Rautatie

Pakkanen paukkaa nurkissa, r?isk?? pitkin aidan selki? ja seuloo huurua puihin ja pensaihin. Aurinko kultaa kirkon ja tapulin ristej?, paistaa hauskasti h?rm?iseen koivikkoon ja valaisee joka savupatsaan, joita kiemuroitellen kumpuilee piipuista ja lakeistorvista l?helt? ja kaukaa. Tie ei ihan juuri kuolemataankaan huuda reen jalaksen alla, vaikka surullisesti ja toivottomasti se valittelee.

Kuusen latvassa kyyh?tt?? harakka, kaula lyhyen? ja paksuna, p?? h?yhenien sis?ss?. Se on jo p?iv?n valetessa m?nnik?st? y?puultaan pellon takaa liikkeelle l?htenyt, lent?nyt riihen per?itse ja navetan yli ja istuutunut pappilan puutarhaan, jossa aivan yksin??n seisoo kuusi koivujen keskess?.

Ei ole harakka viel? aamiaista saanut, ei aukea ky?kin ovi eik? n?y ajavata pappilan pihalla. Eilen hyv? piika nakkeli t?hteit? harakalle, ja eilen kun yksi hevosensa kanssa kartanolta l?hti, niin toinen tuli...

Joku tuolta sakastin per?st? nytkin ajaa-tuleekohan se?... Ei tule pihaan, j??lle k??ntyy, pappilan alaitse ajaa, vitkalleen kituuttaa j??t? pitkin, hevonen huurussa ja miehen parta... Harakan mieli k?y surulliseksi, sill? on n?lk? ja vilu ... ei nyt siallekaan naura, vanhalle yst?v?lle, joka tuolla pahnansa ovella tongiskelee ... eilen tuolle viel? saattoi nauraa, nyt ei viitsi.

Harakka vaipuu yh? syvemm?lle h?yheniens? sis??n, ei huoli kiinnitt?? huomiotaan mihink??n ... eik? ajatella mit??n.

Eik? harakka huomaa, ett? niemen takaa j??t? my?ten l?hestyy hevosmies, kohoaa t?rm?st? pihaan, seisottaa hevosensa ky?kin eteen, nyk?isee ohjaksia, ajaa viel? v?h?isen ja k??nt?? koivua kohti, joka kasvaa toisella puolen pihaa, portin pieless?.

-Ptuu!-ptuu!-

Nyt vasta harakka h?net huomaa, kikahtaa, keikahuttaa purstoaan, h?nen syd?mens? hyp?ht?? ilosta, ja h?n laskeutuu alas puutarhan aidan seip??seen.

Mies sitoo hevosensa koivuun, asettaa loimen selk??n, kaataa kauroja vasuun, panee sen eteen ja korjaa kerran viel? lointa...

-Eik?h?n tuo nyt ehk? pysyne?

Kun harakka huomaa, ett? mies poistuu ky?kkiin p?in, kopistelee jalkojaan ja aikoo astua sis??n, muuttautuu h?n portin pieless? kasvavan koivun latvaan ja katselee p?? kallellaan oksien lomasta alas. Ja kun ei miest? en?? n?y, laskeutuu h?n alimmalle oksalle ja nyt sit? jo naurattaa ... olisi siell? jo ottamista, kun vain uskaltaisi. Harakka hypp?? maahan, hevonen luimistaa korviaan, ja harakkata yh? imel?mmin naurattaa.

Rovasti seisoo kamarinsa ikkunassa ja puhaltelee pitki? savuja piipustaan lasia vasten. H?n on katsellut ja odottanut, uskaltaisiko harakka siepata jotakin. Ja odottaessaan h?n hymyilee eik? polta silloin...

-?h?h-?h?h! jopahan sai siepatuksi ... mit?h?n lie saanut...!

-Rovasti olisi niin hyv? ja ottaisi kahvia, sanoo piian ??ni sel?n takana.

-Panehan sinne p?yd?lle.-Kes-kes! nyt se taas, nyt se taas-el?p?s, eip? tamma annakaan! ... eik? se ole Korventaustan Matin tamma?

-Sen kai se lie, kosk' on itse Matti ky?kiss? ... kuuluisi olevan asiata rovastille.

-K?ske sen tulla t?nne ... mit?h?n sill' on asiaa?

-En kysynyt.

-Taitaa olla jyv?in maksussa, kosk' on s?kkej? reess? ... sano, ett? tulee ulko-oven kautta.

Rovasti istuutuu keinutuoliinsa, panee piippunsa lattialle p?yd?n jalkaa vasten pystyyn ja rupeaa juomaan kahviansa. Mutta aina h?n v?h?n v?liin ojentautuu taap?in, jotta n?kisi harakan ja Matin hevosen.

-Eip? se nyt uskallakaan en??...

Tamma on takajalallaan potkaissut, ja harakka on lent?nyt aitan katolle.

Sielt? se nyt surkein mielin alas maahan katselee.

Matti jo kolistelee porstuassa.

-Hyv?? p?iv??, herra rovasti!

-P?iv??-mit?s Matille kuuluu?

-Ei tuota mit??n erin?ist?, mit? vain rovastille ... on tuo v?h?n kuivahka ilma.

-Kaksikymment? raatia on pakkasta.-Matti istuu, onhan siin? puuta.

-Onpa tuota saanut istuakin.-Vai on kaksikymment? raatia pakkasta?-

-Eilen oli kolmekymment?.

-Vai oli eilen kolmekymment?.-

-Kotoap?ink? se Matti ajelee?

-Kotoap?inp? sit?-olisin min? arentijyv?in maksussa, jos rovastin k?visi laatuun ruveta ottamaan. Ei ole ennen tullut tuoduksi, mutta eilen sanoi Liisa: ?Mene nyt huomenna arentijyv?t viem??n ... rovasti saattaa luulla, ettet ehk? maksakaan-?

-Enn?tt??p?h?n nuo viel?-

-Kun olisi vastaanottomiest?, ajaisi suoraan makasiinin eteen,-niin sitten saisi riisua tamman sy?m??n.

-On kai siell? pirttikammarissa pehtori.-Matti tulee sitten t?nne tupakalle...

Kun Matti oli mennyt, keinutti rovasti taas tuolinsa niin, ett? n?ki ikkunasta pihalle.

Sika oli yhytt?nyt reen ja repi parhaallaan reik?? s?kin kylkeen. Loimi oli pudonnut maahan hevosen sel?st? ... sen oli yhytt?nyt toinen sika ja kieritteli sit? lumessa. Harakka hyppeli milloin minkin ymp?rill? ja ponnisteli kumpaakin vuorotellen selk??n. Tamma helisteli tiukujaan ja luimisteli.

-H?-?s!-Siat!-?rj?isi Matti jo rappusilla, tempasi kartanolta luudan varren ja juoksi h?t??n. Sai ly?dyksi selk??n sit?, joka s?kki? repi. Se vinkaisi pahasti, hypp?si syrj??n ja survaisi toista kylkeen. V?h?n matkaa ne siit? yhdess? juoksivat, j?iv?t sitten kuuntelemaan, p??t toisissaan kiinni. Mutta harakka lensi kiiruusti toiselle puolen pihamaata. Rovastista oli t?m? niin hupaista, ett? t?ytyih?n h?nen sit? ihan ??neens? nauraa.

Matti juoksi pirttiin, tuli sielt? pehtorin kanssa ja ajoi hevosensa makasiinin eteen. Siat aikoivat tulla per?st?, mutta kun Matti taas ?rj?isi ?k?isesti, eiv?t uskaltaneet. Mutta harakka liiteli kuusesta alas reen sijalle ja alkoi aamiaisensa.

On se ?ij? viel? aika vankka, vaikk' on pieni, tuumaili rovasti itsekseen, kun n?ki Matin kantavan suurta s?kki? reest? makasiiniin.-Min? en jaksaisi, vaikka olen nuorempi mies...

Rovasti alkoi keinua lyhyeen keinutuolissaan ja puhallella savuja yl?s kattoa kohti...

-Ei sill? vain ole yht??n lasta... (Rovastilla niit? oli jo seitsem?n.)

Savuympyr?t vaelsivat puolikatossa, isonivat, kohosivat ylemm?ksi, koskivat kattoon, kilpistyiv?t takaisin, hajosivat ja erisiv?t useiksi pieniksi ympyr?iksi...

- ... ei ole lapsia, vaikk' on ollut naimisissa enemm?n aikaa kuin moni muu ... kuinka kauan lie ollutkaan. Mik?h?n siin?kin lie, ett? muutamilla on, muutamilla ei?

Niin olikin, ett'ei Matilla lapsia ollut. Vaimo h?nell? oli, Liisa, muttei muuta joukkoa mit??n. Kahden asuivat he Korventaustan pieness? m?kiss? pappilan mets?saralla. Vanhoja he olivat molemmat, olivat jo olleet kauan ... ja pieni?. Pieni oli hevonenkin, tammarupukka, vaikka riski, ja pieni oli Liisan lehm?. Muusta maailmasta he eiv?t paljoa tienneet eik? muu maailma heist?. Muutamia kertoja vuodessa he vain ihmisten ilmoissa k?viv?t ... kirkossa joulunpyhin?, kolmena pyh?n? per?kk?in, juhannuksena ja pitk?n?perjantaina ripill?. Tammikuun lopulla Matti sitten tavallisesti toi arentijyv?t rovastille ja vaihtoi ruustinnalta kehruuksia Liisalle. Sill? v?lin eleliv?t he syd?nmaassaan. Matti kaatoi kev??ll? pienoisen kasken, poltti sen seuraavana kes?n? ja kylvi, muokkasi peltotilkkunsa ja pani toisen puolen rukiiksi, toisen potaatiksi. Sitten h?n hein? aikana ker?ili yhdess? Liisan kanssa ahoilta ja purojen varsilta hein?t hevoselle ja lehm?lle. Syksyn tullen ja talvikaudet pyydysteli Matti lintuja ja j?niksi?; pyssy? ei Matti ollut ikip?ivin? k?dess??n k?ytt?nyt. Liisa auttoi Mattia kesill? ulkot?iss?, ruokki talvella lehm?n, porsaan ja kissan ja kehr?si sitten mikkelist? l?htien helluntaihin saakka ruustinnalle villoja ja liinoja.-

-Viel? se on riski mies tuo Matti, sanoi pehtori, kun tuli Matin kanssa makasiinista ja Matti heitti melkein tyhj?n s?kkins? rekeen.

Matista oli aina mieleen, kun h?nt? riskiksi mieheksi sanottiin. Mutta aina h?n kuitenkin siihen virkkoi:

-Mit?p? tuota minun riskeydest?ni, vanhan miehen ... ei pid? pilkata vanhaa miest? ... riskimpih?n toki pehtori on itse.

-En toki ole ... mit? se Matti nyt sanoo ... vai ei Matti ole riski, kun kantaa sel?ss??n puolen tynn?rin s?kin.

-Eih?n siin? toki ollut kuin v?h?n p??lle kymmenen kapan.

-Onpa sit? maar siin?kin.

-Mit?s min? nyt en??, mutta toista se oli silloin nuorra miess? ollessa-...Ja Matti kertoi kiiluvin silmin saman kertomuksensa, jonka joka kerta ennenkin oli jyv?in maksussa kertonut. Se kertomus oli semmoinen, ett? kun h?n viel? renkin? ollessaan t?ss? samassa pappilassa oli kerran ollut riiht? puimassa ja kun s?kki? kannettiin riihest? aittaan, niin ei muuan renki-laiska vetelys, mik? lie ollut, vaikka oli iso-ruvennut osastaan kantamaan ... sanoi vain, ett'ei h?n jaksa.-?Eik? noita ehk? saatane ilman sinuakin?, oli Matti sanonut, v??nt?nyt s?kin kummallekin olkap??lleen ja sanonut viel? sille rengille, ett? ?jos haluttaa-hypp?? itse s?kkien p??lle, niin p??set riikyydill? pihaan...?-Silloinpa oli pehtori tuonut rovastivainajalta (t?m? nykyinen oli jo kolmas sill? sijalla Matin muistin aikaan) ... tuonut ryypyn.

-Vaan mit?p? nyt en?? jaksaisin, vanha mies ... ei minusta en?? ryypyn tienaajaksikaan.

-Ja eik? se Liisa siit? pit?en Mattiin mielistynyt? sanoi pehtori, joka ei ollut ysk?? ymm?rt?vin??n.

-Mit?h?n lie tehnyt.-Soh, tamma-

Matti k??nsi hevosensa takapihalle p?in. Pehtori hypp?si kannoille.

-Siit? pit?enp? se oli, kun Liisa ajatteli Matista, ett? tuo se nyt on se minun ... kyll? min? tied?n!

Pehtori puheli siksi n?in, kun tiesi, ett? se puhe oli Matista mieleen. Vaikka pehtori muuten oli ylpe?nlainen mies, niin v?list? h?n laski leikki?.

-Kyll? se oli, totta puhuen, siit? pit?en, kun se Liisa mielistyi minuun, vaikka ei se sit? ole kuulevinaankaan, kun sille sit? sanoo.-?El? tok', huono rahjushan olet ollut kaiken ik?si!? vaan sanoo, vaikka ei se niin ajattele.

-Eik?s se ole itse Liisa Matille tunnustanut siit? pit?en ruvenneensa h?nest? tykk??m??n?...

-Mist? se pehtori kaikki tiet???

-Niin ovat ihmiset kertoneet.

-Eik?h?n pehtori omasta p??st??n-?

-En min?-niin kuului Liisa itse sanoneen-

-Liisa itsek??-ei se sit? sanomaan mene, vaikka kyll? min? sen silti tied?n, ett? niin se oli-luuli ennen rahjusmieheksi, mutta silloinpas n?ki.-Maasta se pienikin ponnistaa.

-Liisakin oli ennen riski tytt?.

-Noo!-(Matti rep?isi rinnuksen rivakasti auki) liek? tuo nyt niink??n ... semmoinen tavallinen terve ihminen-

Matti sitoi hevosensa reen sepiin kiinni ja katseli viekkaalla silm?ll? pehtoriin...

-Ent?s pehtori-mitenk?s se on sen asian kanssa? ... kertoipa se Liisa v?h?n joulupyhin? merkinneens? ett?-

-Ett? mit??

-Ett? ky?kkipiika ja pehtori-ja yh? viekkaammin katseli Matti pehtoria...

-Min?k??-Ei! ... akkain puheita!-Pankaahan toki v?h?n enemm?n jauhoja appeeseen-

-Kyll? t?m? riitt??.

Pehtori p??tti h?mm?stytt?? Mattia uutisella, Sent?hdenh?n h?n oikeastaan oli ruvennutkin puheisiin...

-Ei taida Matti tiet??, ett? min? tulen kohta tatsuunamieheksi...

-Niin miksik? mieheksi?

-Tatsuunamieheksi.

-Mik?s mies se on se-?

-Se on semmoinen mies, joka n?ytt?? tiet?, ett? osaa kulkea, kun tulee tatsuunaan ... p?iv?ll? lakua ja y?ll? lyhty?, valkeata, jos saa ajaa sivuitse, mutta punaista, jos pit?? seisottaa.-Se on hyv? virka...

Matista se oli aivan kumma virka. Ei h?n sit? kuitenkaan pehtorille sanonut.

-No mink?t?hden se pehtori l?htee pois t?st? talosta? kysyi h?n siihen sijaan.

-Rovasti on sukua Lapinlahden inspehtorille ja min? tulen Lapinlahden kirkonkyl??n.

-Ei taideta tarvita t??ll? omassa kirkonkyl?ss? semmoista tienn?ytt?j??-? sanoi Matti.

-Mit?s sit? t??ll?, kun se on siell? se rautatie-

-Rautako tie?

-Se, joka kulkee Kajaanista Kuopioon ... ja p??see sit? my?ten ulkomaillekin, vaikka Helsinkiin, jos tahtoo.

-Sit? tiet?k??

-Niin, niin, ei muuta kuin istut vaunuun vain.

-Niin p??setk? vaikka Helsinkiin?

-Yht? kyyti?-!

-Eik? pid? sy?tt??k??n v?lill??

-Ei tarvitse ... rautatien hevoset sy?v?t juostessaan ... tiet??k?

Matti, mit? ne rautatien hevoset sy?v?t?

-En min? h?nt?-

-Ne sy?v?t halkoja-

-Elk?? toki, pehtori, vanhaa miest? ... vai juostessaan halkoja? ... en usko kuitenkaan.

-Halkoja ne sy?v?t, vakuutti pehtori.

Mutta Matti katkaisi aina kaikki puheet, kun huomasi, ett? h?nt? narrattiin ... ei h?n ollut en?? pehtoria kuulevinaankaan, puri huulensa yhteen ja ty?nsi valmiin appeen hamuilevan tammansa eteen.

Pehtorin mielest? ei en?? maksanut vaivaa ruveta selittelem??n; h?n heitti avainnipun olalleen ja l?hti vihellellen pirttiin p?in.

-Luuli saavansa narratuksi-petyit, mies parka.

Matti peitti huolellisesti hevosensa loimella ja nahkasilla ja l?hti rovastin puheille.

-Nyt ne mitattiin jyv?t ... kaksitoista kappaa ... sen verran sit? pienest? m?kist?,-sanoi Matti, kun oli tullut sis??n ja istuutunut oven suuhun sille arkulle, jossa kirkonkirjoja kinkereille kuletettiin.

-Matti istuu peremm?ksi-onhan t??ll? tuolejakin-

-Kyll? min? t?ss?kin.

-T?ss' olisi piippu ja tupakkaa on tuolla.-Rovasti toi Matille piipun ja neuvoi tupakka-astian kakluunin reunalta.

Matti pisti piippuun, raapasi tulta ja sammutti tikun hyppysiss??n ... sitten kantoi h?n sen varovasti uuniin.-V?h?n aikaa istuivat Matti ja rovasti mit??n puhumatta. Rovasti keinutti keinutuoliaan, ja Matti puhaltaa tuhutteli pieni? savuja pitk?n piipunvarren p??st?.

-Tervenn?k?s se on saanut Matti olla? kysyi sitten rovasti.

-Tervenn?h?n tuota on saanut Luojan avulla olla ... vanhuushan se kuitenkin vain v?liin tahtoo...

-Eih?n Mattia toki viel? vanhuus ... riski mies, kun kantaa viel? sel?ss??n puolen tynn?rin s?kin.

-Mist? se rovasti on sen kuullut?

-N?inh?n min? tuon omilla silmill?ni, kun kantoi sel?ss??n, niinkuin ei mit??n-

-Niinkuin ei mit??n?-Heh!-heh!-heh!-vai n?ki rovasti sen-?

-Min?, vaikka olen nuorempi mies, en jaksaisi liikauttaakaan.

-Kyll? rovasti toki jaksaisi-jaksoinhan sit? min?kin ennen nuorra miess? ollessani.-Ja Matti kertoi rovastille, ett? h?n kun t?ss? samassa pappilassa entisen rovastin aikana renkin? ollessaan kerran oli ollut riiht? puimassa, ja kun s?kki? piti riihest? makasiiniin kannettaman, niin ei muuan renki-laiska vetelys mik? lienee ollut, vaikka oli iso-ruvennutkaan osastaan kantamaan ... ei sanonut jaksavansa. Mutta silloin v??nsi Matti kaksi s?kki? selk??ns? ja sanoi viel? sille rengille, ett? ?jos tahdot, hypp?? itse viel? s?kkien p??lle, niin p??set riikyydill? pihaan?.-Pehtori oli silloin mennyt rovastin puheille ... ja v?h?n p??st? oli tullut ja sanonut, ett? rovasti oli k?skenyt ryypytell? Mattia siit? hyv?st?...

Matti katasti kulmainsa alta rovastiin. Rovasti kalisteli avaimiaan taskussaan, nousi seisoalleen, kulki pari kertaa lattian yli, veti k?den ja avaimen taskustaan ja meni lahvinsa luo. Avasi sen ... niinkuin oli joka kerta ennenkin Matin k?ydess? ja kertoessa avannut ... otti pullon ja pikarin ja k?ski Matin tulla ottamaan. Matti esteli niinkuin aina ennenkin oli estellyt ... sanoi, ett? jos menee p??h?n vanhan miehen ... mutta otti sitten kuitenkin ryypyn, niinkuin oli aina ennenkin ottanut. Rovasti pisti taas pullon ja pikarin piiloon, lukitsi lahvin, solahutti avaimet taskuunsa ja istuutui keinumaan.

Puheltiin mink? mit?kin, pidettiin v?h?n v?li?kin ja tupakoitiin.

Tuli siihen sitten rovastin ruustinnakin Mattia k?ttelem??n ja haastattelemaan...

Kysyi ruustinna, mit? Matille kuuluu ja mitenk? Liisa jaksaa.-Eih?n Matille mit??n erin?ist? ... ja hyvinh?n Liisakin jaksaa-mik?p? sill? jaksaessa, kun on leip?? ja l?mmint?...

-Pit?isi toki Matin tuoda Liisa useammin kirkkoon ... kun ei Matti k?yt? Liisaa kirkossa kuin moniaan kerran talvessa, sanoi ruustinna.

-Ei toki ole milloinkaan yhteen kertaan j??nyt ... saisihan se k?yd? pari kolmekin kertaa, jos tahtoisi.

-Eik? se tahdot?

-Ei tuo hyvin tahdokaan, kun sai lasit, ett? n?kee kirjaa itsekin katsella.

-Viel?k? Matti n?kee ilman laseja?

-Min?k??-Ei, hyv? ruustinna, en min? ole pitk??n aikaan n?hnyt ... lautaksi ly?pi, en n?e mit??n vaikka kuinka koettaisin...

-Matin pit?isi ostaa silm?lasit.

-Silm?lasitko?-Ei ... olen min? koetellut, vaan ei ole ollut k?ypi?...

Matti ei uskaltanut katsoa rovastiin. Rovasti keinui ja puhalteli savuja kattoon. Katasti vilkaisemalla Mattiin ... h?n tiesi, ett? Matti oli huonolukuinen, hyvin huonolukuinen.

-Kukapa niit? elukoita ruokkisi, jos Liisa joka pyh? k?visi kirkossa, sanoi Matti.

-Matin pit?isi ottaa piika Liisalle avuksi ... onhan Matti varakas mies...

-Mik? varakas mies min?? ... ei toki, hyv? ruustinna-kunhan leiv?ss? pysyy-

-Jolla toki kuuluu olevan rahoja velkanakin...

-Ne on niit? maailman puheita ... hyv?, kunhan leiv?ss? pysyy.

-Niin, vaan pit?isi sit? Matin kuitenkin k?ytt?? Liisaa rautatiet? katsomassa. Tokko lie Matti viel? itsek??n k?ynyt...?

-En oo k?ynyt ... onko se miss? kaukana?

-Ei se ole kaukana t??lt?. Me kun l?hdimme aamiaisilta, niin oltiin puolen p?iv?n aikana rautatiell? ... huru l?ngt ?' de' nu heller, pappa, ti' j?rnv?gen?

-Tiet??h?n Matti Lapinlahden kirkon? kysyi rovasti.

-Kyll?h?n min? sen tied?n, vaikken ole k?ynyt.

-Rautatie kulkee aivan l?hitse Lapinlahden kirkon.

-Vai sielt? se kulkee?

-Kun l?htee yhten? aamuna ajamaan, niin on jo toisena Helsingiss?.

-Vai niin sukkelaan ... viipyyk?h?n kauan, jos menee ulkomaille? ... kuuluuhan sill? sinnekin p??sev?n.

-Se on sit? my?ten, minne menee ... Ranskanmaalle enn?tt?? viidess? p?iv?ss?, jos tiukkaan ajaa.

-Ent?p?s Amerikkaan?

-Sinne ei p??se rautatiell?, kun on meri v?liss?. Matti katsoisi ... t?ss? kartalla n?kyy, ett? on t?mm?inen aava meri v?liss?, Atlantin meri...

-Niinp?h?n n?kyy.

-Mutta sukkelaan se menee ja siin? on toista kulkea kuin meid?n k?rryill? kolistellen.

-Mahtaapa olla.

-Ei t?rise ... ja menee sellaista vauhtia, ett? silmiss? vilisee.

-Mahtaapa kyll? vilist?. Ruunuko sen on laittanut?

-Ruunu.

-Ruunuhan se semmoisia-tottahan sen pit?? menn? hyv?? kyyti?, kun ruunu panee oriinsa eteen.-Vaan sit? min? t?ss? v?h?n kuitenkin, ett? onkohan se totta, kun puhuvat, ett? ne rautatien hevoset sy?v?t halkoja ... ei mahda olla, taisi vaan pehtori minua narratakseen?...

Rovasti ja ruustinna, vaikka itse viisasta v?ke?, eiv?t milloinkaan kuitenkaan nauraneet, jos joku heid?n mielest??n sattui tyhmemm?stikin puhumaan... Ja mist?p? Matti sen niin tiesik??n ja taisikaan tiet??? Ja kun ruustinna oikein ajatteli, niin olihan h?nellekin alussa tullut hevoset mieleen, kun oli kuullut rautatiest? puhuttavan,-oli h?n my?skin ajatellut: rautatie? tottahan se on tie, joka on raudasta, niinkuin maantie maasta ja mullasta...

Rovasti oli jo ylioppilaana ollessaan n?hnyt Helsingin rautatien eik? h?n en?? muistanut, mimmoiseksi h?n lie sen ensiksi ajatellut. H?nen suunsa meni v?h?n nauruun, mutta sitten h?n rupesi hiljaisesti ja maltillisesti selitt?m??n...

-Se, n?etsen, on sill? tavalla, ettei siin? hevosia tarvita ... vaunut kulkevat h?yryn voimalla ... onhan Matti n?hnyt vaunujas?

-Tokihan min? toki olen vaunuja n?hnyt!

-Ei ne ole samanlaisia kuin meill? on ... ne pit?? olla erilaisia, jotka h?yryn voimalla kulkevat.

-Kai ne pit?? olla erilaisia.

-Ne on kuin huoneita ik??n...

-Vai niinkuin huoneita ... ei nyt kiitet?!

-Ja niit? panee h?yry liikkeelle niinkuin h?yryvenheit? ... onhan

Matti n?hnyt ?Suomelan??

-N?inh?n min? tuon menn? kes?n? tuossa kirkon salmella s?tk?tt?v?n.

-Niin no, sen panee h?yry liikkeelle vett? my?ten, ja lokomotiivin eli veturin, joka vaunuja vet??, sen panee kanssa h?yry liikkeelle. Siipien sijasta pit?? vain olla py?r?t, kun se kulkee maalla.

-Niinp? kai-eih?n se miten siipiens? varassa mahtaisi maata my?ten kulkea.-

Kyll? Matti nyt ymm?rsi sen t?ydelleen, mink?lainen se oli ... semmoinen, joka oli kuin h?yryvenhe ja nostettuna py?rien p??lle.

... Mutta kyll? se oli kuitenkin v?h?n kumma laitos ... vaan tottapahan rovasti tiesi, kun oli itse n?hnyt.

-Ymm?rt??h?n Matti sen nyt?

-Kyll? min? nyt, kyll? min? nyt!...

-Niin, semmoinen se on, sanoi ruustinna.-Matti ottaisi kahvia ... ja leip?? kanssa. Kyll? Matin pit?? k?yd? sit? katsomassa ja ottaa Liisa mukaan.

Matti joi kahvia eik? vastannut mit??n.

-Eik? tuota pit?ne uskoa katsomattakin ... mit?p? tuota en?? vanha mies kaikista lysteist? ... tied?nh?n min?, mink?lainen se on, kun rovasti on selitt?nyt.

-Ei sit? osaa kukaan oikein toiselle selitt??, sanoi ruustinna,-omin silmin se n?hd? pit?? ... kyll? sit? t?ytyy k?yd? katsomassa!

-Suur' kiitosta!-Jokohan pit?nee k?yd?-?

-Kyll? ... ihan varmaan, ja ottaa Liisa mukaan.

-Mahtaa kai sen mieli ruveta sinne tekem??n, kun kuulee.

Ruustinna l?hti askareilleen, mutta rovasti ja Matti juttelivat viel? mink? mist?kin. Siit? juttelivat, kuinka paljon se ihmisj?rki ajattelee ja laittelee ja mihink? se viel? meneekin.

Ja rovasti sanoi, ett? ?kunhan se ei vain menisi yli voimainsa rimpuilemaan...?

-Ja reistailemaan, sanoi Matti.

-Kyll?h?n se on hyv?, ett? ihminen j?rke?ns? k?ytt??, joka sille on luomisessa annettu ... jos se ei vain siit? ylpeilem??n rupeaisi eik? unohtaisi kaiken antajaa,-sanoi rovasti ja lis?si, ett? Jumalan t?it?h?n ne on rautah?yryt ja rautatietkin.

-Eip?h?n ne kenenk??n muunkaan liene, my?nsi Matti.

Ja h?nt? kovin ajattelutti se kumma laitos, joka oli kuin huone ja py?r?in p??lle nostettu ... Mutta rovastia haukotutti, eik? tahtonut puhe oikein sujua en?? ... ja niin Matti heitti hyv?stins? ja l?hti.