nut perheeseen ja esittelee minut parhaana yst?v?n??n. ?iti on hiljainen, miellytt?v? leski, hel

tt??. Niiaus on lyhyt, katkaistu nytk?hdys, ik??nkuin pakosta tehty ja armosta annettu, mutta jota samoin kuin lyhyit? helmoja t?ytyy k?rsi? aikan

?n h?nt? katsomaan, kiert?? h?n nauraen jo toista palloa punottavissa k?siss??n. H?n on niin aamuntuores, hattu toisella korvalla ja k?sipuuhka riippuen nauhassa kupeella niinkuin mets?miehen laukku. Joskus sattuu, ett? kohtaan h?net kello kahdeksan, k?mpiess?ni kotiini koko y?n kest?neist? juomingeista.

nkuin t?ysi-ik?iselle neidille. Ja usein juoksee h?n tytt?parvesta toiselta puolelta katua luokseni ja nakkaa minulle kirjat kannettavakseni, kehuakseen tovereillensa tuttavuudestaan. Kun h?nel

vastaa vain: ?En tule!? ja piirt?? joitain kuvia ikkunan hikeen. Kun ?iti viel? uudelleen koettaa houkutella, vastaa h?n taaskin:

en silm?nr?p?yksellisen taantumisen tunteissani. H?nen piirteen

oli opettajana tytt?koulussa, oli Annan mielest? ?ruma? ja ?olevinaan? ja ett

ulla ei ole h?nest? muuta kuvaa n?ilt? ajoilta kuin kasvava, hontelo koulutytt? Suomalaisen Tytt?koulun ylemmill? luokilla. H?n on

??ll? Helsinkiin oppiakseni ranskankielt?. Tulen t?nne sill? sis?llisell? raivolla, joka syntyy maaseudun yksin?isyydess?, pikkukaupunkien kaukaisissa kolkissa, joissa elon voima tuntuu kuivuvan kokoon ja henki kitistyy ja siit? k?rsii. Kaikki siteet olivat katkenneet, vanhempani kuolleet eik? minulla ollut su

viel?kin se tunne, ett? h?nen kasvonsa, silm?ns?, pitk? tukkansa, py?ristynyt povensa, solakka vartalonsa ...

h?n ja ojentaa minull

ik? est?nee minut siit?. Jokin h?m?r? tarve vakuuttaa itsellenikin, ettei i?n ero kuitenkaan ole nii

aa minuun. Ne keikahdukset ja liikkeet, ne ovat kuin ne m

Ennen, kun olin rakastunut, tunsin hetkellisi? heikkouksia tunteissani, jonkinlaisia lahopaikkoja. Voin l?yt?? vikoja noissa muissa, arvostella heit? kylm?sti, ja aina oli minulla aavistus, ett? rakkauteni on haihtuva-niinkuin oli haihtunutkin. Ja noihin entisiin n?hde

keksin kaikenlaisia syit? heill? k?yd?kseni ja illalla ennen maatamenoani kuljen usein h?nen ikkunansa alitse. Laiminly?n kaikki teht?v?ni, en v?lit? varustautua matkalle enk? viit

eaa ja minun pit?isi

?n sen tuonnemmaksi. E

uaikoina on siell? v?k

?rill?. Istumme ennen p?iv?llist? Kappelin edustalla, jossa suihkul?hteen ymp?rill? parveilee ihmisi? uusissa v?rikk?iss? kes?vaatteissa. Pienet tyt?t myyskentelev?t vasta poimituita kukkasia, ja joka kerta kun olemme siel

n! Ja yht'?kki? tulee minulle pelko matkustaa t??lt? pois niin pitk?ksi

eleni ollenkaan pois Suo

suihkul?hteen luo er?st? ohikulkevaa pitk??, kaunista ylioppilasta. Kostuttaa las

hauska p??st? n?k

? katsomaan. Helsingin herrat ovat keksineet h?ness? uuden kasvavan kaunottaren. H?n on huomannut sen itsekin. Joskus nostaa ohikulkijain liian silmiinpist?v? ihastus hienon punan h?nen poskilleen. Min? tutkin h?nt? sivulta, seuraan jokaista liikett? ja v?rett? h?nen kasvoillaan. Ilman muuta syyt? alkaa h?n yht'?kki? puhua iloi

ella ja k?denpuristuksellani antaa jotain viittausta tunteistani. ?idille saan sen h?t'h?t?? sanotuksi, ja h?n toivottaa minulle liikutettuna onnea matkalle. Mutta Anna seisoo jo vaunun ikkunassa, ymp?rill??n joukko hyvi? yst?vi?, joita en voi ty?nt?? syrj??n. H?n ei sit? pai

kaupungissa, joka on k

taa Esplanaadi, t?ynn?

hermostuttaa tuo ianka

josta on mahdoton

ka pinnalla piirtelev?t purjeveneet jostain syyst? tekev?t mieleni yh? surullisemmaksi. Ja kun h?yrylaiva, t?ynn?

ikkunalla on vanha rikkin?inen hansikas. Piano on suljettuna. Kosketan sit? ja se ??nn?ht?? kuin nukkuva, jota h?irit??n h?nen unessaan. Min? menen rinta vavisten h?nen huoneeseensa. S?nky on tyhj?, uunissa on papereita ja joku tyhj? pahvilaatikko. Toalettip?yd?ll? on

lla, niin ett? koko huone t?risee. Sitten ei kuulu hi

etan yh?kin lohduttaa itse?ni sill?, ett? min? en ole osoittanut h?nelle mit??n ja ett? h?n siis ei tied? tunteistani. Jos h?n ne tiet?isi, jos h?nelle kirjoittaisin...? Ja min? alan mietti

kaikkea alttiiksi. Ja niin min? kirjoitan sen sijaan h?nen veljelleen ja ilmoitan, ett? olenkin p??

a kynt?miehi? ja rautatieasemat kuin puhdistettuina kes?n juhlaan. Niit? on maalattu ja korjattu muutamia ja ohimenness? tu

toistelen min? ajatuksissani. Ja samalla voin min? jotenkin rauhallisesti asettua siihenkin ajatukseen, ettei h?n minua rakasta. Siit? syntynyt rauha lis?? varmuuttani ja antaa yh? suurempia toiveita on

tuloaan, niin sit? s?ik?hd?n. Olen l?hett?nyt s?hk?sanoman tulostani ja he ovat minua vastassa asemalla, kaikki kolm

ngolta. H?n ja veli alkavat astua edelt?, min? tulen j?lest? ?idin kanssa. Toivon, ett? tienhaarassa, joka k

assa, sanoo ?iti. Oli hauskaa, ett? tulit. M

sin hyv?lle tuulelle. Toisen portin luona k??ntyy Annaki

p?yd?ll?! saan min? ?idin

i siis ole mik??n mielenosoitus, niinkuin jo olin pel?nnyt. H?n

elee minua, vaikka min? joka kerta h?nen liikahtaessaan pelk??n h?nen menev?n. Min? puhun, olen hyv?ll? tuulella ja kuvaan mielest?ni sattuvasti kes?ist? Helsinki?, entist?

On hauskaa kuulla, kun h?n tul

et olemaan tyytyv?inen ja onnellinen! Et sin?k??n voi olla minua rakastamatta. Sin? et voi saada sen parempaa kotia kenel

n otsaansa suudella. Se tunne, jolla h?nt? rakastan, on

en mit??n usko, min? olen taikauskoinen t?ss? kohden. Ja min? panen itselleni ik??nkuin koetusty?ksi olla h?nelle uskollinen t?st? p?iv?st? l?htien, ulkomailla, Pariisissa, kaikkialla. Sen p??t?ksen j?lkeen tunnun viatt

a tied?mme sen kumpikin. En k?sit?, ett? syy siihen ei ole muu kuin ymp?rist?n. Veli on hiukan veltto, loikoilee mieluimmin p?iv?t pitk?t puutarhan riippumatossa

ani en??, en muuta kuin sit? nykyisyytt?, jossa

taan kamarissani, mit? p?iv?ll? on tapahtunut. Se on p??piirteiss??

jopaikoista, ja pihamaalla kimmelt?? kaste. Istuudun nurkkaukseen, selin aurinkoon, joka ei viel? kuumenna, ainoastaan l?mmitt??. Minulla on kirja, mutta en sit? lue. Tuossa on h?nen kamarinsa ikkuna. Siin? ei ole kuin toinen uudin edess?. N?kyy tuoli ja sen selustimella h?nen len

lisest??n. Veneess? ovat onget ja uistimet valmiina. Lahden toisella puolen on rautatieasema. Asemap??llik?n valkea vene hohtaa teloillaan p?iv?paisteessa. Tavarajuna seisoo siell? odottamassa. Se on varmaankin seisonut jo tunnin. Savukiemura veturin piipu

nurkassa. Olen lukevinani, mutta en tied?, mit? luen... Nukkukoon h?n vain, ei

kkunaan ilmaantuu jotain valkoista, joka vet?ytyy ?kki? pois. Paljas

sitten rauhoitun min?, kun kuulen ensin hyr?ily? ja sitten raikasta laulua. Nousen k?velem??n edestakaisin verannalla.

ome

ome

? kaukana muista, tyytyv?isin? ja onnellisina. Kuinka tekisi mieleni huomauttaa siit?, antaa edes hieno viittaus ajatuksistani! Mutta min? pelk??n, ett? jos kuuluu pieni ri

lemme p?iv?

rkot milloin minkin onnella. H?n on ihan innostunut ja h?n hehkuu ilosta n?hdess??n ainan tutisevan merkkin? ison kalan noususta. Ja h?n on tosi vihassa, jos se veneeseen p??sem?isill??n potkaisekse irti ja sukeltaa syvyyteen. H?n toruu minua, sanoo ?siksi? ja ?semmoiseksi?. Mutta min? olen siit? mieliss?ni! H?n on silloin ik??nkuin l?hemp?n?, tulee tutummaksi.- Miss? hommassa h?n on, kun verkot pannaan puikkarille ja h?n pid?tt?? itselleen oikeuden p??stell? saaliin irti ja selvitell? sotkeumat! Min? en saa koskeakaan, h?n

le purje

jo

ko kysy?, milt?

en, niin

? kirja se

se on hienointa psykologiaa,

et juuri itse tuollain

keammassa kui

v? toki, etteiv?t kaikki ole

uosionosoituksiin panen min? aina erityisen

?ll? ??nell?. H?n on laittanut itselleen sinisen v?lj?n merimiespuvun, ja p??ss? h?nell? on py?re? matruusilakki, jonka silkkiset nauhat hulmuavat suori

in kumarassa, toinen k?si per?simess? ja toinen per?purjeen nuorassa, ja t?ht??n h?nen niskansa taitse ja purjeen ainan alitse menon suuntaa. Laine kuohuu laineen per?st?, pursi nousee ja laskee, ja Anna tuossa asemassaan, purje ja koko etupuoli venhett?-ne kiinnittyv?t yhdeksi kokonaisuudeksi, samaksi olennoksi, jota min? johdan ja vien

selin minuun ja katsoo eteens? pitkin j?rven pintaa, viist?tt?en joskus vett? k?dell??n. H?n hyr?ilee, n?ytt?? olevan omissa ajatuksissaan, niinkuin olisi yksin... Kun tiet?isin, mit? h?n tuossa ajattelee, kun voisin aavistaa, mik? mielipide h?nell? on minusta! Eik? h?

oin lienee, kun min? palaani?-H?n sanoo siihen vain:- ?Niin, se on totta, sin?h?n matkustat kohta pois. Kuinka kauan aiotkaan viipy???-?Kaksi vuotta

tt?? ik?vystyv?n, h?nell? on halu p??st? maihin, vaikka h?n ei sit? sano. T?m? on ik??nkuin minun syyni, min? pid?n h?nt? kuin h?kiss? ja se kiusaa minua kovasti. Mutta min? koetan pit?? kasvoni

herransa voi komentaa minne hyv?ns? kiitosta sanomatta. Kerran istumme p?iv?llisten j?lkeen ulkoilmassa. Naiset ompelevat, veli on kantanut itselleen keinutuolin salista, ja min? katselen Annan n?pp?r?t? k?denk?ynti?, kun h?n ompelee jotain. H?n etsii saksiaan.-?Kyll? min? noudan, jos vain saan tiet??, miss? ne ovat.?-?Ne ovat minun kamarini p?yd?ll??. Min? nousen

minuun, joka jo ilmankin k?rsin siit?

tunteeni, kuluu koko kes? miettiess?, mik? olisi parempi

kaupunkiinl?ht??, on kuitenkin er?s onne

j??v?t rannalle. Seisomme kannella, minulla on k?sivarrellani h?nen sadetakkinsa, ja minusta on, niinkuin me j?tt?isimme heid?t menn?ksemme yhdess? kuin vastanaineet. Lu

me olevamme hiukan kuin yl?puolella muita, ja se lis?? itsetietoisuuttamme ja varmuuttamme. Huolettomasti, kenties tahallisenkin huolettomasti jutellen, niinkuin ei olisi muita olemassakaan, astumme me maalle pappilan laiturilla, joka on t?ynn? valkolakkeja ja kansallispukuihin puettuja neitosia. Min? ojennan Annalle k?teni, h?n hypp?? notkeasti laivasta, ja kuiskutteleva katselijain joukko aukaisee meille tien keskitsens?. H?nen pukunsa onki

dell??n kiinni hattunsa reunasta. Rinnassa on h?nell? kukka, jonka ?sken taitoin tiepuolesta, helmat hulmuavat, ja tuuli painaa niit? kiinte?sti polvia vasten. Minun syd?meni vapisee, min? tahtoisin h?net kokonaan omista

Er?s nuori ylioppilas seisoo rinnallamme, kuulee arvostelumme ja katsoo meihin ja puhujaan merkitsev?sti, osoittaakseen sill?, ett? h?n ei ole niinkuin nuo muut, ett? h?nkin on yht? mielt? ja ymm?rt?? hullunkurisuuden. Meill? on vilpit?n ilo laulusta, jota johtaa pystynen?, lyhyttukka, ihan valkoiseen puettu pit?j?n naisopettaja, iso keltainen kukka

oin kuin olemme laskeneet verkkoja. Tunnemme ik??nkuin ilmassa, ett? olemme p?iv?n sankareja ja ett? kaikki ovat uteli

nut. Muuan pikku tytt? seisoo edess?mme pidellen kiinni ?itins? hameesta.

tytt?, niin s

luoksemme ja k?s

on n

o nimesi, niin

ai

uustasi! Kaisa saa ka

iitt??k??n? Sinu

tyy itse kii

le ... vai lienette hyv

sti, niinkuin jollekin tavattoman hullunkuriselle ja mahdottomalle a

mmitt?? jalkojamme. N?emme sielt? koneenk?ytt?j?n ja l?mmitt?j?n punaiset haamut, joka kerta kun uunia avataan. Matka kest?? monta tuntia. Anna v?syy ja h?nt? alkaa nukuttaa. Sanaakaan sanomatta me nyt istumme, v?en tungoksen t?hden kiinni toisissamme. Tunnen h?nen p??n

hoavat kahden puolen melkein ep?luonnollisen isoina t?ss? omituisessa kuun ja kaukaa koittavan p?iv?n sekavassa valaistuksessa. En uskalla liikahtaakaan, pelk??n h?irit?

n kiinnemm?ksi olkap?ittens? ymp?rille, joita pudistuttaa aamukylm?ss?. H?n on huonolla tuulella

aan juhlasta, ja min? odotan, ett? h?n alkaisi kertoa, kuinka meill? oli siell? hupaista, kuinka meit? ei

eill? hauska

noin, va

nuun, menee h?n kamariinsa mu

sut ja paistaa sis??n aukinaisesta ikkunasta. J?rvelt? kuuluu soutamista ja niityll? teroitetaan viitaketta. Piha

H?nen yst?vyytens? eilen oli satunnainen. Min? olen lapsellinen, kun pan

lee luokseni yliskamariin ja alkaa auttaa minua. Minussa her?? toivo uudelleen. Min?

minua vakavana yst?v?n??n, niinkuin

n vaunuun. Viel?p? koetin asettua istumaan vastap??t? h?nt?. Enk? voinut olla h?nt? yht?mittaa katselematta. H?n ei tiennyt minne luoda silm?ns?. H?n koetti

le vastenmielinen! Kenties h?n

on k

*

uliekin toisensa per?st? sammuvan. Muistan h?m?r?sti, ett? vieraat tuolta per?huoneesta olivat menneet salin l?pi eteiseen. Se pieni kaljup?? herr

lissa. Yksi ainoa kaasuliekki palaa viel? p??ni p??ll?, kuvastuen kaukaiseen peiliin toiselle puolen salia,

an lakkini ja vet?isen harjalla tukkaani peilin edess?. N?en t?ss? puolih?m?r?ss?kin, ett? hiukseni alkavat jo l?

t? olisin onnellinen, jos h?n edes a

risahdustakaan sen monista luolista. K?yt?v?n sein??n on ma

ellut, mutta todellisuudessahan lienee el?m? aina t?llaista, ajattelen min? noudattaessani Gr?nqvistin k

n en viitsi muuttaa suuntaa, vaan k?yn keisarinnan patsaan ohitse palatsin alle, jossa on jokin musta m?hk?le ja pitk?t mastopuut harrottamassa taivasta vasten. Sataman toise

a el?m? sent??