Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma by Juhani Aho
Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma by Juhani Aho
Koko talo oli yl?salaisin, sill? herra oli kyl??n l?hd?ss?. H?n oli taas kauhean pahalla tuulella, huusi sinne, huusi t?nne, kiukkuili ja pauhasi rouvalle, rengille ja piioille, ja n?m? sit? mukaa h?diss??n riensiv?t minne milloinkin k?skettiin, yh? sattuen toistensa tielle.
-Mink? t?hden on partavesi niin tulisen kuumaa, ett? pit?? j??hdytt?? monta tuntia, ennenkuin k?rsii siin? leukaansa liottaa? Mink? t?hden? Kuka sen on l?mmitt?nyt Hoi! Miss? ne kaikki? ... huusi h?n, niin ett? ikkunat t?risiv?t joka sein?ll?.
Herra ajoi partaansa kamarissaan ja luuli, ett? rouva oli viereisess? huoneessa, mutta kun sielt? ei vastausta kuulunut, rynt?si h?n julmistuen sis?huoneista etsim??n. Ei enn?tt?nyt kuin kynnykselle, niin rouva jo juoksi keitti?st? h?t??n.
-Miksi on t?m? vesi niin kuumaa? Tahdotaanko minua sill? kuin sikaa karvattomaksi kollata? Hva' ?' me-ningen?-nyt se ei tullut kova??nisesti, vaan pid?tetyll? kiukulla.
-Se Annihan se ... vaan kyll? min? heti paikalla ... sopersi rouva ja kiiruhti keitti??n kylmemp?? vett? hakemaan.
-Mink? t?hden Anni on tehnyt herran partaveden liian tuliseksi? Onhan sinulle monta kertaa sanottu...
-Ei kai se ollut sen tulisempaa kuin ennenk??n.
-Jospa ei ollutkaan; h?t?ili rouva, vaan annahan nyt sukkelaan kylm?? ... ja k?y kiireelle noutamaan herran turkki tampuurista pirtin uunin eteen l?mpi?m??n.
Ja itse riensi rouva kylm?? vett? vieden herran kamariin, ruveten kaatamaan sit? pesuvatiin.
-Mit ... mit? sin? siin??
-Min? panen t?h?n kylmemp?? sekaan.
-Niin, ja sitten teet sen niin kylm?ksi, ett? iho siin? j??tyy! Eik? t?ss? kuuna p?iv?n? p??se asioilleen! Semmoista se on aina, jos mihink? aikoo! Silloin ne on kaikki ihan kuin hulluja! Pane t?h?n komuudille vesikannu! Mit? sin? siit? k?dess?si koko p?iv?n kantelet? Ja etk? sin? olisi saattanut sit? jo aluksi itse tuoda?
-Min? olin kahveriss? ja sanoin Annille...
-Vaikka min? olen jo satoja kertoja sen sanonut, ett? se ei osaa tehd? partavett? ja ett? sin? et saa sen antaa!
-En min? olisi muuten antanutkaan, mutta kun min? kuulin, ett? sin? l?hdet kirkonkyl??n, niin aioin min? laittaa suntion matamille sukankutomapalkasta v?h?n ev?st? pyhiksi.
-En min? jouda vet?m??n teid?n ev?it?nne ... tulkoon itse hakemaan!
-Sill? kun ei ole itsell??n hevosta...
-Niin noutakoon kelkalla!-Ka, kaada nyt sitten sit? vett? siihen!-
Soh!-Ja miss? on hantuuki?
-T?ss?h?n se on minun k?dess?ni...
-Anna se t?nne!-Onko k?sketty valjastamaan?
-En min? viel? ... vaan kyll? min? ihan paikalla...
Ja rouva kiiruhti k?skem??n. Sai menn? talliin asti, ennenkuin l?ysi rengin. Oli jo h?t? raukalla, ett? ehkei l?yd?k??n. Hartiat olivat kierot ja kumarat ja juoksu vinoa, kun h?n l??h?tt?en eh?tti pihan yli talliin ja tallista takaisin.
-Semmoinen vanha, ruma kohmura, murahti herra, tuon ikkunasta n?hdess??n.
H?n oli asettunut partaansa ajamaan ja oli yh? ?iss??n. Puri hammasta ja kuohui. T?ss? viel? partaansa ajamaan! Semmoisille herroille! Parasta olisi j?tt?? ajamatta ja menn? niine karvoineen! Kotitakuissaan! Hah!-Istuvat ja arvostelevat siell? toisten ihmisten omaisuutta! K?yhi? rottia jokainen! Mutta ne ne osaakin toisia nylke?. Mutta kyll? t?ss? viel? n?hd??n, kuka t?ss?...!
Seikka oli se, ett? pit?j?ntuvalla istui parhaallaan taksoituslautakunta, istui ja m??r?si suostuntaveroa ihmisten maksettavaksi. Sinne oli herrakin nyt l?hd?ss? omaa kohtaansa valvomaan, kun oli kuullut-
-Hoi! huusi h?n yht'?kki? niin, ett? valkoliimausta tipahti katosta iso levy. Jo kohosi istualtaan, kun rouva taas juoksi h?t??n.
-Eik? teill' oo korvia kell??n?-K?ske Pulkkisen tulla t?nne ... eik? se istu pirtiss??
-Siell? kai se ... kyll? min? k?sken...
V?h?n p??st? tulikin Pulkkinen ulko-oven kautta huoneeseen.
-Kuule sin?! Mit? ne sanoivat? Et sin? vain valhetelle?
-No, min? en valehtele ... se on vissi tosi, kun min? omin korvini kuulin niiden itsens? siit? puhuvan. Porstuassa olin ja varsin panin mieleeni, mit? ne kamarissa puhuivat.
-No, no, ja mitenk? ne sanoivat? Sano ihan, niinkuin niiden kuulit sanovan!
-Sit? min? en ihan sanalleen muista enk? kaikkea kuullutkaan, mutta niin ne vain tuntuivat arvelevan, ett?-
-Kuka niist? sanoi?
-Sanoi ne jokainen.
-Sanoiko vallesmannikin?
-Taisi se sekin sanoa, en min? h?nt? niin tarkkaan kuullut.
-Kuulit sin? ... kyll? sin? kuulit, vaikka sin? et tunnusta ... sin? oot suuri hunsvotti.
-No, sen saapi herra uskoa...
-Ja sit?k? sanoivat, ett? pit?? hovin Hellmannia oikein takseerattaman?
-Sit? sanoivat.
-Ent?s mit? muuta? Ett?k? on rikas ja sit? pit?? oikein nahkattaman.
-Niin, ett? kuuden tuhannen tuloista v?hint??nkin otetaan vero ... sit? uhkasivat.
Herran silm?pohjassa v?l?hti kiilto peili? vasten kuin vihaisen koiran.
-Kuudesta tuh...! kyll? min? niille rosvoille viel?...! Ja sen min? n?yt?n, ett? vaikka talo menk??n ja kaikki maata my?ten...! Hoi!-Hoi!
Piika sy?ks?hti salin yli, niinkuin olisi h?nt? potkaissut joku.
-Tule sin? sukkelammin, kun sinua huudetaan! Vie pois partavesi ja tuo silmivett? sijaan!-Mink? t?hden ei rouva itse tullut?
-Ei se ollut siell?!
-Miss?s se on?
-Tuvan uunin edess? pitelee herran turkkia l?mpi?m?ss?.
-Kuudesta tuhannesta! Se on h?vyt?nt?, sikamaista, se on juutalaisten peli? sill? lailla! Minunko t?ss? pit?? yksin?ni kaikki pit?j?n verot maksaa? H?h?'
-Muuan tuntui siell? viel? sit?kin arvelevan, ett? siet?isi se kymmenest?kin tuhannesta markasta.
-H?-h?h?
-Niin, ett? kun on saanut suuria voittoja tukkikaupoissa ... kaikista ne tiedon hankkivatkin ... mit? niit? kenenk??n kaupat liikuttaa...
Pulkkinen luuli jo, ett? kun h?n t?m?n sanoo, niin saattaa herra karata h?nen kurkkuunsa ja kuristaa h?net vaikka kuoliaaksi. Siksi h?n otti rukkasensa, ennenkuin mainitsi kymmenest? tuhannesta, ja tarttui avaimeen.
Vaan ei herra edes kironnutkaan. Vaalenihan vain v?h?sen, otsasuoni pullistui siniseksi, sieraimet levisiv?t kuin lentoon l?hte?kseen, ja suuta v??nti pahasti pari kolme kertaa.
Piika toi samassa silmiveden.
-Joko on hevonen valjaissa?
-Eik? tuo alkane olla... Olli k?ski kysy?, ett? pit??k? tulla kuskiksi.
-Milloinka min? ennen olen kuskia... Tai ann' tulla! Ja sano, ett? panee kellon aisaan ja pislasuitset ja setolkan! Ajetaan komeasti pihaan! Ei t?ss? armoille ruveta! Tule sin?kin, Pulkkinen, mukaan!
-Saatanhan tuota tulla...
Rouva toi turkkia. Selin otti herra sen hartioilleen ja kiitt?m?tt? karjaisi h?n vy?t?. Rouvalla oli se saapuvilla.
-Kierr?nk? min? sen sel?n taakse?
-Meneh?n matkaasi
Ja hyv?sti? sanomatta l?hti herra pihalle, piiska k?dess?, joka aina oli varuilla eteisen naulassa. Rouvan henke? oikein helpotti, kun ovi paukahti kiinni. Ei ollut viha onneksi p??ssyt t?ll? kertaa h?nt? vastaan puhkeamaan, mutta siksi luuli rouva tuntevansa miehens?, ettei se kauan pysyisi puhkeamatta. Vaikka peloitti, niin meni h?n kuitenkin ikkunan pielest? katsomaan, verhon takaa, varkain. Hevonen seisoi rappujen edess?, nahkaset oli k??nnetty, niinkuin herra ne tahtoi, ja suitsia piteli renki, antaakseen ne herralleen, niin pian kuin t?m? istuutuisi. Ennenkuin ryhtyi l?htem??n, tarkasteli herra kuitenkin valjaat, koetti, oliko aisakello lujassa ja tunnusteli, miten kire?lle se tolkkaremmi oli sidottu. Kaikki oli niin laitettu, ettei k?ynyt mihink??n tarttuminen. Rouva jo toivoi, ett? ehk? se p??see pihasta l?htem??n niin, ettei suutu.
-Kunhan ei vain varsa mit??n ... Herra Jeesus siunatkoon ... no, niinp?h?n k?vikin!
Herran istuessa rekeen oli varsa v?h?n liian aikaisin riuhtaissut, ja kun ohjaksia tiukoitettiin, alkanut peruuttaa. Siit? kun sai piiskalla pari huimausta, heitt?ytyi eteenp?in. Mutta kun suitset yh? kiskoivat ja kun piiska yh? huimahteli, hypp?si se ensin muutamia kertoja pystyyn ja kiid?tti sitten t?ydess? neliss? rekens? portin pieleen.
Siihen se riisuttiin ja vietiin talliin.
-Voi hyv?nen aika, nyt se taas saa selk??ns?, voivotteli rouva ja kiiruhti keitti?n porstuaan. Piiatkin sielt? jo kurkistelivat ja h?t?iliv?t, mutta kuitenkin teki mieli joka kerta kuunnella, miten herra hevosiaan kuritti.
Renki seisoi peloissaan ovella eik? osannut mit??n. Mutta kun herra toi varsan ulos tallista, oli renkikin v?h?ll? saada osansa.
-Mit? sin? siin? noljotat, h?nt? koipien v?liss?? Ved? reki t?nne tai saat samasta varresta! ?rj?isi h?nelle herra.
Rouva ja piiat olivat samassa pujahtaneet porstuan ovelta n?kym?tt?miin.
J?sent?k??n liikauttamatta antoi varsa nyt valjastaa itsens?.
-Hypp?? kannoille, Pulkkinen! huusi herra portin kohdalla Pulkkiselle, miss? t?m? oli koko ajan seisonut ja odottanut, pannen piippuunsa.-Ja koeta nyt ajaa, jos osaat, murahti h?n kuistin suussa kuskilla pysyttelev?lle rengille ja antoi h?nelle ohjakset.
Madisyn was stunned to discover that she was not her parents' biological child. Due to the real daughter's scheming, she was kicked out and became a laughingstock. Thought to be born to peasants, Madisyn was shocked to find that her real father was the richest man in the city, and her brothers were renowned figures in their respective fields. They showered her with love, only to learn that Madisyn had a thriving business of her own. "Stop pestering me!" said her ex-boyfriend. "My heart only belongs to Jenna." "How dare you think that my woman has feelings for you?" claimed a mysterious bigwig.
When her half-sister stole her fiancé, scarred her face, and threw her from a skyscraper, Amelia thought it was the end-until fate gave her a second chance. Reborn with bitter clarity, she vowed not to repeat the same mistakes. In her past life, she had been kind to a fault; now, she would wear a mask of innocence to outmaneuver every snake in the grass. One by one, she tore down their schemes-leaving her treacherous sister begging, her stepmother pleading, her worthless father groveling, and her ex-fiancé crawling back. Her response was a cold smirk and two words: "Get lost." But the one thing she never anticipated was crossing paths with Damien Taylor-the most powerful and untouchable man in the capital-on the very first day of her new life. They said he was ruthless, ice-cold, immune to any woman's charm. Amelia believed it. until she learned the truth: the man was dangerously cunning. "Miss Johnson, I saved you. How about dinner?" "Miss Johnson, I helped you. Don't you owe me a favor?" Backed against the wall, Amelia felt his low voice vibrate through her: "You owe me too much, Amelia. It's time to pay up-starting with you." Only much later would she realize. she'd been owing him all along.
Ten years ago, Elizabeth Kaiser was abandoned by her biological father, cast out of her home like a stray dog. A decade later, she returned as a decorated general of Nation A, wielding immense power and wealth beyond measure. The onlookers waited eagerly for her downfall, only to watch in shock as the elite families of Capitol City bowed before her in reverence. Elizabeth smirked coldly. "Want to chase me? Better ask my fists for permission first!"
In the glittering world of high society and cutthroat ambition, a single sentence shatters a marriage: "Let's get a divorce." For three years, Claire Thompson has lived in exile, her marriage to the powerful Nelson Cooper a hollow shell existing only on paper. Shipped abroad on her wedding day and utterly forgotten, she returns only to be handed divorce papers. But Claire is no longer the timid, heartbroken girl she once was. Behind her quiet facade lies a woman transformed, secretly rejoicing at her newfound freedom. However, freedom comes with a price. As Claire signs the papers with relief, a chilling phone call reveals a dark truth: the threats she faced overseas were no accident, and the trail leads shockingly close to home-to the family that raised her and the husband who discarded her. Just as she prepares to sever all ties, a twist of fate pulls her back into the gilded cage. Nelson, for reasons unknown, suddenly stalls the divorce. Meanwhile, the family that disowned her and the fragile, manipulative sister who stole her life are determined to ruin her reputation and drive her out for good. But Claire is playing a different game now. With a mysterious new identity, powerful allies, and secrets of her own, she is no one's pawn. As hidden truths unravel and loyalties are tested, a stunning question emerges: In this high-stakes battle of love, betrayal, and revenge, who is truly trapping whom?
To the public, she was the CEO's executive secretary. Behind closed doors, she was the wife he never officially acknowledged. Jenessa was elated when she learned that she was pregnant. But that joy was replaced with dread as her husband, Ryan, showered his affections on his first love. With a heavy heart, she chose to set him free and leave. When they met again, Ryan's attention was caught by Jenessa's protruding belly. "Whose child are you carrying?!" he demanded. But she only scoffed. "It's none of your business, my dear ex-husband!"
There was only one man in Raegan's heart, and it was Mitchel. In the second year of her marriage to him, she got pregnant. Raegan's joy knew no bounds. But before she could break the news to her husband, he served her divorce papers because he wanted to marry his first love. After an accident, Raegan lay in the pool of her own blood and called out to Mitchel for help. Unfortunately, he left with his first love in his arms. Raegan escaped death by the whiskers. Afterward, she decided to get her life back on track. Her name was everywhere years later. Mitchel became very uncomfortable. For some reason, he began to miss her. His heart ached when he saw her all smiles with another man. He crashed her wedding and fell to his knees while she was at the altar. With bloodshot eyes, he queried, "I thought you said your love for me is unbreakable? How come you are getting married to someone else? Come back to me!"
© 2018-now ManoBook
TOP
GOOGLE PLAY