pulpe

uuden tulokkaan luokalle. "Lyhyesti sanoen: siin? on nyt teille uusi kumppani, privatis

ikein lystii poikii, vaikka n?ytt?v?t kaikkiik herraslapsilta ja huastavat niin motevasti", n?ki Petr

k?ski luokan pysy? hiljaa. Sitte alkoi Petrin ensimm?inen opetustunti koulussa, ja me olimme h?nelle

onneksi oli h?nt? aina perin helppo eksytt??, vaikka kenen. Huolimatta mainiosta ulkomuististaan puuttui h?nelt? n?et tyyten niin hyvin arvostelu- kuin johtop??t?stenkin tekemiskyky. Sent?hden ei h?n suuttunutkaan juuri m

ett? jo oli ihan k?siss? viimeinen varsinai

?nn?hti Ander kiireesti historian oppiki

kevv?ill?", sanoi siihen Pe

n ne p?iv?t aina kev??ll? pitenev?t", ky

viikomman aikoo yll

tutkinnossa! Mitenk?s fysiikassa sanotaan? - Sit? paitsi on l?mm?ll? se

sannut", lausui Petri tyynesti

isena kuin kirkossa, sill? tulinen rehtori ei suvainnut mit??n melua, eik? kukaan

ka varmoja me olimme aineessamme. Kaikki oli k?ynytkin jokseenkin hyvin ja rehtori oli mit? hilpeimm?ll? tuulella. Syyt? siihen olikin, sill? yksin

yt lue kirjan sanoilla, vaan aivan omin sanoin vastaa kysymykseen: mit? Henrik j

isteli, mutta ei sa

i rehtori ke

"hy? sano, jotta my? vuan ei ennee ru

t? luokkahuone m?j?hti vastaan, ja alkoi molemm

man tyynnytty? alottikin h?n taas uudelleen ja sangen levollisesti: "niin hy? sano, jotta my? vuan

vat k?rsi?. H?n oli jo ovesta ulkona, ennenk

n ty? ja sill? siit? pinteest

luokan puolesta kiitosk

en?? mit??n; ja kello

;" mutta Petri itse arveli: "mik??n sille tulj, kun niin ?k

alle ja opettajakunnan puolesta esitteli Petrille, ett? "eik? herra Oikari suostuisi olemaan opistossa viel

askisi sinusta luopua",

lle k

parasta ainakin teille it

li Petri. "Vaikkapa h?nt? sitt?

usteli rehtorin luokse pyyt?m??n, ett? h?nenkin paperinsa kummin

vat jo l?hetetyt", selitti re

sinnek posti viell?i m?nn??. Ja kyll? min? tahon

ukon, heit?lti sen ovesta etehis

uota. Satuin tapaamaan h?net sitte Rissasen puodissa, josta h?n tuli ostamaan suurta kirjekuorta. Kadulle tultuamm

n s??st?v?iseksi ruv

sik?s niit? rohvessy?ri? tuas sanotaankaak, joi

-valiokunnaksi", selitin min?.

llen ne kir

konen, ne

, vuan rehtori k

untoonsa. Sill? v?lin kuin h?n puuhasi p??llekirjoitusta ja muuta, otin nuo paperit katseltavikseni m

inasta. Mutta kyll? se mies oli aika hunsvotti ja lurjus, kun ilikisi nostook kapinan niin reten miest? vastaan, kun se Cicero oli. Vuan kyll? se Cicero, konssulina ollessaan, sit? haukkuki. Voi t?ytinen, mitenk? se sen mualasi puheissaan ja ne toiset, jotka

n Petri huomasi minun h?nen pa

n k?dest?ni. "Etk? sin? muistak, kun rehtori sano, jotta ei suak kirju

h?n ei tuota onnetonta ainettansa Hels

se rehtori

lle tuon aineen uudestaan, tahi vied??n Ingmanni

oisikkaak minun ihteni

vaka

illa", vaikeroin min?. "Tuolla

ikille esityksilleni. Kun tiesin, ett? v?kivallallakaan en tuolta karhulta saisi paperia ry?stet

etri. "Ja sent?hden anna sin? paperien huilatak

ikeastaan oli miehi??n. Rehtori antoi selityksens?. Jonkun ajan kuluttua sai h?n ankaran muistutuksen siit?, ett? opettajakunta oli ryhtynyt arvostelemaan

miesten niit? on tutkittava", tuumaili P

n heitt?neens? pastoriksi tulemistuumat sikseen, varsinkin kun ruotimummokin oli kuollut ja kotikappeli jo saanut oman, varsinaisen papin. Muutoin pyysi h?n minulta neu

?n tyytym?tt?m?n?. "Mit? vasten

? p?ivee s?kill? siss??n kannetaan?" - Kummastuneena ja s??lill? h?nt?

siit? muutamaste koulussa mainihti. Min? oun sit? ajatellut vuosikausia, vuan ei

matkustajaluettelosta viel? sattunut silmiini.

kke Nenonen vaaleten, kun asiasta h?nt? huoma

isi hyv? asia Petrille?

- hyi hittoja - - ja silloin minunlaiseni miehet saavat todellakin s

inun on nauraa, mutta ent?s meik?l?isten. - Ja mik? ne semmoiset Petrit tiet??, mit? niist? maailmassa viel?

AN PAR

akkeita lainkaan voi seiniksi sanoa. Suuriruutuiset akkunat ne kuitenkin vasta oikein somasti p?iv?paisteessa kimaltelivat, ik??nkuin huomauttaen ohikulkeville: "katsos miten meit? on paljo." Ne, juurikuin veitikkamaisesti, mutta samalla salaper?isesti iskiv?t silm?? kaikelle kirkkoon kiirehtiv

voi noiden vetelehtij?in joukko talon ymp?rill?. Pieni? poikanallikoita juoksenteli parvittain rakennuksen leveill? portailla, mutta nuor

an tyytyiv?t tukkeamaan maantien ja siin? ??nett?min? katsoa t?llistel

utisi muuan mies kir

aili h?nen toverinsa, mutta nii

varsinaisesti katkasi ??nett?myyden itse Korpelan muori tav

- huone, urahuone -, se - urahuone. M

ossa nyt k??nnet??n maailma ihan uudelle uralle. Sinne vied??n n?et kaikki juopot n?lk?? n?kem??n, jotta ei niin p

m?h?mahainen talon is?nt?. "Saattepas n?hd?, niin jo ensi kunnankuitissa on taas uusi lis? ... ni

yli-ik?isilt?kin",

kapteeni talonpoikain varoja tarvita. Se kuuluu olevan aivan upporik

aili Tialan vanha ukko. "Kyll? kai se nii

ni ja osti Paksulan polkuhinnasta sen entisen herran leskelt?. Paljokos sit? saisikaan mets?tt?m?ll? tilalla, hyv?ll?k??n. No ?l?h?n mit??n. Tulee sitte se suuri maailman kaatomyrsky ja nujertaa maahan koko mets?n, kuin mik? puiroomies. Ruukkilaiset rient?v?t puita korjaamaan, mut kapteeni ehd?tt?? h?t??n nimismiehen kanssa ja kysyy: kenenk? luvalla te t??ll

ets?ss? kiinni pa

uppamies V?kk?r?n rengin puita lukemaan, ja sit? mukaa kuin ruukkilaiset saavat niit? karsituksi, me niit? kirjaan. K?r?jiss? sitte vannotetaan minut ja V?kk?r?n Matti puiden luvusta ja p

Korpelan muori. "Johan siit?

nist?n Maunu. "Sanoisit satoja tu

tte ne puut?" tiedusteli ?ske

"Mutta niist?, jotka olivat enn?tt?neet poikki haka

liene kymment? markkaa

? olisi mit??n oikeu

i ruukkilaisten patruunin pakosalle pintt??kin. Konkurssiin kuului pit?neen men

?liin. "Kotonaan sen oli meid?n Mikko viel? t?ss?

upoitellut t?hdepuita suutarin markasta kappaleelta, mutta ei ollut V?kk?r? tohtinut niin utalan miehen kanssa kauppoih

inen is?nt?, "mutta eip?s pit?nyt aikanaan ?lyt?; ja nyt ne jo r

aikin. Mutta h?nell?h?n onkin kentraalit ja ku

tkin pienen kolttosen tehd? kostoksi, kun veiv?t puutarhastakin kaikki pystyss? olevat puut, yksin omenapuu

kein sille ketulle"

pelan muori taas puheesen. "Min? juuri ?sken sivuitse tullessa

iitt??, kehuu kaikkea kupliksi vesien p??lle. Kysyyp?, mist? ja miten on kaikki puut ja pensaat saatu ja paljoko ne maksavat. - Puutarhuri ei aavista mit??n. Sanoo: t?ss? on puutarhurikoulu. Valtio on kaikki hankkinut. Rouva paneksen kummiinsa. Sanoo: 'vai valtio'. Utelee sitte, mill? tavoin se puutarhurikoulu Kaunissaareen saatiin, ja toinen tuhmuudessaan kertoo kaikki. Oikein takitilaan selitt?? miten paperit tehtiin, minne ne

ern??rille kirjoittaa", pist

?? rillit nen?lleen ja lukee. Lukee lukemasta p??sty??nkin, kunnes viimein karjasee: 'onko meist? kukaan k?ynyt Kaunissaaressa?' Kanslist

juu kuvern??ri, polkien jalkaa, niin ett? kannuk

luokseen herroista parhaan luki

ivat n?et tehneet huvikseen puutarhaan kivest? p?yd?n ja istuimen - eik? ole soveliasta sek??n, kun H?rm?joen vesi virtailee aivan puutarhan halki. N?iden syiden nojalla saan n?yrimm?sti anoa, ett? Kaunissaaren puutarhurikoulu viipym?tt? siirrett?isiin Paksulaan, joka on ainoa, varsinkin minun tarkoitukseeni sopiva paikka koko l??niss?. Ja sitoudun min? allekirjoittanut kohtuullista, esivallan armossa m??r?tt?v?? vuotuista korvausta vastaan luovuttamaan Paksulan puutarhan puutarhurikoululle, ehdolla ett? Kaunissaaren puutarha kokonaisuudessaan siihen siirret??n; viel? sitoutuen samalla antamaan monasti mainitussa puutarhurikoulussa opetusta kolmen tuhannen Suomen kultamarkan palkasta vuodessa. Ettei

sulaan, herra kenraali ja kuvern??ri', ol

i teihin - mutta minuun, j

jelyshallitukselle ja keisarilliselle s

lehdiss? aletaan kirjottaa minusta, minusta itsest?ni, ymm?rr?ttek?, l??nin p??miehest?, ni

seni ei mit??n',

ja komensi ryss?ksi: '

ymm?rt?nyt ryss??

asi kuvern??ri ja vai

t?m?n saakkunan silloin, kun t?ss? kev??ll? olin kapteenia ja kauppamies V?kk?r?? kyydiss? siihen kuntako

e Kaunissaaresta asti

tiin?" kys?si n

uttamaan sanomalehdenkin, jotta siihen ei saataisi h?nest? mit??n kirjoittaa. Kenraalikuvern??ri olikin, toisen mieliksi, lakkauttanut sen j

uuta lukemista kuin Suurelan uut

sitte on rustattu tuo r

lan m

, arveli Tiais-ukko. "Tiet??h?n sen, kun kapteen

alinnut", kuului muudan ??ni v?kijoukosta. "Ei pit?isi

i. Johan sen n?kee noista kiiltop?isist? paholaisen sarvistakin, joita on pantu sen p??tyyn ja nurkkiin ..

selitti: "ei, muori kulta, se ole mik??n rahojen veivityspaikka, vaan valistuksen ahjo. Siit? toivotaan nyt rupeavan leven

jat renkutuksia laulellaan ja pyh?-illat sitte tanssitaan ja muuten hurjastellaan. Eip?s ole Kaiverruksen kenraali mokomiin puuhiin milloinkaan sekaantunut, vaan koettaa valistaa al

paljoa puhuttu kuin juuri kapteenista ja h?nen rouvastaan? Oletteko ik?n?nne kuullut, ett? sanomalehdet olisivat maininneet sanaakaan muista, jotka jouluna ja juhannuksena ovat v?elleen antaneet rusinasoppaa ja vehn?korppuja? Onko

y", pisti Korpe

on Koskelan Kallen ty?v?kens? pikku lasten opettajaksi, jotta ei tarvitse lapsia o

se Suurelassa on ainoa edistyksen yst?v?? Kuka hankki pit?j??sen vaivaistalon; kuka perusti Suurelan raittius

k??" kuului

kset ja kuka niit? kaikkia johtaa? Kenen nimiss? ne kaikki kulkevat; kenelle niist? on k

?", kuului yleinen mumina v?kijoukosta. "Ei me

, ei lehm?-, sonni-, sika-, lammas-, porsas-, kukko-, kanayhdistyksi?; ei edes kissain, tuskinpa hevostenkaan yst?v?in yhdistyst?. Ja varmaankaan ei olisi kev?tyhdistyst?, enemp?? kuin talvi-, syys- tai kes?yhdistyksi?k??n. Ei olisi kynt?-, kylv?- eik? leikkuuseuraa; ei olisi perunainottoyhdistyst?, jotka joka vuosi Paksulan pelloilla n?ytte

vanha Haarala. "Ei se ole koko seurahuone

ylly, koko t?sk?",

n, sit?h?n t?ss? min?kin"

vanha Haarala nauraen, "taitaa saada ennenkuin tarpeeksi a

Koskelan Kalle, toivoen saa

niinkuin t?ss? ?sken juttelivat, puijanneen ruukkila

ahat h?nelle

arjon alla", pisti tapansa m

lan Pekka. "Kuului l?hteneen sit? ostamaan Vuorelan ty?p??ll

i olevan hyv? halu vast

lkanut kuulua py?rie

an muori. "Ne ovat Paksulan vaunut

. Hatut lensiv?t miesten p??st? kuin taikavoimalla, ja syvimmin kaikista kumartelivat kapteenia vanha Tianen, Niinist?n Mau

ukanaan. Niit? piti siis nyt menn? vaunuilla noutamaan. Kapteeni olisi mielell??n itsekin mennyt kirkkoon, sill? olisihan ollut hauskaa n?hd?, miten koko kirkkorahvas olisi kohahtanut yl?s ja seissut, niskat kuurussa, siihen asti kuin h?n olisi halki kirkon ehtinyt astua Paksulan penkkiin... Niin olisi ollut, mutta seurahuoneella oli viel? ennen p?iv?llisi? paljo toimitettavaa. Piti n?et "p?nt?t?" Koskelan Kallen p??h?n kokonainen puhe ja muutoinkin h?net "instrueerata", ettei tekisi samallaista tyhmyytt? kuin se Pillil? -"senkin p?ll?p??" - viime kerralla teki. "Mies ottaa ja san

tta viereisest? huoneesta kuului pianon soittoa. Ensin tuli iloinen offenbachiaadi ja sitte joku pitempi kappale, josta paikka paikoin voi p??tt

... huomenna on h?n Suurelan kihlakunnan edusmies ... ja sitte ensi talvena luetaan sanomalehdiss? kautta maan: "edusmies, kapteeni Paksula piti pontevan puheen, huomauttaen, ettei h?nell? ollut mit??n lis?tt?v??, mutta t

NA

assa kertoi joku matkustajista, miten Karjalan radalla on "aina" juopuneita. Toinen oli kerran kulkenut y?junassa ja muutamalla asemalla oli silloin asemap??llikk? nukkunut niin sike?sti, ett? ei ollut tahdottu "mill??n ilveell?" hereill

miest?, molemmat puettuina rumiin, keltaisiin "?ljytakkeihin", jommoisia Viipurin l??nin rantalaiset sek? miehet ett? naiset k?ytt?v?t sadetakkeinaan. Jalassa ol

arvattavasti kaupunkilaispiikoja, siirtyi toisille tyhjille paikoille. Kondukt??ri tutki tarkasti vastatulleid

i nuorempi ?ljytakkisista: "enn?

i mies. "Ja se on hyv?n merkki siit?,

et osottivat h?nen kuitenkin tarkoin seuraavan torkkuessaankin asiain menoa ja kuuntelevan jok'ikist? vaunuissa lausuttua sanaa, vaikka olikin kondukt??rin h?nt? tupakoimasta est?ess? kielt?v?sti pudistanut p??t?ns?, juu

us, senaatin herrojen puheille",

ainen. "Oikeinko aiotte k?yd? itse

iit?, vaan oikeille senaattoreillehan meil

ens? kenraalikuvern??ri on senaatinkin herra." Sitte h?n lis?si, v?h?n ymp?rilleen vilkai

?n markkinoita meid?n kuntaan, kun ei kuve

a, kun pyyt?v?t markkinoita! Parasta olisi, kun k??ntyisitte ajoissa takaisin moiselta retkelt?, sill? mit? on hyv?? niist? markkinoista tahi torip?ivist?. Turmelevat vain kansaa ja kylv?v?t kuntaanne kirous

V?h?n mietitty??n jatkoi sitten vanhempi: "meill? niist? ei ainakaan vahinkoa olisi, vaa

e k?y muutoin kaupak

kaupitsemista, varsinkin kes?iseen aikaan. Siin? menee hukkaan monta monituista kaunista

ltot?it? ja muuta maanviljelyst?, ett? ei kukaan joutaisi saalista kauppaamaan? Silloin olisi pa

ik? meilt? maanviljelykseen aikaa t?rv??nny, kun ei saarissa ole peltoa muuta kuin palanen perunamaata; k

a kumpaakin, niin peltoa kuin niitty?kin"

rempi, "mutta taitaisivat ne maanvilj

jan viev?t", kys?si vieras, "verkko

n?l?isilt? verkkoja niin hyvin kuin valmiita nuottiakin. Parilla kolmella sadalla rupla

ekisitte, ja se varmaankin kest?isi viisi, kuusi vuotta, eik? sitte tarvits

li vanhempi mies. "Mutta eiv?th?n ne markkinat ole pelkk?? myymist

maakauppiaita, jotka levitt?v?t maakuntaan tav

orostaan. "Suuremmissa kyl?kunnissa on kaksi tai kolmekin, niin ett? ta

aatavana tavallisen ihmisen tarp

kaikenmoista, mutta markkinoilta saisi

ttajia, kellonvaihtajia, limonaadin myyji? on my?s niin kosolta, ett? ei tahdo p??st? liikkumaankaan. Viinan ja hokmannin haju on selv?n ihmisen ihan tikehdytt??. Kun p??see varsinaisten myyntikojujen luo, niin on siell? l?kkipilli?, k?sipeli?, kirjavia nappia, rintaneuloja, messinkisormuksia, kretonkiriepuja, jos jonkin karvaisia, muun melkein mit?tt?m?n vaatetavaran seassa. Mutta naiset ja lapset h??riv?t ahkerasti noiden kojujen edess?. Varsinkin tattarilaisten tavarain kimpussa h??r?? ostajia yht? my?t??n melkein yht? paljo kuin hoijakan ja muiden tyhjill? ilveill? rahan narraajain ymp?rill?kin

llaista maanmiehenkin tavarata ja tekel

aksi tuohikonttia, kokonainen kuorma kaalinp?it?, s?killinen sipulia, kapallinen papuja, saman verran herneit? ja kymmenkunta kiloa maatiaisvoita, jos ei viel? maamiehen tavaroiksi t?yt

it? niin sanottuja el?inmarkkinoita",

joilla ei en?? kotonaan ole mit??n tehty. Mustilaisilla ja Lesken Isk?ll? on tietysti ollut aina joku hevonenkin kaupattavana, mutta nimismies ne on tavallisesti

nen, joka toisten haastellessa oli kirjoitellut jotakin muistikirjaansa, "is?nt? unohtaa

tarkoitatte?" kys?si puhute

lainen, "niinkuin astioita, kelloja, valmiita vaat

van koreita, kiilt?vi? niinipuu-kuppeja, mutta mit? niill? tekee? Siksi parahiksi kest?v?t, ett? juuri ostaa kerki??. Mit? taas

nyt perin liioittelee", arvel

e kesti ihan timin?lleen kotiin asti. Hevosta riisuessa n?et jo ratkesi hartioista ja sitte, p??lt? pois otettaessa, meni yksiksi paloiksi. Kun sitte r??t?li yritt

han ihmiset markkinoilla tutustua toisii

tkuttajat pit?m??n narrina pett?mi??n ja petetyt vihamaan pe

nen. "Niill? nuori kansa saa huvitteleutua ja juhlia. Ne ne

uhlissa on monelta mennyt el?m?n onni ja variksen jalka on tullut monen papinkirjaan painetuksi semmoisissa

nuorempi ?ljytakkinen toverilleen,

vitsee mieskohtaisesti menn? enemp?? markkinoita pyyt?m??n kuin poiskaan saamaan? L?hett

uriltakin herroilta ??ni? pyyt?m??n ja taisipa arvella semmoisen kerj??misen laissakin kielletyksi. Viel? v?hemm?n sit? ?lysimme me, seurakuntalaiset, kun ei Gustrén edes ollut ikin? pyrkinyt suurten herrain sielunpaimeneksikaan, vaan meid?n. Mutta olipas vaalipapeissa semmoinenkin joka tiesi temput. Meni pokkuroimaan ja sai paikan kuin mies. Itse nyt viel? ilkkuu herrojen h?nelle paikkaa luvatessaan nauraneen, jotta 'kyll?h?

suurelle asemalle. Ihmiset nousivat ja alkoivat l?hte? asemalta jotakin suun avausta etsim??n, mutta kaikkein kiireimm?sti katosi vaunusta sporttipaitainen muukalainen. Muiden matkustajain p??stess? asemas

koin ja tutkivin katsein akkunan poskessa ?sken istunutta miest?. Miehen menty? ohitse pujahti santa

nilleen, katsellessaan s?hk?itt?mist? l?pi akkunan, "perin t?rke?, koska ovat niin kalpeat j