Yksin

Illallinen oli sy?ty, istuttiin salissa ja kello k?vi jo kahtatoista.

Oli ollut koko illan kankeata ja puheet ilman sis?lt??.

Keskustelu oli ujunut laihaksi ja uhkasi kokonaan katketa. Kun kadulla ajavan ajurin rattaat olivat lakanneet s?rkem?st? hiljaisuutta, kuului vain lampun syd?men ynisev? laulu.

N?in, ett? Anna k?tki salaa haukotuksen kouraansa. Veli, joka loikoi nojatuolissa jalat suorina, haukotteli peittelem?tt?-sill? me olimme vanhat yst?v?t. En en?? voinut j??d? pitemm?lle istumaan, vaikka olisin viel? hetkisen tahtonut katsella h?nt? t??lt? lampun varjon puolipime?st? tuohon, jossa h?n istui likell? valoa, kumartuneena kudoksensa yli. Nyt h?n pani sen pois p?yd?lle ja aikoi n?ht?v?sti nousta. Min? eh?tin ennen, otin lakkini pianon p??lt? ja kumarsin ?idille.

-Joko sin? nyt menet? kysyi h?n, mutta ojensi kuitenkin k?tens?.

-Johan on aika, sanoin min?, eik? ollut minulla kyll?ksi ylpeytt? est??kseni alakuloisuutta ??nest?ni, vaikka ymm?rsin, ett? olisi pit?nyt.

-No, hyv?sti sitten, ja onnea matkalle! H?n toivotti lis?ksi terveytt? ja hyvinvointia ja k?ski tuoda paljon uusia aatteita ulkomailta.

-Kuinka paljon, kaps?kink? t?ydelt??-Ja min? koetin vivahduttaa ??neni katkeran ylenkatseelliseksi.

-Terve sitten, voi hyvin, el? paksusti, ja niinkuin oli puhe, kirjoita nyt kaikenlaista, virkkoi veli, pudistaen pois vetelyytens?, joka oli minua koko illan kiusannut.

Anna oli istunut heid?n v?lill??n. Min? olin k?ynyt h?nen ohitsensa ?idist? veljeen. Tahdoin, ett? h?nen k?denpuristuksensa olisi viimeinen l?htiess?ni kotimaasta.

-Hyv?sti...

-Hyv?sti, onnea matkalle.

Kuinka kuivasti, virallisesti ja kylm?sti h?n sen sanoi! Kuinka veltto ja kaikkea tunnetta vailla oli h?nen k?denantinsa!

Kun muut tulivat minua saattamaan eteiseen, j?i h?n saliin sulkemaan pianoa, jonka ??ress? h?n oli istunut illan h?m?r?ss? haaveksien, kun min? tulin. Olin kuullut soiton k?yt?v??n ja kuunnellut sit? hetken aikaa oven takana, heng?styksiss?ni ja syd?n kolkuttaen. H?n n?kyi nyt ottavan lampun p?yd?lt?, ja min? jo toivoin, ett? h?n ehk? tulee, ehk? valaisee minua alas pimeist? rappusista. Mutta h?n vain vei nuotit hyllylle, k??ntyi sitten pois, meni salin yli oman huoneensa ovelle ja sulki sen, armottomasti, niinkuin minusta tuntui. Viimeinen, mink? h?nest? n?in, oli h?nen hieno profiilinsa, puhdas poskensa ja kihara korvan juuressa.

Ei, ajattelin min? laskeutuessani alas rappuja, jos et sin?, niin en min?k??n! Ja min? annoin ulko-oven vieterin valtoineen vaikuttaa. R?m?ht?k??n! Ja se r?m?hti niin, ett? ikkunat soivat sein?ll? ja pitk? pime? k?yt?v? vihaisesti vastasi.

Jumalan kiitos, ett? siit? nyt vihdoinkin oli tullut selv?! Viel? viimeiseen saakka oli toivo minua kiusannut.

Nyt ei siit? en?? ollut mit??n k?rsimist?. Ei enemp?? kuin er?maan kulkijallakaan, kun kangastus yht'?kki? katoaa eik? h?n n?e muuta kuin rannattoman hiekka-meren ymp?rill??n. Ja tiet??, ett? h?n ei voi sammuttaa janoaan.

Ole siis tyytyv?inen sin?, sanoin min? itselleni. Mit? se rintasi siell? riuhtoo ja syd?n kiljuu! Eih?n sinulla ole h?t??, kun ei ole pelastustakaan.

Torkkuva ajuri luuhottaa rattaillaan kadunkulmassa, l??h?tt?v?n kaasuliekin alla.

Bulevardinkadun tuuheat puut ovat synkk?n? holvina p??ni p??ll?.

Vanhankirkon hautausmaalla hiipii joku kis?lli kultansa kanssa.

Yksin?inen huivip??nainen hiljent?? kulkuaan ja hivahtaa ep?r?iv?n? ohitseni. Sill? oli niin n?yr?t, anovat silm?t. Olisit ottanut h?net mukaasi, h?n olisi ollut siit? niin kiitollinen, h?n jo ehk? odotti sinua, melkein seisahtuessaan lyhdyn alle! Huomenna h?n olisi tullut saattamaan sinua laivalle, katsellut sinua ihmisjoukosta ja huiskuttanut salaisesti nen?liinaa hyv?stiksi. Miksi annoit h?nen menn??

H?n ei voi tulla, Anna! H?n tulisi mielell??n, mutta h?n ei voi! Vaan el? pane sit? syd?mellesi, kultani! Sin? et voi! El? itke el?k? kuole surusta! Koeta olla iloinen! Parin vuoden p??st? min? tulen takaisin ja tuon paljon uusia aatteita tullessani.

Koko Erottajatori on yhten? ainoana ratinana, kun rattaat ajavat alas

Kolmikulmalta t?ynn? reippaita ylioppilaita, vasta kaupunkiin tulleita.

Ne ovat nuoria ne, ne huutavat ja hurraavat! Ne nauttivat viel? ne ja niill? on maailma avoinna edess??n.

Mutta olenko min? ihan j?rjilt?ni? Katkera ja kateellinen noille, joita h?n tuskin tunteekaan ja jotka kenties eiv?t v?lit? h?nest? v?h??k??n, yht? v?h?n kuin h?nk??n heist?! Ainoastaan sent?hdenk?, ett? he j??v?t t?nne? Mutta sill? oli tuolla t?nnimm?isell? valkoinen lakki niin rajusti ja huolettomasti sys?ttyn? toiselle korvalle. Sill? olivat olkap??t niin voimakkaat ja musta kihara tukka. Minulla on hattu kuin vanhalla herralla, min? olen raskas ja lihava ja k?mpel?.

Pakotan itseni naurahtamaan ylenkatseellisesti tuolle vertailulle. Ja teeskennellyn reippaasti min? kuljen Esplanaadin yli K?mpin ravintolaa kohti, jonka oven p??ll? kiiluu kirkas s?hk?lamppu.

Mik? suloinen tunne nousta sinne yl?s asuntoonsa, ravintolaansa, numeroonsa! Oven raosta ojentaa niin yst?v?llisesti k?tens? lasku, joka ?erehdyksien v?ltt?miseksi annetaan joka p?iv??. Mik? kodikas tuoksu t?ss? huoneessa! Mit? erinomaista j?rjestyst? osoittavat aloittamattomat kynttil?t, ihan yht? pitk?t, kahden puolen p?yt?peili?, ja sen edess? porsliininen tuhka-astia, jonka pohjasta luen koneellisesti: ?Pohjoismainen Teollisuuskauppa Helsingiss?.-Suuri varasto talousesineit? yksityisille ja ravintoloille.?

Miksi ne sanovat, ett? ravintolahuoneelta puuttuu personallisuutta? Siksik?, ettei siin? n?y asujan omaa leimaa, ett? se ei her?t? muistoja kohtauksista h?nen el?m?ss??n? Mutta olenhan min? el?nyt puolen ik??ni ravintoloissa. Nuo tuollaiset myk?t tuolit, sohvat ja p?yd?t, jotka kaikissa ovat toistensa n?k?iset, ne ovat minulle kuin perint?huonekaluja.

Ja onhan tuossa muistorikas matkalaukkuni, sel?ll??n auki alkovin edess?. Sit? kun viikko sitten maalta l?htiess?ni laitoin, oltiin viel? hyv?t yst?v?t. H?n toi puhtaat vaatteeni pesusta, punoittaen talouden hommissa. Yliskamarin rappuja juostessaan oli h?n hiukan heng?stynyt ja istui huokaamaan tuolille, k?det helmassa.

H?n tahtoi n?hd?, mitenk? sit? nyt laitetaan vieraille maille menev?? matkalaukkua.-?Vai tuolla tavalla! Eth?n sin?, vanhapoika, viel? osaa edes ensimm?isi? alkeita! Mene pois!?-Ja h?n ty?nsi minut syrj??n, kaatoi matkalaukun kumoon ja alkoi asettaa kaikkea uudelleen. H?n oli polvillaan lattialla, tukka vieh?tt?v?ss? ep?j?rjestyksess?. Minun piti ojentaa h?nelle tavarat. Valkoiset liinavaatteet laskeutuivat h?nen k?siens? lomitse limikk?in, p??llekk?in, ja pieninkin lovi sai t?ytens? kauluksista ja nen?liinoista.

Seisoin siin? k?mpel?n? ja ihastuksissani. Ei h?n noin, jos ei h?n minua rakastaisi. Huomenna on minun l?hteminen, nyt on oikea p?iv?. Ja min? sanoin, mik? koko kes?n oli kielell?ni py?rinyt, ett? min? h?nt? rakastan.

En n?e h?nen kasvojaan. N?en h?nen niskansa punastuvan, h?n panee viel? pari nen?liinaa, heitt?? koko tukun k?dest??n lattialle ja min? kuulen vain kiireiset askeleet rappusista alas ja jatkuvan salin yli h?nen kamariinsa, jonka ovi paukahtaa kiinni.

P??sen kenenk??n h?iritsem?tt? ulos-?iti kalistelee astioita keitti?ss?-harhailen m?ki? ja metsi? ja kun palajan takaisin rautatierataa my?ten, tuskin v?istyen vastaan tulevan junan tielt?, niin on h?nen ovensa viel? suljettuna. Mutta huoneessani vaatteitteni p??ll? on kirjelappu h?nelt?. H?n on pit?nyt minua yst?v?n?, vanhempana veljen??n, melkein set?n?. Muu ei voi tulla kysymykseenk??n. Ei ole virkkanut mit??n ?idilleen ja veljelleen. Ja pyyt??, etten min?k??n sit? tekisi. Sill? h?n ?ei tahdo?.

H?n ei tullut illalliselle. En n?hnyt h?nt? ennen kuin seuraavana aamuna v?h?n ennen junan l?ht??. Kevyt kes?puku oli poissa ja h?nell? oli yll??n vakava vierailupuku. Iloisesta, vallattomasta tyt?st?, jota viel? eilen olin vanhan tuttavuuden takia uskaltanut k?sipuolesta py?r?ytt??, oli h?n muuttunut arvokkaaksi neidiksi.

Eik? t?ss? siis ole muistoja, kalliita, rakkaita esineit? t?ss? huoneessa! Sill? matkalaukku on viel? h?nen k?siens? j?lelt?. Miksi ne sanovat, ett? ravintolahuoneelta puuttuu personallisuutta ja ettei se her?t? l?htiess? kaipausta?

Tiesih?n jotain kertoa tuo alkovikin, jossa olin viett?nyt t?m?n piinaviikkoni unettomat y?t ja sulkenut, aikamies, itkien syliini tyynyn, jonka nurkassa oli ravintolan leima.

Kuinka hennoin nyt j?tt?? sinut, jossa olin niin syd?meni pohjasta iloinnut! Mutta t?ytyih?n minun! Pois, pois! Lukkoon kaikki! Lukkoon kaikki entisyys ja avain koskeen! Ja polvillani puristin min? matkalaukkuni armottomasti hakasiinsa, niinkuin olisin tahtonut siin? jonkun hengilt? kuristaa.

Se oli kai minun soittoni, joka kuului aukinaisen oven kautta s?hk?kellosta tuolta k?yt?v?n p??st?.

Jahah! vahtimestari!-?Olkaa hyv? ja toimittakaa n?m? tavarat laivaan.?

Hyv?sti huoneeni! Ja min? kysyin itselt?ni puoli??neen, eik? minun ole ik?v? l?hte? kotoani? Heit? tuossa ver?j?ll? viel? viimeinen lentosuudelma isiesi asunnolle, jonka ikkunoissa hehkuu sinulle hyv?stiksi illan sammuva rusko!

Laskeudun alas ravintolan puolelle. Eih?n minun n?in vain sovi karkulaisena l?hte?. T?m? on harvinainen juhlahetki ja t?ytyy tyhjent?? malja sen kunniaksi.

Astuessani alas rappuja, joiden peitetyill? portailla ei kuulu muuta kuin pehmoinen askeleitten k?ynti, n?en isossa peiliss? mielihyv?kseni miehen, jolla on silm?t ivallisesti rypyss? ja jonka suupielet osoittavat ylenkatsetta. Nautin itse tuosta ivastani ja oman mieleni uhasta, jonka yht'?kki? olen saanut itsess?ni nousemaan taas pitkien aikojen p??st?. Ja min? tahdon sit? yll?pit??.

Mutta min? tunnen, ett? on ik??nkuin pohja puhki ja ett? iva ja uhka laskeutuvat laskeutumistaan.

Ravintolan eteisess? tunnen jalkojeni alla kovan niinimaton. P??llystakki putoaa hartioiltani palvelijan k?siin... Tuossa h?n seisoi viime kev?nn? peilin edess? ja laitteli hiuksiaan ja hattuaan... Suuri ruokasali on valaistu kuin h?it? varten. Kuuluu ??ni? sivuhuoneesta, n?kyy naisten hattuja, upseerin olkalaput ja joku valkea rinta... Siell? oli sy?ty kerran yhdess? illallinen koko perheen kanssa, ennenkuin he meniv?t maalle.-Sali on nyt melkein tyhj?. Oven kohdalla keskell? lattiaa on py?re? viinap?yt?. Sit? on kiert?m?ss? joku pienenl?nt? vanha herra, kaljup??, pureskellen kovaa leip??, haarukka iskev?ss? asennossa. Pari muuta frakkipukuista herrasmiest?, senaatin kanslistia, jotka n?ht?v?sti ovat tulleet joistain pidoista, istuu loitompana salin per?ll? kahden puolen pient? py?re?? p?yt??, otsat melkein yhdess?, puhellen puoli??neen.

Menen liukkaan lattian yli salin et?isimp??n nurkkaan. Palvelija on l?htenyt liikkeelle v?ijym?paikastaan vastaiselta sein?m?lt?.

Min? en tied?, mit? tilata. Tuokoon nyt sitten tuutingin!

Mutta kun saan sen ja alan laittaa juomaani, en ymm?rr?, mit? ihmett? varten min? olen t??ll?, ihan yksin, totia tekem?ss?, keskell? y?t?. Yht'?kki? herpoaa minussa kaikki pinnistys ja min? luuhistun kokoon kuin vyyhti. En jaksa pit?? pystyss? p??t?ni ja iva ja uhka kaatuvat maahan keinotekoisilta telineilt??n.

Sill? onhan t?m? oikeastaan ??rett?m?n surullista ja toivotonta.

H?n oli ollut minun viimeinen toivoni. H?n oli taas nostanut jaloilleni minut, joka jo lep?sin koossa, henkisesti hervotonna. Olin aikonut ruveta uudelleen el?m??n, uskaltanut aukoa eteeni toista tulevaisuutta. Tahdoin toimia, vaikuttaa ja ponnistaa. Jo olin ojentautunut siihen. Ja nyt oli kaikki taas niinkuin ennenkin. Olin t?ss? ravintolassa kuin autiolla rannalla, josta jo luulin purjehtineeni pois. Tunsin itseni viel? vanhemmaksi ja voimattomammaksi kuin ennen. Ei ollut minussa mik??n katkennut enk? tuntenut murtumisen kipua. Mutta kaikki ponsi oli hervonnut. Olin kuin ik?kulu, oiennut luokki.

Viimeisten ?itten kuluessa olin raivonnut raivottavani, vaikeroinut vaikeroitavani. Nyt en en?? tuntunut jaksavan vaikeroida enk? surrakaan. Olisin ollut tyytyv?inen, jos olisin saanut muistot p??lt?ni torjutuiksi. Mutta ne olivat kerta kaikkiaan tottuneet tulemaan t?h?n aikaan y?st?. Ne tulivat ennen uurrettua v?yl??ns?. Yht? selvin?, vaikka ehk? v?h?n kalpeampina ja v?ritt?m?mpin? kuin ensimm?lt?.