/0/10924/coverbig.jpg?v=143a5c43113d6b1d9796ce778c9ac9e1)
Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma by Juhani Aho
Koko talo oli yl?salaisin, sill? herra oli kyl??n l?hd?ss?. H?n oli taas kauhean pahalla tuulella, huusi sinne, huusi t?nne, kiukkuili ja pauhasi rouvalle, rengille ja piioille, ja n?m? sit? mukaa h?diss??n riensiv?t minne milloinkin k?skettiin, yh? sattuen toistensa tielle.
-Mink? t?hden on partavesi niin tulisen kuumaa, ett? pit?? j??hdytt?? monta tuntia, ennenkuin k?rsii siin? leukaansa liottaa? Mink? t?hden? Kuka sen on l?mmitt?nyt Hoi! Miss? ne kaikki? ... huusi h?n, niin ett? ikkunat t?risiv?t joka sein?ll?.
Herra ajoi partaansa kamarissaan ja luuli, ett? rouva oli viereisess? huoneessa, mutta kun sielt? ei vastausta kuulunut, rynt?si h?n julmistuen sis?huoneista etsim??n. Ei enn?tt?nyt kuin kynnykselle, niin rouva jo juoksi keitti?st? h?t??n.
-Miksi on t?m? vesi niin kuumaa? Tahdotaanko minua sill? kuin sikaa karvattomaksi kollata? Hva' ?' me-ningen?-nyt se ei tullut kova??nisesti, vaan pid?tetyll? kiukulla.
-Se Annihan se ... vaan kyll? min? heti paikalla ... sopersi rouva ja kiiruhti keitti??n kylmemp?? vett? hakemaan.
-Mink? t?hden Anni on tehnyt herran partaveden liian tuliseksi? Onhan sinulle monta kertaa sanottu...
-Ei kai se ollut sen tulisempaa kuin ennenk??n.
-Jospa ei ollutkaan; h?t?ili rouva, vaan annahan nyt sukkelaan kylm?? ... ja k?y kiireelle noutamaan herran turkki tampuurista pirtin uunin eteen l?mpi?m??n.
Ja itse riensi rouva kylm?? vett? vieden herran kamariin, ruveten kaatamaan sit? pesuvatiin.
-Mit ... mit? sin? siin??
-Min? panen t?h?n kylmemp?? sekaan.
-Niin, ja sitten teet sen niin kylm?ksi, ett? iho siin? j??tyy! Eik? t?ss? kuuna p?iv?n? p??se asioilleen! Semmoista se on aina, jos mihink? aikoo! Silloin ne on kaikki ihan kuin hulluja! Pane t?h?n komuudille vesikannu! Mit? sin? siit? k?dess?si koko p?iv?n kantelet? Ja etk? sin? olisi saattanut sit? jo aluksi itse tuoda?
-Min? olin kahveriss? ja sanoin Annille...
-Vaikka min? olen jo satoja kertoja sen sanonut, ett? se ei osaa tehd? partavett? ja ett? sin? et saa sen antaa!
-En min? olisi muuten antanutkaan, mutta kun min? kuulin, ett? sin? l?hdet kirkonkyl??n, niin aioin min? laittaa suntion matamille sukankutomapalkasta v?h?n ev?st? pyhiksi.
-En min? jouda vet?m??n teid?n ev?it?nne ... tulkoon itse hakemaan!
-Sill? kun ei ole itsell??n hevosta...
-Niin noutakoon kelkalla!-Ka, kaada nyt sitten sit? vett? siihen!-
Soh!-Ja miss? on hantuuki?
-T?ss?h?n se on minun k?dess?ni...
-Anna se t?nne!-Onko k?sketty valjastamaan?
-En min? viel? ... vaan kyll? min? ihan paikalla...
Ja rouva kiiruhti k?skem??n. Sai menn? talliin asti, ennenkuin l?ysi rengin. Oli jo h?t? raukalla, ett? ehkei l?yd?k??n. Hartiat olivat kierot ja kumarat ja juoksu vinoa, kun h?n l??h?tt?en eh?tti pihan yli talliin ja tallista takaisin.
-Semmoinen vanha, ruma kohmura, murahti herra, tuon ikkunasta n?hdess??n.
H?n oli asettunut partaansa ajamaan ja oli yh? ?iss??n. Puri hammasta ja kuohui. T?ss? viel? partaansa ajamaan! Semmoisille herroille! Parasta olisi j?tt?? ajamatta ja menn? niine karvoineen! Kotitakuissaan! Hah!-Istuvat ja arvostelevat siell? toisten ihmisten omaisuutta! K?yhi? rottia jokainen! Mutta ne ne osaakin toisia nylke?. Mutta kyll? t?ss? viel? n?hd??n, kuka t?ss?...!
Seikka oli se, ett? pit?j?ntuvalla istui parhaallaan taksoituslautakunta, istui ja m??r?si suostuntaveroa ihmisten maksettavaksi. Sinne oli herrakin nyt l?hd?ss? omaa kohtaansa valvomaan, kun oli kuullut-
-Hoi! huusi h?n yht'?kki? niin, ett? valkoliimausta tipahti katosta iso levy. Jo kohosi istualtaan, kun rouva taas juoksi h?t??n.
-Eik? teill' oo korvia kell??n?-K?ske Pulkkisen tulla t?nne ... eik? se istu pirtiss??
-Siell? kai se ... kyll? min? k?sken...
V?h?n p??st? tulikin Pulkkinen ulko-oven kautta huoneeseen.
-Kuule sin?! Mit? ne sanoivat? Et sin? vain valhetelle?
-No, min? en valehtele ... se on vissi tosi, kun min? omin korvini kuulin niiden itsens? siit? puhuvan. Porstuassa olin ja varsin panin mieleeni, mit? ne kamarissa puhuivat.
-No, no, ja mitenk? ne sanoivat? Sano ihan, niinkuin niiden kuulit sanovan!
-Sit? min? en ihan sanalleen muista enk? kaikkea kuullutkaan, mutta niin ne vain tuntuivat arvelevan, ett?-
-Kuka niist? sanoi?
-Sanoi ne jokainen.
-Sanoiko vallesmannikin?
-Taisi se sekin sanoa, en min? h?nt? niin tarkkaan kuullut.
-Kuulit sin? ... kyll? sin? kuulit, vaikka sin? et tunnusta ... sin? oot suuri hunsvotti.
-No, sen saapi herra uskoa...
-Ja sit?k? sanoivat, ett? pit?? hovin Hellmannia oikein takseerattaman?
-Sit? sanoivat.
-Ent?s mit? muuta? Ett?k? on rikas ja sit? pit?? oikein nahkattaman.
-Niin, ett? kuuden tuhannen tuloista v?hint??nkin otetaan vero ... sit? uhkasivat.
Herran silm?pohjassa v?l?hti kiilto peili? vasten kuin vihaisen koiran.
-Kuudesta tuh...! kyll? min? niille rosvoille viel?...! Ja sen min? n?yt?n, ett? vaikka talo menk??n ja kaikki maata my?ten...! Hoi!-Hoi!
Piika sy?ks?hti salin yli, niinkuin olisi h?nt? potkaissut joku.
-Tule sin? sukkelammin, kun sinua huudetaan! Vie pois partavesi ja tuo silmivett? sijaan!-Mink? t?hden ei rouva itse tullut?
-Ei se ollut siell?!
-Miss?s se on?
-Tuvan uunin edess? pitelee herran turkkia l?mpi?m?ss?.
-Kuudesta tuhannesta! Se on h?vyt?nt?, sikamaista, se on juutalaisten peli? sill? lailla! Minunko t?ss? pit?? yksin?ni kaikki pit?j?n verot maksaa? H?h?'
-Muuan tuntui siell? viel? sit?kin arvelevan, ett? siet?isi se kymmenest?kin tuhannesta markasta.
-H?-h?h?
-Niin, ett? kun on saanut suuria voittoja tukkikaupoissa ... kaikista ne tiedon hankkivatkin ... mit? niit? kenenk??n kaupat liikuttaa...
Pulkkinen luuli jo, ett? kun h?n t?m?n sanoo, niin saattaa herra karata h?nen kurkkuunsa ja kuristaa h?net vaikka kuoliaaksi. Siksi h?n otti rukkasensa, ennenkuin mainitsi kymmenest? tuhannesta, ja tarttui avaimeen.
Vaan ei herra edes kironnutkaan. Vaalenihan vain v?h?sen, otsasuoni pullistui siniseksi, sieraimet levisiv?t kuin lentoon l?hte?kseen, ja suuta v??nti pahasti pari kolme kertaa.
Piika toi samassa silmiveden.
-Joko on hevonen valjaissa?
-Eik? tuo alkane olla... Olli k?ski kysy?, ett? pit??k? tulla kuskiksi.
-Milloinka min? ennen olen kuskia... Tai ann' tulla! Ja sano, ett? panee kellon aisaan ja pislasuitset ja setolkan! Ajetaan komeasti pihaan! Ei t?ss? armoille ruveta! Tule sin?kin, Pulkkinen, mukaan!
-Saatanhan tuota tulla...
Rouva toi turkkia. Selin otti herra sen hartioilleen ja kiitt?m?tt? karjaisi h?n vy?t?. Rouvalla oli se saapuvilla.
-Kierr?nk? min? sen sel?n taakse?
-Meneh?n matkaasi
Ja hyv?sti? sanomatta l?hti herra pihalle, piiska k?dess?, joka aina oli varuilla eteisen naulassa. Rouvan henke? oikein helpotti, kun ovi paukahti kiinni. Ei ollut viha onneksi p??ssyt t?ll? kertaa h?nt? vastaan puhkeamaan, mutta siksi luuli rouva tuntevansa miehens?, ettei se kauan pysyisi puhkeamatta. Vaikka peloitti, niin meni h?n kuitenkin ikkunan pielest? katsomaan, verhon takaa, varkain. Hevonen seisoi rappujen edess?, nahkaset oli k??nnetty, niinkuin herra ne tahtoi, ja suitsia piteli renki, antaakseen ne herralleen, niin pian kuin t?m? istuutuisi. Ennenkuin ryhtyi l?htem??n, tarkasteli herra kuitenkin valjaat, koetti, oliko aisakello lujassa ja tunnusteli, miten kire?lle se tolkkaremmi oli sidottu. Kaikki oli niin laitettu, ettei k?ynyt mihink??n tarttuminen. Rouva jo toivoi, ett? ehk? se p??see pihasta l?htem??n niin, ettei suutu.
-Kunhan ei vain varsa mit??n ... Herra Jeesus siunatkoon ... no, niinp?h?n k?vikin!
Herran istuessa rekeen oli varsa v?h?n liian aikaisin riuhtaissut, ja kun ohjaksia tiukoitettiin, alkanut peruuttaa. Siit? kun sai piiskalla pari huimausta, heitt?ytyi eteenp?in. Mutta kun suitset yh? kiskoivat ja kun piiska yh? huimahteli, hypp?si se ensin muutamia kertoja pystyyn ja kiid?tti sitten t?ydess? neliss? rekens? portin pieleen.
Siihen se riisuttiin ja vietiin talliin.
-Voi hyv?nen aika, nyt se taas saa selk??ns?, voivotteli rouva ja kiiruhti keitti?n porstuaan. Piiatkin sielt? jo kurkistelivat ja h?t?iliv?t, mutta kuitenkin teki mieli joka kerta kuunnella, miten herra hevosiaan kuritti.
Renki seisoi peloissaan ovella eik? osannut mit??n. Mutta kun herra toi varsan ulos tallista, oli renkikin v?h?ll? saada osansa.
-Mit? sin? siin? noljotat, h?nt? koipien v?liss?? Ved? reki t?nne tai saat samasta varresta! ?rj?isi h?nelle herra.
Rouva ja piiat olivat samassa pujahtaneet porstuan ovelta n?kym?tt?miin.
J?sent?k??n liikauttamatta antoi varsa nyt valjastaa itsens?.
-Hypp?? kannoille, Pulkkinen! huusi herra portin kohdalla Pulkkiselle, miss? t?m? oli koko ajan seisonut ja odottanut, pannen piippuunsa.-Ja koeta nyt ajaa, jos osaat, murahti h?n kuistin suussa kuskilla pysyttelev?lle rengille ja antoi h?nelle ohjakset.
For two years Caitlin quietly wore Isaac's ring, trying to melt the frost from his heart-until his first love returned, pregnant. Devastated and hiding her own pregnancy, Caitlin presented divorce papers. Isaac ripped them apart with a sneer, "Tired of your games already?" Later, Caitlin stormed back into the spotlight-a billionaire designer with endless admirers. Desperate, Isaac pinned her to the wall, pleading, "Honey, give me one more chance."
Joelle thought she could change Adrian's heart after three years of marriage, but she realized too late that it already belonged to another woman. "Give me a baby, and I'll set you free." The day Joelle went into labor, Adrian was traveling with his mistress on his private jet. "I don't care whom you love. My debt is paid. From now on, we have nothing to do with each other." Not long after Joelle left, Adrian found himself begging on his knees. "Please come back to me."
Rachel used to think that her devotion would win Brian over one day, but she was proven wrong when his true love returned. Rachel had endured it all—from standing alone at the altar to dragging herself to the hospital for an emergency treatment. Everyone thought she was crazy to give up so much of herself for someone who didn’t return her feelings. But when Brian received news of Rachel’s terminal illness and realized she didn’t have long to live, he completely broke down. "I forbid you to die!" Rachel just smiled. She no longer needed him. "I will finally be free."
"Ahh!" She was in a moaning mess. She did not want to feel anything for this man. She hated him. His hands began to move all over her body. She gasped when he pulled down the back chain of her dress. The chain stopped at her lower waist, so when he zipped it off, her upper back and waist were exposed. "D-Don't touch m-ummm!" His fingers rolled around her bare back, and she pressed her head against the pillow. His touches were giving her goosebumps all over her body. With a deep angry voice, he whispered in her ear, "I am going to make you forget his touches, kisses, and everything. Every time you touch another man, you will only think of me." - - - Ava Adler was a nerdy omega. People bullied her because they thought she was ugly and unattractive. But Ava secretly loved the bad boy, Ian Dawson. He was the future Alpha of the Mystic Shadow Pack. However, he doesn't give a damn about rules and laws, as he only likes to play around with girls. Ava was unaware of Ian's arrogance until her fate intertwined with his. He neglected her and hurt her deeply. What would happen when Ava turned out to be a beautiful girl who could win over any boy, and Ian looked back and regretted his decisions? What if she had a secret identity that she had yet to discover? What if the tables turned and Ian begged her not to leave him?
PERMISSION IS TAKEN FRIM THE ORIGINAL, BE WARNED!! Do you believe in Myths? Just when she thinks it can't get any worse, it does. Lucy lost everything four years ago in a rogue attack. She's been abused, starved, rejected, and broken. As her eighteenth birthday approaches, strange things start to happen, things that only happen once every century. She finds friendship in the most unlikely place and escapes to find her true self with the help of the most dangerous Alpha. Warning: This werewolf trilogy is not intended for anyone under the age of 18 or anyone who doesn't enjoy a good spanking. It will take you on adventures around the world, make you laugh, fall in love, crush your heart and possibly leave you drooling.
Three years of marriage couldn't melt Theo's frozen heart. When an art gallery collapsed on Lena, he was off romancing another woman—lavishing her with a private jet. Three steel pins held Lena's shoulder together, but her heart remained broken. She filed for divorce and told everyone that he was impotent. Rising from the rubble, Lena blazed onto the design world's A‑list. She expected him to sail off with his true love—until Theo reappeared at her runway, pressing her against the wall. "Impotent, huh? Care to give it a try?"