toihinsa. Is?nt? vain on viel? valveilla ja sovittelee kenki??n tuvan orrelle ku

y?d?ksesi, sanoo is?nt?, mu

n?lle, virkkaa h?n sitten, kun n

la nyt olisi niin

minut pois pal

oittaa? Kesken ty?a

? toimeen t?

heista ... onhan ne saatu ennenk

i minun ... ja saattaisin t?ss

si ... kovinhan tuo on kamalata tu

lee se vihan puuska p??l

kaa istuutuu is?nt?

ssa tule toimeen, niin pann

an ja ilkkumisiaan ... vihaavat ne minua k

oisia ... eih?n se ole

n sen, mit?

aanhan

oli, mit

varkaudesta o

Tahvolle menn? talvena hein?ss?, kun herkesi yst?v?ksi ..

jos ta

si ... ty?nsiv?t ikkunasta sis??n, kun eiv?t itse mahtuneet, ja varastuttivat viilipytyn ja kolme leip?? ja voivakan ... vaan kun min? itse tunnustin kaikki ja annoin ilmi muutk

? maailmastakaan

an ... en tahtoisi palkkojanikaan kaikki

nko? M

uonne Kont

mit??n virka

tuna Mustinlammen rannalla ... ja is?nt

h?n oikein ajattelee, niin tulkoon vain asukas juuri Kontiokorpeen Mustinlammen rannalle. Eih?n ole

arenneista sovittaneen,

ahan tuo

s??n ... ja jos ei muutoi

ietitty??n virkkaa

uu auta. P??tet??nh?n sitten tarkemm

umaan puolipi

ovat polttaneet h?nen tuottamansa kaupunkitupakat ja naiset sy?neet h?nen ostamansa vehn?set ja juoneet h?nen keitt?m?ns? kahvit, ovat ne taas ensimm?isin? nauramassa h?nen ulkomuotoaan ja pist?ttelem?ss? h?nt? h?nen k?mpelyydest??n ja tyhmyydest??n. Ei niill? ole muuta mieless? kuin saada h?net suuttumaan silmitt?m?ksi, tekem??n jotain, josta saisivat h?net syyhyn, rautoihin ja linnaan uudelleen. Sit? ne v?ijyv?t, ja se niill? on mieless?, p??st?kseen h?nen s??st?illeen, joita tiet?v?t h?nen ennen tukkijoella ansainneen. Ne ovat h?nt? koet

t? hyv? kuin muutkin, jota ei saa kukaan vihata eik? solvata ... kelpaa kummiksi ja vieraaksimieheksikin. Vaan valetta oli sekin puhunut ... sitten

jatella. Joka kerta, kun h?n sit? koettaa, raukaisee p

ta, tekee ikuisen eron. H?n karkaa korpeen, painautuu kuin karhu kontoonsa

los. Ei t?t? y?t?k??n h?n aio e

aa hevoshaan aitovartta, ja aidan vieress? sy? h?nen nimikkoruunansa. H?n on sit? aina hyv?sti hoidellut, ja se h?rh?tt?? h?nelle jo loitolta. H?n pys?htyy sen luo, ruopottelee sen aidan yli ojennettua