ksujalassa, ajattelematta minne juoksi, kunhan vain p??si pois, n?ki h?n venheen kiit?v?n niskasta ala

, viitaten niinkuin olisi viitannut: tule! Ja Marjalta p??si syd?mest? sanaton huudahdus ja h?nelt?

i tarttui lepp??n ja j?i siihen. Ei joutanut sit? ottamaan. ?Miksi annoin h?nen menn?? Miksi en l?htenyt, kun pyysi?? Mutta kun h?n sy?ks?hti lepikon l?pi ja niemekkeen poikki takaisin kosken rantaan, n?ki h?n Shemeikan hypp??v?n venheest??n maihin, kiskaisevan sen nokkaa kivien v?liin, heitt?v?n sauvoi

t?? niin, ettei h?n erota muuta kuin ep?selv?n, vilisev?n rannan, ja vett? pirskahtaa h?nen kasvoilleen. Yh? vinhemmin kiit?? venhe. ?Voi, hyv? Is? sent??n!? Pauhu yltyy, venheen laidat rutisevat, on kuin se hajoisi h?nen allaan. Se on ihan kuohujen sis?ss?. Shemeikka on kaukana, n?ytt?? seisovan, ei venheess?, vaan kuohuissa. Samassa h?n taas on ylh??ll?, suurena, j?ttil?isen?, tukka hajallaan, parta hulmuten kahden puolen kaulaa. Ei ole maailmassa muuta kuin Shemeikka seisomassa, hyrskyt palamassa h?nen jalka

ilmilleen. Mutta silloin tun

?t?? mit??n! kuulee h

uri ja komea. Ei h?nt? k?rsi katsoa palaviin silmiin ja hehkuviin kasvoihi

ut pois! Me

eikka, ja venhe on l?

eik? ehdi ... eik? tahdokaan. Ja samassa on suvant

, venhe ryypp?? itsens? vett? puolilleen, vesi kuohuu ulkona j

huutaa S

rja p??see airoihi

tarv

tu alas miltei kohtisuorasta puto

ois, rukoilee M

on viel? yksi ni

Marja tottelee. Tulkoon mit? tulee! Ei se minua en?

umella, kiihtyy, hypp?? kuin kohona kerran pari-sitten hiljenee, kuin olisi tasaisella maalla-Marjaa py?rrytt??, syd?nalaa etoo, h?nen on paha olla-silloin tekee kokka ?kkik??nt

aansa ja irtauttaa siit? k?tens? vasta, kun Shemeikka on laskenut h?net maahan, m?tt?

n? kysyy Marja

kka vitkalleen... Koske

sin? ol

sinun ... min

olet

den min? o

n, ett? t

nun

in

isen ... anna

ja ??ness? riemua-olit toisen, Niin kauan

?-Miksi veit

an miel

lin

oliko h?n tullut, va

rjan korvissa. Sitten se taa

t koskeen,

n?, sanoo

n, pyyt?? Mar

roittihe h?nen syleily

m?si minulle nau

ura, vaan

? Sano

si koskaan ennen

en ole koskaan

t ole t

t?mm?i

min?

m?isens?. Tuntui jo kovalta Marjan k?sivarsi h?

t, sanoi Mar

n

.. min? vain mukavasti venheen pohjalla vir

aita samalla

ett? oikein saisit le

ahan

*

vi? laidan ja varppeen v?liin. Shemeikka nukkuu kuin lehtimajassa. Itse istuu Marja rannan

nell? on tuohinen tulella ja tuon tuostakin

rran el?m?ss??n. Miss? lienen? Miten olen t?nne joutunut? Kuka lienee tuo, joka minut t?nne toi?-Vaan olinpa miss? hyv?ns?, olipa miten hyv?ns?, kuka hy

le pyyt?m?ns? kalat kiehuvat, ja t?m? sari t?ss? koskessa. Se, mik? on siell?, miss? lienee, se ei h?neen

kuin suuri haltija usvaisena iltana! Tuli ottamaan, niinkuin ilmassa lenn?tt?en t?h?n toi. Minne aikonee t?st? vied?? Ottaako viel? edemm?kin, vai t?

s??n, ei her?nnyt, k??nsih

t?m? viel? lopussa? Nyt vasta ehk? oikein alkaakin. H?nt

Tulisipahan! koettaisipahan! ?Ei se sinun omasi ole en??!? huutaisi sille Shemeikka. Syntyisi tappelu. Olisi tuota soma n?hd?. Marjalle tuli kuin ilon raivo rintaan sit? kuvitellessa. Ei Shemeikka viitsisi silt? r?hj?lt? henke? ottaa, tarttuisi vain k?sipuoleen

rja oli levitt?nyt liinasen s??skien suojaksi, h?n ei n?hnyt, mutta n?ki rinnan, leve?n, korkean ja kaarevan, joka hiljaa nousi ja laski; n?ki solakat

Kivien lomassa oli alempana vatukko. Saarta kierrelless??n l?ysi Marja viel? herukkapensaan ihan l?hell? tulisijaa... ?Liek? t??ll? kukaan koskaan ennen meit? k?ynyt? T?nne se minut toi. Kai se on t??ll? ennenkin k?ynyt, koska t?nne osasi laskea. Toi tuttuun paikkaan! Mutta ett? se minut otti! Ett? se minusta huoli! Mik? min?

st? kuulunut ollenkaan, v?list? kuului kaukaa kuin monien metsien takaa, h?n