Juha

Mies-pitk?selk?, rohdinpaita, virsujalka-hakkaa kaskea korkean vaaran rinteell?. Kun koivu kaatuu, alkaa toisen lehvist? jo tutista ja lastut lennell?. H?n kaataa niit? s??rens? paksuisia kuin pajukkoa raivaten, selk??ns? oikaisematta.

Vaara, jonka rinnett? h?n raataa, on rannattoman er?maan keskess?, jossa siell? t??ll? kohoo toisia samanlaisia vaaroja kuin m?tt?it? tulvehtivalla luhdalla. Kaikki muut vaarat ovat huippuunsa asti mets?n peitossa, t?t? vain on kaskettu, alhaalta yl?sp?in nousten, p?iv?npuoleiselta rinteelt?, pyritty laelle, vaan ei p??sty viel? puoliv?liink??n. P?lvi siin? kuitenkin jo on er?maan autiossa, pyk?l? aarniossa: vihert?v? ruishalme, alempana ahoja ja viel? alempana notkon takana asutus juuripuolessa pitk?n niemen, jota kaitaiset vedet kiert?v?t pienin? j?rvin?, soikeina salmina ja koskina.

Se n?kyy siihen, miss? mies hakkaa. H?n lev?ht??, katsahtaa alas, n?kee halmeensa, talonsa, niemen ja kosken. H?n heilauttaa kirvest??n niinkuin iske?kseen sen kantoon, aikoen huoata, mutta upottaa sen taas uuteen puuhun ja alkaa huojua-pitk?selk?, rohdinpaita, virsujalka.

Kirves nousee ja laskee, irtautuu ja uppoo; kun puu parahtaa, toinen jo tutisee-ja niinkuin on ty?n tahti, niin on tekij?n ajatusten kulku. Yhdet tulee, toiset menee, jatkuen siit?, mihin olivat p??ttyneet, p??ttyen siihen, mist? olivat alkaneet, aina sama vaikeus niist? p??st? ja tulla niiden kanssa toimeen.

-Pitip?h?n taas ep?sovussa erottaman-pitip?h?n taas sanottaman ne katkerat sanat. Ett? se saattoi sen sanoa, vaikka olikin totta-mutta ett? se saattoi sanoa: ?Vanha kanttura, v??r?s??ri, v?k?leuka!? Sill? mink? min? sille mahdan, mink? min? mahdan sille, mik? on minussa luonnon vika? N?ith?n sen ottaessasi, tiesith?n sen minulle tullessasi, ett? vasemmukseni ontuu-vaan ett? saatoit sen minulle sanoa?

H?n j?tti sittenkin hakkauksensa, laski kirveens? maahan ja istuutui.

-Olenhan min? jo vanha, enk?h?n min? n?k??ni milloinkaan ole kehunut. Mutta tarvitsiko nyt siit? h?nen silm?ns? v?l?ht?? niinkuin ?k?isen, salavihaisen koiran. Ja jos nyt h?nt? hartioista v?h?n hyv?ilinkin, niin olisiko tarvinnut tiuskata: ?Mene siit? kompuroimasta!?-ja sit? vaille, ettei kapustalla ly?nyt. Enh?n min? kuin lepytt??kseni, ettei en?? juroteta-ett? sovitaan pois.-Onhan saanut minulta olla ... milloinka min? olen h?nelle v?kivaltaa tehnyt?

Kun joskus ennen sattui kiivaan sanansa sanomaan, niin kohta katui ja tuli sovinnoille.-Vaikka nyt vain olisi tullut ruokaa tuomaan, olisi se jo sill? ollut hyv?. Kun tulonsa kuulin, niin min? sille jo kauas n?ytt?m??n, etten min? sit? en?? muista. Jos tuli t?n? p?iv?n?, niinkuin ennen muinoin tuli laulaen, niin ett? mets? edell??n raikui, niin min? h?nelle t?st? mylv?hdin niinkuin h?rk?, m?r?hdin kuin kontio merkiksi, etten min? sit? en?? muista, elk??nk? h?nk??n.

H?n tahtoi uskoa, ett? Marja viel? tulee. Lehto sihahti l?mpim?ss? tuulessa, lepo viihdytti veri?. Jospa tuo nyt sanoikin. Lie sanonut sen vain kiivaudessaan, muusta jostakin myrtyneen?, ei minusta. Tuohon kahden koivun haarukkaan nostan h?net istumaan niinkuin pikkutytt?n? ennen. Se siin? k?enkukuntapuussa, min? h?nt? t?st? kannon p??st? k?k?seksi haastan, mets?nneidoksi, salojen sinityt?ksi sanelen-sit? mielell??n kuuntelee, vaikkei ole kuuntelevinaan, mutta kuitenkin karjanpolkuja kulkiessaan sit? itsekin itsest??n laulaa. ?Auta Juha,? sitten huutaa, ?en p??se alas jos et auta!?-ja hento kaulaan kavahtaa ja kasken l?pi itsens? kannattaa ja vasta sile?lle aholle asetuttaa.

Ja n?ki Juha siin? kasken sis?ss? istuessaan, k?det ty?mekon helmassa polvien v?liss?, raukeasti katsellessaan kaatamansa kasken yli-n?ki Marjan, paljain p?in, huivi niskaan valahtaneena, liikkumassa heid?n ensimm?isess? yhteisess? kaskessaan pienell? kassaralla, Juhan takomalla, pienell? ja n?pp?r?ll?, vastaksia ja kerppuja katkomassa, kun h?n itse isoja puita kaataa rytyytteli. Ja tuli niin viel? monena vuonna kaskeen ilakoimaan, laulamaan nuorena em?nt?n? onnea ukkonsa kylv?ksille, joita ei pouta koskaan kuivannut, ei halla pannut, ei ihmeeksik??n, ja kyll? ties Juha miksi: ett? oli h?nell? hallussaan mets?n haltija, ties mist? lie k?tk?ist? tullut, Karjalan kaunis, kaukaa vierasten vaarojen takaa.

Nyt ei en?? tule, ei itse??n oksalle nostata, ei aholle kannata, ei tule laulamaan, ei kassaroimaan, ei en?? edes ruokaakaan tuomaan. On tyly vanhalle miehelle aamusta iltaan.

Ja kuitenkin Juha yh? kuunteli, kuunteli hakatessaan, silloinkin, kun lastu visan kyljest? vihaisimmin vinkui.-Huhusiko joku?-H?n teroitti kaatamiensa puiden yli kurkottavan silm?ns? kasken alalaitaan, kavahti kivelle, jolla oli istunut. Ei siell? ollut ket??n. Olisiko kuulunut alempaa, jonne ei kuontunut n?kem??n? Tuolta sen n?kisi toisesta laidasta, oliko kuka tulossa. Sielt? n?kee pihaan asti, tien ahoa, niitty? ja pellonpiennarta my?ten pihaan asti. Jos ei niin monta monituista kertaa jo olisi turhaan mennyt odottamaan sit?, jota sielt? turhaan odotti, niin olisi mennyt nytkin. Mutta sen sijaan tarttui Juha taas kirveeseens? ja hakkasi-hakkasi niin, ett? jokaiselta kaatamaltaan puulta tuli l?hemm?ksi kasken alalaitaa, josta n?ki pihaan. Hakkasi vain reunimmaiset pikemmin joutuakseen. Puut parkaisivat kaatuessaan, niinkuin olisivat parkaisseet muutakin kuin omaa katkeamistaan.

Ei sielt? kuulunut ket??n. Lehm?t makasivat paisteessa aholla alempana. J?rvell? kulki pari venhett? laiskasti soutaen. Kolmas souti j?lemp?n? maanrannan varjossa, kuin v?ijyen toisia. Juha n?ki heti, ett? ne kaksi olivat Ven?j?n puolen venheit?, laukkusaksain, ja h?n p??tti niiden suunnasta, etteiv?t ne aikoneet nient? kiert?? ja laskea sit? tiet? koskiin, vaan p??st?kseen niist? poiketa h?nen rantaansa ja ved?tt?? venheet kuormineen kannaksen poikki. Mahtavat tarvita hevosta. Pit?isik? l?hte?? Vaan ottakoot itse haasta Marjan luvalla, kyll?p?h?n tiet?v?t. Kolmas venhe n?kyi olevan sysimiesten haapio.

H?n k??ntyi, hakkasi taas yhden rintaman kaskensa yl?laitaan, ja sielt? taas toisen takaisin alalaitaan. Ei viel?k??n n?kynyt ket??n. Ja miksik?s olisikaan? Taas tuli h?n yl?laitaan. Mutta nyt tunsi h?n tarvitsevansa lev?t? ja istuutui ?skeiselle kivelle, haarukkakoivun alle. Se oli mietitt?v?, oli ajateltava p??h?n asti, miten t?m? kaikki oli k?ynyt niinkuin oli k?ynyt. Ei saanut Juha ajatuksiaan omiin ohjiinsa, ne kulkivat, mit? teit? itse tahtoivat.

-Ennen se aina toi ruokaa, olipa ty?paikka kuinka kaukana tahansa. Toi paistinkalat, kantoi viilit leiliss? ... nyt katsoo vanhaksi: ?Sen kanttura, sen v??r?s??ri ... sen v?k?leuka?. Saattaahan olla, mutta milloinka min? olen h?nt? soimannut siit?, ett? oli k?yh?, ettei ollut mit??n, ett? h?nelle talon laitoin, kasket kaadoin, rimmet raadoin.- Onko se nyt siin?, mink? n?k?inen mies on, tai mink? ik?inen, kunhan vain on mies? Eik? se ole siin?, mihin kykenee ja mit? saa aikaan? Eik? ole tuolla talo kylm??n mets??n tekem?ni, paisteisella aukealla, vetten hengess?, koskien niemess?-tallit, aitat, saunat, navetat, hevonen ja viisi lehm??? Sanokoon Marja, kuka olisi toinen semmoiset rakentanut kerj?l?istyt?lle, l?yt?lapselle, vierasheimoiselle? Olisiko ollut parempi ollakseen orjana omassa maassaan, olisiko ollut parempi piikana vanhassa Karhulassa? Sanokoon! Ja mik? minulle siit? kiitokseksi? On kai ollut jo palkitsevinaan sill?, ett? olinhan hyv? silloin, kun et viel? ollut ikivanha ... kun et tuhkinut etk? puhkinut...

Juha jo katui. Miksi ma h?nt? syyttelen? Lapsihan tuo viel? silloin oli. Minun, vanhemman, olisi pit?nyt tiet?? paremmin... Mutta kun kerrankaan iloitsisi siit? mist? min?-kun sanoisi: ?Oletpa siihen taas korpea avannut, tuleepa siit? taas huima huhta!? Mutta ei!-H?nen ajatuksensa seisoivat hetken.-Siin? se on, ettei meill? ole lasta! Siin?h?n se on. On itsell??nkin sit? ik?v?! Sent?hden se on semmoinen kuin on. Ei ole lasta eik? en?? saada! Sill? mitenk? sen saa, kun sit? ei tahdo...

Silloin kuului hakkausta kasken alip??st?, niinkuin semmoisen, joka ei oikein osaa. Juha ponnahti pystyyn, mutta ei n?hnyt muuta kuin huojahtelevia lehvi?. Olisiko se Marja? Olisiko tuonut p?iv?llisen ja alkanut kerppuja katkoa? On ehk? ollutkin siell? kuinka kauan, enk? ole huomannut?

Ei se ollut Marja. Oli Kaisa. Vaan jos on l?hett?nyt Kaisan edell??n ja tulee itse ev?it? tuomaan?-Ei ollut niink??n, tuossa oli ruuat.

Piika alkoi avata tuomaansa nyytty?, mutta Juha sanoi menev?ns? kotiin. J??k??n Kaisa t?nne viel? kerppuja taittamaan. Ei tuntunut en?? jaksavan hakata. Ja olihan lauantai, ja oli verkotkin laskettava.-?Taitan tuosta saunavastat.?-Mutta silloin h?n taas n?ki n?yn, n?ki Marjan nuorena em?nt?n? kerppuja taittamassa koivusta, jonka h?n oli h?nen eteens? kaatanut, Marjan, p?? paljaana, huivi niskassa, solakkana, pitk?n?, joustavana kuin solkikoivu. Ei ole ihmist? toista ihanampaa, vaikka olkoonkin ruskeasilm?, mustatukka, tummahipi?! Heittelee kerppulyhteit? pielekseen, ett? kahahtelevat haavan lehdet. Pist?? k?det puuskaan, kiert?? taakseen p??ns? ja hym?ht??: ?On siin?, Juha, mit? lammasten talven pitk?n pureksia!? Ja kun oli pieles tehty, niin vastat kainalossa l?hdettiin kotiin ja astuttiin yhdess? halmeen halki ja yhdess? haasteltiin, ett? tuohon ensi vuoden kaski tehd??n ja tuohon toinen ja jos elet??n, ei hellitet? ennenkuin on koko vaara kierretty ja kuusikko lehdoksi muutettu eik? j?tetty muuta kuin louhu ylimm?lle laelle. Rikastutaan, laitetaan talo semmoinen, ettei kotitalo moinen, vaikka onkin pit?j?n paras, vanha rikas-?laitetaan oikein sen suuren sukusi uhallakin?, sanoi-niinkuin oli laitettukin. Ja edelt? kulkien vastaksia heilutteli ja keinahti yli ver?j?n...

Ei silloinkaan sanonut: ?Vanha kanttura, v??r?s??ri?, jos lie ajatellutkin ... vaikkenh?n min? nyt sen kummempi kuin silloinkaan, joka olen aina ollut t?mm?inen kuin olen.

Ei nyt mik??n entinen yhteinen mielt??n ilahuta, ei mist??n hyv?ksy, mist? min?. Vihassa aamulla t?ihins? ty?ntyy omasta aitastaan, kiukutellen illalla maata menee omaan aittaansa ja oven s?pitt??. Olisiko viet?v? rovastin puheille, joka vihki ja toivoi onnea, k?teen tarttuen? L?htisik?? Mahtaisiko rovastikaan mit??n luonnon lumoille?

Ne olivat Juhan ainaisia ajatusten polkuja, joita astui ja tallusti, mihink??n p??sem?tt?; jotka aina veiv?t suohon ja hetteeseen niinkuin karjan urat salolla.

Tie vei ensin alasp?in ruishalmeen halki, sitten nuoren ahon reunaa, sitten vesakkoa, laskihe vesiper?iseen painanteeseen, josta kuului kosken kohina ja n?kyi hyppivi? kuohuja puitten lomitse. Katosi koski sakeamman viidan taa, tie nousi niitylle, niitylt? pellolle ja siit? pihaan.

Marja oli tarhalla lyps?m?ss?, oikaisihe katsomaan lehm?n yli, kuka tuli solalla tarhan ja navetan v?liss?, painautui takaisin, ei virkkanut mit??n, mutta enn?tti pist?? ter?v?ll? kylm?ll? katseella, raapaista suupieltens? katkeralla v?r?hdyksell? kuin sahan hampaalla... Eip? ollut viel? saanut mielt?ns? lauhtumaan. Viel? oli aamullisissa repaleissaankin, niinkuin aina niin kauan kuin oli sill? p??ll??n. Ei ollut viel? katunut sanojaan. Oli kuin olisi ollut valmis niit? viel? kerran singauttamaan aidan yli. Mahtoi kai ajatella: tuossa se menee, vanha kanttura, v??r?s??ri. Ja Juhasta oli pihan yli tupaan astuessaan niinkuin h?nt? joka askeleella olisi nuolilla selk??n ammuttu.

H?n otti ruokahuoneesta kannikan mukaansa ja l?hti rantaan, kahmaisi nuottikodasta verkkoja kainaloonsa ja ty?nsi venheen vesille.

N?hdess??n Juhan tulevan oli Marja tuntenut, ett? h?nen olisi pit?nyt sanoa jokin yst?v?llinen sana. Mutta se tarttui kurkkuun kuin kuiva, pettuinen pala. Ja sisu kirkui: t?mm?ist? t?m? on ... eik? t?m? t?st? en?? muutu! Enk? min? voi sille mit??n! Enk? min? jaksa olla toisin kuin olen! En, vaikka pit?isi minun muuten koskeen menn?! Enk? min? saa sille olluksi hyv?n?, vaikka koirana sit? silm?ns? kerj?tk??n.

Sill? mink? min? sille mahdan, ett? on minusta kuin kurnuttava sammakko ja min? itse samanlainen?-No, en sano, en sano vasta mit??n, en suutani avaa! Mutta mik? k?ski h?nen l?hentelem??n? Ja olisi tyytynyt siihen, ett? sai piikanaan pit??-miksi tarvitsi h?nen minut pappilaan houkutella?

H?n lypsi mielens? kuohua maidon kuohuna raintaan polviensa v?liss?, kun kuuli ??nen takanaan ja n?ki vieraan, pitk?n, k?h?r?partaisen miehen seisovan tarha-aidan nojassa ja sanovan iloisella, soinnahtavalla, miehekk??ll? ??nell?:

-Hei, tytt?, annetahanko talossa y?sijaa, annetahanko kylyn l?yly? matkamiehelle?