ssa, milloin niityn raivuussa, kun raataa niin, ett? itse??nkin ihmetytt?? ty?ns? tulos. Mutta sitten uupuu, kyll?styy ty?h?n, ei sied? sit? moniin p?iviin n?hd?k??

i minuakin miten vihannut, saattoiko niin ymm?rt?v?inen ihminen t?ydess? j?rjess? j?tt?? talon, joka oli h?nen omansa, h?nelle rakennettu, oman kotinsa, jota oli ollut itse tekem?ss?, j

?n tulee viel? takaisin, h?n itsens? sielt? jotenkuten keinottelee. Sulan aikana se ei sielt? p??se isojen vesien ja koskien takaa. Ovat saattaneet tehd? sen, mink? usein ennen vankeina viemilleen vainovuosina, ett? ovat silm?t ummessa pitki?

hyv? olla, eik? tee mielik??n kotiinsa. Ik?v?h?n sill? t??ll? olikin. Eih?n sille osattu h

nnattomat er?maat, siell? t??ll? jokin vieraan maan vaara. Siell? se on niiden takana jossakin toisen

saisinkin sen suden tapetuksi ja omani viel? el?v?n? tapaisin-eih?n se ole elukka mik?, koira, jonka kahleissa kyl?st? kotiin talutat. Et h?nt? en?? itseesi kesyt?-enemm?n kuin ennenk??n. Ja silloin tuli

saisi silt? jotakin selvyytt?, jos se sen sittenkin sattuisi tiet?m??n miten kuten. Kun olisi vain tiet?nyt, kuinka oli-olip

?kuormansa sevill? ja laski kinkeritalon pihast

a si

h?n t

iat? Aioin tuolla jo kysy?,

Entisell??n on a

asta. Ei ole sii

akaan-sanovat mi

aa jalakselle nousten, rovastille, mit? piika oli n?hnyt ja mit? ?iti san

rrella hujauttanut ja sanonut: se nyt on a

ess??n, vanhan miehen ja nuoren naisen, ja muisti miten oli heit? vertaillut toisiinsa ja ajatellut, ep?illyt,

n,-niin sit? olen ajatellut, ett? etteh?n olisi, jos ette

n ymm?rt?nyt, mi

n mi

e olisi k?teen tarttunut-taikka tuota-niin, sit? min? vain, ett? luuletteko,

, seh?n ol

sinne verens? veti? Vaan ol

ss?kin semmoinen-en sano,

np? niin. Jos se ei kyl

kun en tied?-

iinnik??n-koskapa se saattoi olla rova

viel?-jos

t?h?n l

inulle t?ll?- mit? se oikein niinkuin voipi tarkoitta

se Juha sen i

in kahdella veitsell? rintaa kie

ett? rakastit h?nt?

uha melkein kivahti.-V?hemm?nk?? Voi, hyv? rovasti, en m

emm

. ett? kun semmoisen onnen minulle annoit, n

hempe? vaimo o

niin l?mmin ja hem

nkaan sit? katsoa ja si

sin. Enk? h?pe? sanoa: nyt on s

kuitenkaan v

n mi

eless? ja mu

akin taidossa taitava-tekev? ihminen.-Kyll? rovasti y

anottamaan, ett? se on sill? veriss?, venakon? Mutta kun se oli se, joka meid?t vihki, tarttui k?teen ja toivotti onnea. Vaan ei liene, perkele, mieless??n toivottanutkaan, vaikka suullaan! Lienee toista salaa ajatellut, toista sanonut.

tultuaan, yht?kki? ?itins? eteen pys?htyen.-El?

i se m

E

on hyv?

on. Se

o sen sin

vas

een, pilkkoi puita ja hakkasi ison r?ykki?n navettahavuja. Er??n? aamuna, kun ?iti nousi