mutta eiv?t isot ainakaan em?nn?n k?tk?t. Kaksi sarkaista talvihametta ja yht? monta kes?ist? kotikutoista, yksi ainoa palttinapaita, muut piikkoa. Kimppu harmaita sukkia orrella riippuma

t?m?n aitan orsille kaikki silkit, jotka on annettu. Onhan hyv?, ett? on yst?v

lajassa iloa ja riemua niin, ettei itseens? en?? mahtunut. Heid?n laulustaan aina kuulee, mit? eiv?t muuten anna tiet??. Vaan eip? ole monesti sattunut mik? eilen: ei edes huudahtanut, vaikka ly?v?ns? pelk?sin... Antoi heti paikalla itsens? morsiameksi pukea. Vapisi, vaikka koetti olla. Olisi se pian saatavissa, kun vain viitsisi. Vaan johan sinun

n sys?si jalallaan auki oven ja n?ki Marjan maitopytty? kantaen notkutte

na korkealla, kun kauhalla maitoa siivil??n hulahutti. Kohisi maito, sitte

nta, e

omenta,

etta. Vastasi siihen pi

arteilla Shemeikan sil

t? nukkuu? ky

K?ski sanoa pitk?nnukkujalle, ett? kun nousee, ei saa p?

il?inyt, nouti h?n pienen tuopin, t?ytti sen ja pyysi vieraan ottamaan. Shemeikka vain hymyili.

milloinkaan ota itse, em?nt? h?nen k?teens? kiid?tt?? kaiken

!-ja Marja tempasi p?yd

hemeikka nosti

kunnes vieras on malja

tehd? niinkuin si

totisesti ja mulautti s

pi niin, ett? maa

lisesti ja ojensi Marjalle tuopin.-Marja nauroi katketak

turpa maidossa

, lipaisi sit? vain v?h?n kielel

iel? kolmaskin, kaikista kaunein. On vier

kan takaa, samalla kun toisella k?dell? kohotti leukaa ja painoi pitk?n suudelman h?nen huulilleen. Marja tunsi voimakkaan v

?ssyt pois, olisi siihen lyyk?ht?nyt-ja jalka oli

tyynesti ulos ja istahti

toista kertaa s

nk? t?h

ku olis

? t?h

luvattava. En uskalla

itse omin voimin kyennyt, melk

tten. Saanee

soa

tei tarvitse u

illisen hell?sti.

Marja v?ijyi tuvan ikkunassa, kasvot kalpeina ja j?ykkin? lasia vasten, povi kohoillen, silm?

sa Shemeikan p??n p??ll?, l?mmin

mainio sinua haluaa! Vai h?nt? itse??nk? kehuisin, korvaansa kuiskuttaisin: ylen ihana olet, en ole ikin? vertaistasi n?hnyt; n?eth?n, etten mit?n? voinut, kun sinut n?in, t?ytyi halata, t?ytyi suudella. Yksi sulaa suruisesta soitosta, toinen i

?n k??nt?nyt, ei silm??ns? nostanut. Shemeikka h?nt? siihen katseli

kynnykselle, toinen jalka aitassa, toi

nulle huolesi,

?ni v?h?

ko? Mitk

e, mitk?

nulla on ja mit? minulla ei

, sitten kosketti uudelleen soitint

sa el?m?si t??

vastannut

inen ja mit?t?n, ei vierasta k?y talvikaus

mpaa n?hnyt, ei

ani Karjalaa

s?ht?en yl?s, mutt

? min?

hke?, tiukka, ah

t?ss? surkeassa maass

vikana? Ja lieneek?p

vojansa noeta, ei meill? selk??ns? k?sikiviss? katkota. Talon nuorikot t??ll? kuin orja-akat meill?, k?yryniskat, tihrusilm?t, riippurinnat, pystymahat, kuin takkuise

n-kenellep? sii

en tied?

siell?k??

uu, vierailta mailta viljan valmiina tu

ten naise

tt?v?t. Niinp? aina nuorina pysyv?t, niin kauan kuin ik? antaa, punakkoina, pulleina, pehmein?. On keve?t jalkansa karkelossa, ovat hele?t ??nens?,

l? siell? el?m?, sanoi Ma

vuoteillaan viru. Rinta rakkautta t?ynn? joka kev?t palaamme, k

soitimessa. V?h?n aina l?henee, Marja sit? mukaa siirtyy, huuli omassa teke

s taas koskisia vesi? viilletet??n- niin jo sielt? suvannon alta minun kalamajani kuumottaa, ja siit? viel? v?h?n, niin jo ollaan kotikyl?ss?. Kyl? siell? suuri korven koskemattoman keskess?. Talo siell? minulla vanha ja rikas. K?sill??n sinua

aa? ??ni totta, mutta pil

katsomaan! Tule he

n ker

l? el?t, ei huulesi hymyhyn kuonnu. Silm?si samenee, tukkasi kuihtuu, poskesi painuu kurttuun kuin paleltunut marja. Ni

uhu se

hemeikk

, unisilm?ist?, j?r?huulista liuhupa

it??n!-Marja melkein par

l? r?hkii ja p?hkii

, vo

semmoiselle kuin sin?! Ett? saat

n vimmassa, silm? ep?toivoisen vihaa v?l?ht?en, ja hyp?ht

tk? tode

luu, miss? min? virun, va

sia haastaa? Ja mit? h?n kaikkea halventaa? Mink? Juha sille mahtaa, ett? on semmoinen kuin on? Ja mit? se kehenk??n kuu

un n?ki Juhan tulevan j?rvell?. H?n py?r?hti

rkatakissaan kuin takkuinen koira. Mutta kuta surkeamman n?k?inen oli, sit? enemm?n Marja tahtoi h?nt? hyvitt??, sit? enemm?n n?ytt?? iloitse

i Juha. El?h?n ryvettele silkkej?

onka t?m? juuri oli riisunut ylt??n, tahtoi tekeyty? samanlaiseksi takkuiseksi ja harmaaks

melkein niinkuin ne m

koa nostaessaan. Tulehan

kotteli Juha, kannattaen verkkoa keskelt? s

inulla o

oli Hein?lah

e silloinkin

oki, muistan

n? silloin, ensimm?isen

uolata ... ensimm?iset suoluu

i niit? muistella ... se sa

katseli Marjan eleit? ja hym?hti itseks

iemest?! huusi Kai

kana, joka pyyt?? venett?

Se sen aina sytytt?? su

asvot olivat j?ykistyneet ja su

joudeta, oli Juha sanovi

ttavahan se on kuitenkin ..

on si

i, sytytetty??n ensin tulen rannalle m

iinkuin olisi ollut vihassa niille, r

as mini?lle? sanoi Sheme

alonsa. Tuskin rannasta nousee, niin jo alkaa eik? lakkaa ennen

se ha

sta heid?n parhaansa ...

yv? sinu

uh

? aitansa takaa lyhyeen

toi h?ne

? vasuun. Kalan siivottuaan tarttuu toiseen, raastaa kuin vihassa... Mit? min? t?ss? en??? Hoitakoot itse talonsa, ?iti ja poika! Jos olisi Juha mies, pois k??nnytt?isi kiusanhengen. Kun tiet??, ettei anna minulle y?n lepoa, ei p?iv?n rauhaa. Mutta eip?h?n, v

. L?htee jo h?nkin... Tulleeko hyv?stillek??n, tyhj?n puhuj

se on ihan takana, nyt kiert?? eteen ja istuu kivelle vastap??t?. Marja n?kee h?nen jalkansa polvia my?t

l?hdemme? kys

nne

, niinkuin

sin? sit? taas

ett? sin?

olisin sinun enem

n, ett? m

unut melkein

tahdot? sanoo Marja

n? itsekin tahdot. El?

sit? niin, ett? veitsi

hemeikk

let

e?? riuhtomasta, hellitt?? Shemeikka. Marja on noussut, mu

in kuiskaa, silmiss? avuton, s?

en t

han

t. Kun joku avaa oven, on lupa lent??ksesi, minne mielesi tekee. Et ole

itten minun o

in

in? olet oikeam

olet sielt? mist? min?. Ja sent?hden, etten min? kysy lupaa, vaan ota

u h?nen korvaansa, Marja jo selin

, ett? olet minua p?ivill? t?hystellyt ja ?ill? i

sin? se

puristautuu kahden k?de

mieless?si voivottelit: voi, jos tuli

sin? se

Rienn?

n

err?! ei kuka

uska

oin-koko ruumiis

rja saa viimeiset voimansa kootuksi, ettei kaatuisi selin nuottakodan korkean kynnyksen yli, ja sys??

t. L?himm?n saaren takaa pisti esiin venhe, jonka

aavan laukkunsa tuvan rappusilta, heitt?v?n sen olalleen ja pitkin, kiukkuisin aske

staa? Tuli, tuli kerran se, jota olet kaiket ik?si odottanut, tuli maailman komein poika-antoi silkit ja soljet-tahtoi v?kisin vied? sinut, ottaa n?iss? ryysyiss?si sinut, kuluneen kapineen, toi

ne siihen, miss? seisoi, tempasi orr

no

? vastassa iso, laiha,

n, ja kasvojen rypyt vuoroin kiristyiv?t, vuoroin laukeilivat pinnistyksest??

adettu vasusta ymp?ri ja

ei vas

vaksi-ja jo n?kyv?t suolanneenk

nnut, py?r?hti ja meni t

tata-ei hyv??

t??n sanonut.-Kun i

kuivaa kannikkata p?yt??n var

heti tultuaan

parempi-ja mik? on ennenkin sanottu ja sanotaan, niin k

an en?? voi hi

ta, ett? anoppi j

konen, ja mi

nua houkuttelikin mukaansa

Karjalaan huoli, koska si

iti?ni h

joka veit minulta parhaan poikani-mahdoit menn?, mahdoit antaa itsesi vied?-voi, kuinka min? olisin ollu

anoppinsa nen?n alla ilkahtae

n. T?rm?siv?t yhteen, oliv

sill? tava

on! huusi Mar

rkan taa, silmiss? kylm?, pist?v?, viilt?v? katse, joka tunki Juha

istahti penkille soudusta uupuneena

Tuskin pihaan p??sit, niin jo riidan rakensit. Jo sen rantaan ku

lloin Juha vimmastui ja kimmahti yl?s ja l?i lakkins

kerran Marjan mets??n ajat,-niin venheeseen sinut istutan ja soudun takaisin,-ja vai

vain uhkaus, monta kerta

esi jo aikoja sitten. L?het? narttu omain koirainsa luo, niin ei sielt? niit? en?? t?nne ker??. Kyll? tiedet??n! Vai ryss?in kievari t?st? ny

eme

??ll? sinulla suojelutti, jonka is? sinun is?si sein??n seiv?sti ja sen tehty??n lapsen k?tkyest? pala

d?tte, ett? se ol

e juuri menness?

voivottaa? kysyi Juh

?? ja yh? l?henev??

o siell

Kaisa, joka voihkien vaipui rappujen eteen,

sinu

koskell

a koskeen? k

lan mies-kuns

k? vei

ihan ik??n

t?

i venhe

itetyksi, k?tt??n huiskuttaessaa

kuin valkeat kuohut mustaa pilve? vastaan, ja lohi loikkasi ilmaan niskasuvannossa. Turhaa se on! Mutta karkasi h?n kuitenkin viel? eteenp?in, niin pian kuin p??si kivikolla rannalla, kaatui, nousi ja p?

. j?lkeen niin pitk?lle, kunnes tavoittaa, vaikka maailman ??reen, vaikka olko

rvanpolttajaa seisoi p

ttaen, tuskin ??nt? saaden, juoksusta heng?sty

en on s

lta l?ysin.-Olisi

it. Mahdoit anta

i pit

ui ??net

et, vaikken min? teit?? L?hdemme

itk? ja ennenkuin p??st?isiin l?htem??nk??n, on se jo alla, ja siell? k??

unnes tapaamme, vai

teht?v? isomm

?ill? miehill?, jos olisivat l?ht

t kuin mit? muut

hankalata saada niin iso

potkaisi venheen koskeen, niin aikapa siin? en?? pois hyp?t?. Vei onnekseen ja pit??. Ovat ennenkin

yhkien, tuvasta,

oikein k?vi?

d?, voi, en

poukamasta

enhe ... en tuloaan n?

? sin

se heitti sen venheeseen ja hypp?si per??n ... ja Marja kaatui sel?llee

n n

n n

i ja meni

t? se sen v?kisin

iti tapahtua

saan kiireesti muuttava

k? sin?

?h

nne

an koko

ostamatta siit?

ys?si venheen vesille ja