rkkaan, yh? laajenevan juovan puhdasta taivasta, joka n?ytt?? aikovan kokonaan selvit? poutaan. Ilta-aurinko p??see n?kyviin ja paistaa, tullen

, kun yliskamarini ikkunasta katselin lumista maisemaa, jossa k

luonani iltap?iv??, joka h?m?r?n tuloa ja joulukuusen sytytt?mist? odottaessa on niin tukalan pitk?. On kaikki leikit leikittyn?, on pusattu uuvuksiin asti piilosilla ja sokkosilla, ry?mitty p?ytien ja s?nkyjen alukset, ja kuitenkin on viel? vietett?v

ja kiivet??n mik? millekin puolelle. Huoneessa vaeltaa sinisi? savupilvi?, ja h?n kertoo ?juttuja?, joita henke? pid?tellen kuunnellaaan. Eik? huomata, kuinka ikkunan kuva katoaa, kuinka h?my laskeutuu huonekalujen ylle, kuinka ei en?? erota,

S?nky alkaa kuohua p?it? ja jalkoja, piipun kopasta lent?? lattialle tulinen tupakan poro, tuoli kaadetaan kumoon, ovi j?? selko sel?lleen, ja ennenkuin min? enn?t?n sit? sulkem

Vanhemmat ovat kuolleet, sisaret ja veljet sirottuneet maa

eist? ainoatakaan. Valmistaudun kuitenkin jonkinlaisella mielihyv?ll? harhailemaan yksin t?n? iltana. Katsellen ikkunastani ja muistellen milloin mit?kin tapahtumaa entisest? el?m?st?ni pukeudun min? verkalleen. Paneudun puhtaisiin pa

iskut takovat katukivi? kuin naulahamarit tehtaassa, samalla kuin mahdottoman suuret kuormavaunut, niin korkeat kuin huoneet, ja niiden edess? hevoset, isot kuin elefantit, saavat aikaan jyskeen, joka muistuttaa suuren jukavasaran jyhm?htelev?? k?ynti?. Ja siit? syntyy yksi ainoa iso ??ni, joka alkaa rattaiden rytin?st?, ottaa vauhtia kavioiden kalkkeesta, kimpoaa kirkaisten taivaalle veturin vihellysten mukana, saa kuin

, niinkuin olisi hevosella villainen sukka jalassa. T?ss? hiljaisuudessa on kuitenkin vapisuttava kiihko. Jokaisen hermon p?? teroittuu ja jokainen j?sen pinnistyy varuilleen, niinkuin tehtaassa, jossa huimaratas menn? karmaisee salavihai

taseppien ikkunat kiiluvat kalleuksia, sormukset, rannerenkaat, kellot, rintakoristeet, kynttil?jalat ja lamput kasvavat moninkertaisiksi, heijastellen kuvastimesta kuvastimeen. Silkkitavarat hehkuvat s?hk?tulien alla, joita ter?stet??n lasis?rmi?iden avu

?n kanssaan katselemaan. ?iti on pakotettu yht?mittaa ostamaan jotain pienokaistensa sormenosoitusten mukaan. K??ryill? s?lytettyin? he kaikki kolme astuvat viimein

alavat tummempina kaasulyhdyt. Mutta p?iv?n viimeinen heijastus voittaa viel? niiden v

odikas henk?ys. Ter?ksinen kamiini keskell? lattiaa levitt?? herttaista l?mmint? ymp?rilleen. Palvelija kiiruhtaa ottamaan haltuun

lla, niill? on nyt l?mpim?mpi loisto, ja on niinkuin ne levitt?isiv?t sinist? samettiutua ymp?rilleen. Omnibusvaunut, suuret vaaleat hevoset, tulipunaiset ilmoitustaulut myllert?v?t ikkunain

lut ennen t?nne iltojani haaveksimaan, t?m?n vilisev?n virran partaalle ..

sinne, se jatkuu suurena kaareutuvana taivaan lakena pohjoista kohti, yh? edemm? ja edemm?. Ja kuta pohjoisemmaksi se tulee, merien poikki ja vuorten yli, sit? kylmemm?ksi se k?y ja t?hdet syttyv?t siin? tuikkamaan. Siell? Suomessa, siell? se nyt parhailla

lvia? Posket punoittavat, kun h?n hetkeksi seisahtuu valaistun ikkunan eteen, ja silm?

arma, min? en h?t?ile enk? huolehdi. Min? odotan

inen. Minussa kuohahtaa ilo, ja mieleni herahtaa hyv?ksi. En ole ennen ymm?rt?nyt n?it? oikein arvostella. Olen pel?nnyt t?t? kaupunkia satap?iseksi pedoksi, j

u kuin hienona sateena ymp?rist??n, tuorestuttaen ja virvoittaen joka paikan. Ja huippu sen kaiken, tuo joka hetki vaihteleva vaahtokimppu, on tuo kaikkialla vastaantuleva pariisitar, keve? k?rpp?, vilkasliikkeinen orava. H?n on suloin

a bulevardejaan, kahvilain valaistuja ikkunoita, omnibusvaunujen ohikulkua, niin pian kuin ei tunne jalkainsa alla t?t? keve?sti astuttavaa asfalttia ja kuule sa

?tt?? niin vienoja ja puhtaita tunteita. Mutta ne ovat niin laimeita, niin heikkoja. Siell? on kyll? kes?y?n kir

' lepp?in, koivujen, ja lehdot ku

ultaansa armastaa, sielt' uskoisu

el?m??. T??ll? voisi k?yd? nuoresta viel? vanhoillaankin, n

si minuun nyt, jos h?net n?kisin t??ll?, tuossa kadulla, noiden toisten rinnalla. Olisiko mahdollista, ettei h?n ehk? olisikaan min

kuningasten linnan pihaan, jonka keskell? on rautainen pylv?s, korkea kuin juhlariuku, ja kahden poikkipuun nen?ss? riippuu suuret py?re?t s?hk?lamput levitt?en haaveell

kun sellaisten p?iv?in iltoina olen saapunut kotiini, on ollut s?hk?sanoma p?yd?ll?ni tai kirje odottamassa. Paha aavistus s?ps?hdytt?? heti kohta mielt?, ja kun on vapisevalla k?dell? rikkonut sinetin, nii

n takaisin samoja teit? ja pist?ydyn menness?ni Regencen kahvi

sti kotonaan, perheiss??n. Sill? jokainen, jolla vain on yst?v? tai tuttava, on liittynyt h?nen seuraansa t?ksi illaksi. Ainoastaan joitakuita vanhoja he

n?ht?v?sti jo ohitse. H?n malttaa kuitenkin viel? mielens? ja laittaa itselleen paperossin. Hetken kuluttua n?en lasisen oven l?pi naisen, joka kadun poikki kiiruhtaa ohiajavan omnibuksen editse ja juoksee suoraan t?nnep?i

matta kulkisi h?n nopein askelin bulevardia pitkin, k??ntyisi t?nnep?in oopperan kohdalla. Nyt h?n olisi jo tuolla puolen tuota aukeata pi

?k? sin?kin i

eni, on er?s tuttava suomalainen,

in! No, mit? s

on uhkaavat ajat ja ett? aiotaan vied? omat postimerkit ja oma raha. Se on tietysti surullista, ja me pudistamme p??t?mme ja huokaamme molemmat. H?nen kertomuksensa muistutta

p?? yhteist?, me eroamme toisistamm

noo h?n yht'?kki?. Ne vain

kysyn min? keskeyt

josta luen ensimm?iselt? sivulta

loi

A H

O RA

kuulen min? ?

s?, kuka on tuo Toivo Rautio? On

? h?nt?

ulkomuodolta. H?n oli helkkarin siev? tytt?. Min? n?in h?net teatte

ar

aiot

y tavata er?

n eteen laskeutuu romahtaen rautainen esirippu. Er??n talon koko p??dyn yli kulkee suurin messinkikirjaimin sanat: ?H?tel du Louvre?

til??. Ainoa valo on se, mik? tunkee salista puoleksi auki olevan oven kautta. Jos h?n

yn, ajattelemat

t?vi?, limaskaisia vetehisi?. P?? ihmist? ja jalkapuoli kalan pyrst??. Ne

ja Edustajakamarin p??ty. T?m?h?n on Place de

oo

ratas hipaisee hihaani

a minulle jot

?, niin en

a sein?vieri? pitkin. Jumalan kiitos, ett? siit? nyt vihdoinkin on tullut selv?! Hyv?, ett? kerrankin katkesi viimeinen lanka! No, nyt ei

tuollaisia kihlausilmoituksia! Puuttuisi vain, ett? veljen kihlaus olisi siin? vieress?, yht? paksuilla

t? varten sit? vaivaa! ?Saahan se lukea sen lehdist?!?

ittil?iden jo kaukaa luokseen. Ikkunoista tuikkavat punaiset tulet, ja ovi alhaalla myllyn jalkojen v?liss? on punainen sekin. Joka taholta kiiruhtaa sit? kohden v?ke?. Yksityisi? k?velij?it? ja kokonaisia ryhmi? rient?? bulevardilta ja l?heisten katujen suista mylly? kohti. Vaunuja seisahtuu toiset toistensa per?

narri, melkein ankarana t?m?n ilopaikan ohitse. Ja kiivennyt kuin kurja k?ykkyselk? k?rttil?inen yl?s kait

en p?? ja polvi, ja pieni jalka koskettaa katuk?yt?v??. Kapat kuhisevat

Oi, kuinka somaa!] huudahdella

a joko poistumaan tai astumaan sis??n. Oven aukeillessa kuuluu katkelmia tanssijain

sissa olleet sadut ?tuhannesta ja yhdest? y?st??, maanalaisista kemuista, kultalinnoista ja kris

dellen hiukan. N?en kallioluolia, viheri?isi? metsi?, enk? ensi silm?yksell? huomaa, ett? sein?t ovat osaksi peililasia

kauluksia, kravatteja, paljaita olkap?it? tai naisen keikailevan kaulan, joka hetken verran vain kohdalla viipyy, tekee py?r?hdyksen ja katoaa pian taas joukkoon. Soitto on surullista ja yht'?kkinen alakuloisuus kouristaa syd?meni kohdalla. On kuin heikontuisin, minua v?sytt??, jalat vapisevat. Voisin melkein itke?. Mutta yhteisest? huminasta erottuu ki

ina ... ja siin? on hajuvesill? h?ystetty? hike? ... niinkuin nou

tunnen, kuinka kahiseva silkki, pehmoiset k?sivarret ja py

ryhmiss? ja koetan kurkottaa yhden sielt?, toisen t??lt? noit

a?n, niinkuin ennen. Ottakoon maailma, puristakoon t?m? Pariisi kuoliaaksi, kunhan ensin hyv?ilee ja kantaa k?sill??n! Onhan minulla varoja, voinhan min? omat h??ni suorittaa, maksaa kuherruskuukauteni kulungit! Viek??n siis virta, kellutelkoon kosken n

don nauttia siit?, ennenkuin vereni kokonaan hyytyv?t ja min? j?hmetyn l?henev?n vanhuuteni

tavarantuntijan varmuuden entisilt? ajoilta, ja kauan k?ytt?m?tt?min? olleet taipumukset her??v?t uudelleen. En aio huoliakaan ensimm?isest? hyv?st?. Hylk??n yhden, ep?r?in toisen kohdalla, tekee mieleni kolmatta hetkisen aika

t ja hienot, melkein jalot. H?n on samalla hyv?ntahtoisen ja yst?v?llisen n?k?inen. Ei ole jauhotusta kasvoissa, ja huulet ov

ll??n. Katoaa joukkoon, ja min? k??nnyn taas katsomaan tanssivia. Mutta kun soitto lakkaa ja keh? hajoaa, on h?n taas takanani, ja kun menen h?ne

en, ehk? h?n on vain sattumalta t??ll?. Ja min? kuvittelen seikkailun tavallis

ja kun h?n pys?htyy, j??n m

itempi? valmistuksia, k??

tte t

tavasti

tsette siis tarjota mi

salin sein?m?lle pienen py?re?n p?yd?n ??

h?n sano tahtovansa

aperossikoteloni ja tarjoan h?nellekin. H?n ottaa yhden, mutta ei huo

tulette luo

?n polvellaan polveani p?

no! Ja h?n tyhjent?? la

?n teist?, puhuu h?n.-Te j??tte

o y?

Noustessani leveit? portaita n?en mustan joukon taas tulevan aaltomaiseen liikkeeseen. N?e

i tuntunee kaikki niin syd?nt?-sulattavan surull

minuun, eik? j?t? kainaloani edes ottaes

auki sateenvarjonsa, antaa sen minulle pidelt?v?ksi, ja koottua

evi?? kaikkialle ja tahtoo livett?? joka askeleella. Lyhdyt ja vaunujen liikkuvat lamput kuvastuv

H?n ohjaa koko ajan ja vet?? minua muassaan.

ell?, iha

ssa h?n tahtoo, et

minua,

n omituinen hempeys, hipi? on hieno huulta vasten

itse ja kuinka langennevatkin varjot, mutta kun h?n katsahtaa yl?s minuun, olen min

?? messinkist? kellon nappulaa. Meill? on tuolla ylh??ll? kuudennessa kerroksessa pienoinen talous, kaksi huonetta ja keitti?, raskaita uutimia ovissa ja ikkunoissa, on alkovi ja minun ty?p?yt?ni ja h?nen nojatuolinsa sen vieress?. Ja odottaessa

a kynttil?n ovenvartian kammiosta, kiipe?? edell?ni yl?s rappusia,

hva, isoja, pehmeit? nojatuoleja, raskaat, tukevat uutimet ikkunain

??llystakkini ja nak

na ohimennen minua hyv?ilem?ss?. H?n on vaihtanut kovasti kurotun korsettipukunsa v?lj??n viittaan ja pudistanut peilin edess? tukkansa h

a pit?? p??t?ni k?siens? v?liss?, niinkuin h?n tiet?isi, mit? min? kaipaan ja mit? mi

sin? olet niin suru

?ess??n milloin minkin kanssa oppinut heit? halveksimaan! H?n on kai kerran rakastanut hurjasti ja onnettomasti h?nkin, h?ne

inua noin omituis

olet nii

isimme maata. Viitta putoaa matolle, h?n suika

pian, j

s? v?r?hdell? levotto

rillemme ja hakee suojaa p??llens? rintaani vasten. Minun t?ytyy usein tulla t?nne, h?n on kotona joka p?iv?. Min? voin tulla joka p?iv? ja milloin hyv?ns?. Jo huomenna aamiaista sy?m??n, eik? niin?' H?n ei inhoita minua, kumma kyll?. Min? katselen h?nt? tuohon, jossa h?n lep??, p?? vasemmalla k?sivarrellani. Ja h?n on taas Anna

kyyn?rp?illeni ja katsellut noin likelt? h?nen kasvojaan, h?nen pienimpi?kin piirteit??n, otsaa, kulmakarvoja, n

mmallisesti, ja min? sanon, ett? h?n on er??

h?n k

kaunis

titko

mutta nyt se j

ikos h?

ett? h?n oli ollut minulle uskoton ja ett

ailitt

et, min? olin haavoi

kailtu, sanoo h?n sivumennen ja kysyy,

rakastan

hetke

oisin rakastaa sinua

mes

ll?stynyt t?h?n el?m??n, h?n ei rakasta kahviloita eik

si sitten

un t

sit? uskovinamme ja me innostumme sit? ainakin kuvittelemaan mahdolliseksi. H?nt? ei sido t??ll? mik??n, h?nell? ei ole ket??n oikeata yst?v??. Ja me purjehdimme merien yli

me leikimme v

n? sanon, ett? h?n on minun vaimon

ulevardejakin

? bulevar

yv?t, kuka h?n on tuo nainen, joka on niin

tt? her?tt?isin

, palj

ma kultani... L?hdet??n he

e maalle, meill?

eni talo ... ni

outelemme ja purjehdi

on soutupuku, h?n

min? olen siit? tyytyv?inen, min? nautin siit?, ett? voin n?in tehd?. Ja ajatellessani rakkauttani Annaan ja sit? tapaa, jolla nyt omia tunteitani kohtelen, alan ylenkatsoa niiden heikkoutta ja min? sanon puoli??neen itselleni: ?Pyh, siin?k? se nyt olikin! Eip? todellakaan maksanut vaivaa!? Mutta sitten alkaa minua

tuntien samaa kyll?styst? minuun kuin min? h?neen, niin minua alkaa vaivata kaikki t?m?, ja kun muistan, mit? juuri olen puhunu

kolina est?? minua siit?. Kuulen ??ni? ja askeleita rappusissa, miesten ja naisten haastelua viereisest? huoneesta ja pid?tetty? naurua. Vaan

a nukkuu selk?ni takana. Luulen h?nen valvovan ja odottavan nukkumistani. H?n vaanii tilaisuutta hiipi?kseen hiljaa tuonne tuolin luo, jossa ovat vaatteeni ja

n. S?ik?hd?n sit?, ett? h?n ehk? on sill'aikaa noussut. Her

na minun nukkua! M

?n el?m?n kurjuus, koko t?m?n kohtaloni surkeus painaa ja ahdistaa minua. Ja se ei ole mielest?ni ainoastaan minun onnettomuuteni, vaan koko ihmiskunnan onnettomuus, joka tuntuu tahtovan t?ll? hetkell? minun kauttani puh

rauhallista unta, neitseellisesti sisustetussa huoneessaan, johon paistaa puhdas kalpea kuu, ikkunassa kimmelt?? h?rm?is

a tiet??, mit? h?n n?kee, mit? h?n k?rsii ja eiv?tk? h?nen unensa ehk? ole viel? kauheammat kuin minun. Ja minun tulee h?nt? ??rett?m?n s??li, ja kuv

nua ... minulla oli painajainen ...

luna hellyydest? poskeeni kiinni. Ja min? unohdan taas entis

t viime aikoina. Yht'?kki? ei h?n minulle n?yt? olevan muuta kuin tuo pieni tytt? ylioppilasajoiltani, jonka kohtasin h?nen koulumatkallaan ja joka ei ollut minulle muuta kuin tuttu lintu, jonka tulin erottaneeksi muista ainoastaan siksi, ett? h?n niin usein lensi editseni tien poikki. Kysyn itselt?ni, mit? oikeastaan on ollut kaikki t?m? antautuminen itsens? kiusaamiseen h?nen t?htens?. Olenko todellakin voinut olla

a loimi paistaa niiden l?pi. Nousen yl?s ja vet?isen ne syrj??n ikkunan edest?. Sohvan p??llys kalpenee, matot ja p?yt?liinat k?yv?t vanhoiksi ja kuluneiksi. Todellisuutensa koko s??lim?tt?m?ll? voimalla aurinko paistaa suoraan h?nen vuoteelleen. H?n lep?? siin? nyt sel?ll??n

t uupuneet, silm?t laimeat, tukka ep?j?rjestyksess

hinliinojaan. Lahkeet ovat viel? m?r?t eilisest??n ja keng?t savessa

e k?velyni, h

enet? k

sa, jokaista liikett? pukeutuessani. Ja kun minulla jo on p??llystak

kee tohvelinsa, k??r?isee viitan ymp?rilleen ja tulee p??st?m??n minua ulos. H?n tarjoutuu suutelemaan minua ovell

min? n?en joka oven edess? kahdet parit kenki?, isommat miehen ja p

uluaamu. L?heisest? kirkos

a minulle ovenvartiani, t

aamuinen Pariisi, ja katot ja

??n, pukemaan puhdasta ylleni ja

untuvat vetreilt? ja miellytt?v?n veltoilta. Veret kiertelev?t niin rauhallisesti ja tyynesti suonissani, jotka tuntuvat kuin peratuilta ja puhdistetuilta jostain pohjamudasta. ?Pyh!? sanon min? taa

ta se on el?m?! Ota se vastaa

rauhallisesti ja ivansekaisella ylenkatseella s??nn?llisen kuvan tulevaisuudestani. Se on v?rit?n ja mehut

eet koulussa p?iv?ll?. Kotona ollessa laahustava viitta ja tohvelit. Vanha matami pit?m?ss? taloutta. Useimmat illat ravintolassa, jossa keskustelee vakavasti p?iv?n kysymyksist? ja kallistuu vanhoillisuuteen. Se on kuitenkin varminta. M??r?tyll? ke

soivat korvissani. Ja min? luulen olevani valmis vastaanottamaan sit? olematonta, jonka el?m? minulle tarjoaa. Ja min? k??nnyn sein??n p?in maata, nukkuakseni. Mutta silloin min? olen tuntevinani lakanassani tuoksahduksen t?m?naamuisesta vuoteesta, h?nen hiuksistaan, h

hetkell?, t?h?n vierelleni, huudan h?nt? tulemaan tuolta ovesta, heitt?ytym??n rintaani vasten, puhdistamaan minua suudelmillaan, uudistamaan minua hyv?

le h?nen. Se on joku samanlainen kuin min?kin, h?n sei

siirt?? sivulle, niinkuin monta muutakin pettynytt? toivetta? Miksen saa hakea h?nest? e

evat aina olemaan samanlaiset. On tuleva takaisin n?m? samat tunteet, t?m? sama surkea kaipaus, t?m? kuluttava, kirvelev? ik?v?. Elinh?n miss? elink??n, hainhan lohdutusta ja unhotusta mist? hainkaa