olliseksi kirjeeni vaikutuksen. Ne p?iv?t, jolloin en viel? voi vastausta odottaa, ovat miltei onnelliset. Min? tied?n, ett? nyt se siell? menee,

, nuo totisenn?k?iset tiedemiehet, mietteiset kasvot, ajatuksista rypistyneet otsat ja harmaantuneet hiukset-ne kaikki valavat minuun rauhaa ja mielen tyyneytt?, eik? ep?toivo p??se ulomma omaa piiloaan. K?vih?n miten k?vik??n, ajattelen

si ja hermostuneemmaksi min? tulen. Kun on mennyt kaksi viikkoa eik? viel?k??n vastausta kuulu, ovat p?iv?ni pilalla. Usein laiminly?n menn? kirjastoon enk? voi poistua asunnostani, ennenkui

??n. Mutta ehk? h?n ei muista, ja ehk? h?nell? kuitenkin on. Tervehdin h?nt? mit? yst?v?llisimm?ll? ??nell?. H?n vastaa yht? yst?v?llisesti, v?istyy kohteliaasti, ja min? sujahdan h?nen sivuitsensa. Mutta h?n ei tule j?less?ni.

en! [Ei mit??n, hyv

ha nainen, aina yst?v?llinen ja aina kohtelias. Mutta kuitenkin min? v?list? ep?ilen h?nt? joistain salaisista vehkeist?. Kuka tiet??, eik? h?n ehk? ole

i kuulu. Aina va

monsieu

ottamasta enk? v?lit? en?? kysy? sen enemp??. Olen jo nou

ur monsieur! [T??ll?

en muutamassa harppauksessa yl?s kuudenteen kerrokseen. Olen menehtym?isill?ni heng?styksest? enk? tahdo saada py?rtymykselt? avainta reik??n. Kun vihdoinkin

elk??n, ett? se on kokonaan suistava minut rauhalliselta radaltani. H?ilyv? odotustila on sittenkin parempi kuin k

mukaan on laiminly?nyt l?hett?? kirjeens? illalla. H?n her?? aamulla, mutta ei viitsi nousta ja ?iti toimittaa kir

inkin se lukea. Ja ehkei si

inulle siit? kertoisin, jos itse tiet?isin jotain. Luulen kuitenkin, ettet ole mit??n kadottanut, joshan et voittanutkaan.--Muuten ne nuo naiset yleens? ovat sellaisia, ettei heid?n mielt??n milloinkaan oikein tied?. Ja sanoakseni sinulle kaikki, mit? t??ll? on tapahtunut, niin on Annalla ihailijansa. Tietysti ylioppilas, nuori nokka.

mahdollisuutena. Ja kuta kiivaammin tuntee ajan luistavan jalkainsa alta, sit? kiihke?mm?ksi tulee halu hyp?t? pois jollekin kiinte?lle kivelle. Mutta vaikka Anna nyt kyll? on hyv? tytt?, ehk? parhaimpiakin mit? nyky??n tunnen, niin ei h?n nyt kuitenkaan ole ainoa maailmassa. En usko ollenkaan, ett? hukka sinut perii, vaikk'et h?nt? saisikaan. Sin? sanot, ett? t?llainen vanhanpojan rakkau

nssinut franseesin. Kuten tied?t, olen min? kovin intressantti hienoine viiksineni ja hiukan blaseerattuine ulkomuotoineni. Ly?nyt laudalta kaikki poikanulikat. H?n keksii kohta rakastua minuun, mik? tulee pian tietooni Annan kautta, jonka kanssa h?n yht'?kki? on tullut erinomaisen hyv?ksi yst?v?ksi. H?n laulaa hiukan, kutsutaan meille ja min? s?est?n. Min? saatan h?nt? kotiin j.n.e. Sanalla sanoen, nuo yksityiskohdat ovat aina samat, monesti ennen eletyt eik? niist? t?ll? kertaa sen enemp??. Ei ole tietysti puhettakaan minu

a. Min? niinkuin sin?kin olen soittanut l?pi kaikki tunne-el?m?n monimutkaiset melodiat ja luulen, ett? nyt tyydyn siihen yksinkertaiseen s?veleen, jonka ynisytt?mist? loppuel?m?ni tulee o

pid? per??, ja siit?h?n ei en?? meid?n i?ll?mme ole suurta pelkoa, niin suilut hiljalleen el?m?si suvantoon. Min? olen siell? jo odottamassa, ja kokastan venheesi j?rkevien naimisten rantateloille. Jos ei Anna huoli sinusta, joka sek??n ei ole sanottu, niin sit? pahempi h?nelle. Min? koetan ainakin tehd? parastani ja samaa mielt? n?ytt??

? yhdest? toivon s?ikeest?, vaikkakin hienosta. Olen tyytyv?inen, kun ei sent??n kaikki viel? ole lopullisesti ratkaistu. Antaudun uudella innolla ty?h?ni. El?n erakkoel