lkemassa yl?s Esplanaadia. Olen kysynyt kapteenilta, milloin laiva l?htee, ja h?n on

rdinkatua samaa tiet?, jota olin tullut eilen illalla. ?Hufvudstadsbladetin? kirjapainossa k?y kon

ihmett? min? nyt t??ll

viel? kerran kulkea h

in? olen hullu. Mutta s

mit? sitten, jo

lt? toiselle, koskee koko hermostooni. Olen huonosti maannut, olen ihan uuvuksissa, ja jalat tulevat viist?

uu viel?, ne eiv?t siis tule rantaan. Olisivat kai sit? paitsi sen eilen sanoneet, jos olisi ollut se aikomus. Ja nyt selvi?? minulle yht'?kki?, miksi mieliala e

n olisi minut tavattu jostain pahanteosta. Ja kiiruhdan eteenp?in katsomatta kupeelleni. Sen vain sain n?hd?, ett? joku na

ha mies, niinkuin koulupoika! Ja min? sanon itselleni ylenkatseellisesti, moneen ke

ia kaartilaisia ja pullistaa rintaansa nuori upseeri, miele

?, kuin olisin parantunut ja p??ssyt kaikesta t?st?. Voin ihmeekseni katsella ymp?rilleni rauhallisesti, m

neit? tavarakolleja kokkakannelle, josta vingahteleva vipukone upottaa ne alas pime??n ruumaan. Musta kivihiilensavu kumpuaa tukevasta pii

us satunnainen tuulen leyh?ys tuo suolaisen hajahduksen ulapalta. Ilma on l?mmin. P?iv?npaistetta tulee tulvimalla alas, ja silmi? h?ik?isev

aan. Perimm?isill? perill? on Kappeli-Esplanaadin tuuhea vihreys ja korkea Gr?nqvistin talo, jonka katolla mutkailee laiska lippu. Tor

mieleeni, katson moneen kertaan samat sattuvimmat ulkopiirteet. En tahdo muistaa mit??n muu

tseet koskettavat viel? toisiaan, hakevat ja l?yt?v?t, eksyv?t ja taas yhtyv?t. Sitten n?ytt?v?t niiden k?rjet joutuvan haihduksiin, kuta enemm?n laiva e

e mieleni etsi? niit? tuolta saattajajoukosta, vaikka tied?nkin, etteiv?t ne siell? ole. Mut

n. Ilkkuen vingahtavat pienet h?yryveneet satamassa pyyhk?isten laivamme

sulavat kolmeksi p??llekk?in olevaksi viiruksi. Kaupungin humina lakkaa kuulumasta, ja koneen syv?mielinen, pehmoisen voimakas jys

i ole minulla nyt muuta kuin sininen taivas ja viel? sinisempi meri. Siell? t??ll? paistaa Ahdin peltojen perilt? hele?n valkoinen saaristolaisen purje, ja min? jo tulen panneeksi huomiolle ja sit?

ala on kuin hieno huntu. Ja todellakin ovat ensimm?isen p?iv?n kuluessa mennyt el?m? ja sen muistot kuin kaukaisia, muodottomia haamuja, kadoksissa,

oisi her?t?. Meri painaa minuun raukean, suloisen rauhan ja vaivuttaa v?linpit?m?tt?myyteen. Ei synny

ssa, ik??nkuin unessa puhuen, mutta joilla ei ole voimaa kohottaa pitk??, raskasta runkoa. Laivoja on useampia n?k?piirin sis?ll?. Ne, jotka ovat auringon alla, ovat kuin suuret, mustat perhoset, tai vahan ikkunan valkeaa uudinta vasten. Toiselta puolen paistavat purjeet t?ydess? valaistuksess

ssa vanaveteen, joka on aina sama, samat kuplat, sama

ja harrastavat, mit?h?n harrastanevatkin. Millaisiahan lienev?t olot siell??-Kalastaja laskee purjepurtensa laivan sivuun. Jos olisi hyp?t? alas h?nen veneeseens?, soutaa maihin ja j??d? heid?n luokseen, keskelle merta, er?maan

tuu. Ei ole muuta kuin laiva taas ja purj

ppoaa siihen hipristellen, niinkuin uimasilleen antautuva, joka ensin varpaitaan kostuttaa,

taas syttyv?t ja sammuvat s??nn?llisten v?liaikain kuluttua. Ja niiden v?li? taivaltaa laiva, ohjaten suuntansa merilyhdylt? toiselle. Kone jyskytt?? ruumassa, ja tuntuu kuin se olisi itsetietoinen, ymm?rt?isi asemansa ja merkityksens?. Kun kaikki ovat menneet

en vaikutus kadottaa voimansa, ja entisten ajatusten ja en

min? n?en kapteenin tarkastavan er?st? h?yrylaivaa, joka savuaa oikealla puolen meit?

oli l?hteminen muutamia tunteja meid?n j?lkeemme. S

silmill?ni kaunista laivaa tuolla loitommalla, yhy

ti kes?iset retkemme, h?nen tuli s??li ja h?n huomasi minua rakastavansa. Aamulla h?n riensi rantaan, mutta laiva oli jo j?tt?nyt. H?n ei saanut rauhaa, ennenkuin oli ?Capellan? kannella, matkalla ulkomaille h?nkin. J?tti ?itins? ja veljens? ja seurasi minu

nen kasvoissaan, eri vivahdukset silmiss?-ett? tulee hetkellinen kammo itse?ni ja t?ytyy ajamalla ajaa kuva hetkeksi luotani, k??nty? muuanne, pudistaa h?net ehdottomalla liikkeell? itsest?ni. Mutta h?n tulee kohta taas takaisin. Illalla, kun majakat loistavat ja pime?ss? vaeltavien laivain lyhdyt tui

e minut surulliseksi ja saatan, katsellessani kipunain lentoa s

a poies vaikken ik

lell?. Olen melkein samassa tilassa kuin surusta juova, joka juo, mutta aina ryyp?tess??n tuntee, ett? h?n ottaa siksi, ettei tahdo her?t? todellisuuteen takaisin. Huutaa, reuhaa ja meluaa, koettaen unhottaa surunsa, mutta

lla kuin henki

jehtiessamme. Uni on hauraassa kantimessa ja katkeilee v?h?n v?li?, mutta min? tungen p??ni tyynyyn ja saan taas s?ikeet tarttumaan toisiinsa. Mutta vihdoin tulee melu ulkona ja kolina kannella

sit? vaikutusta, mink? eilen. V?risen sis?ist? ja ulkonaista kylmyytt?. Aivot ovat tyhj?t, eilisist? kuvitteluista ja y?llisist? unelmista ei ole j?lell? muuta kuin raaka aamutodellisuus. Kaikki runollisuuden tuoksu, sen eilinen valetuoksukin, on haihtunut. H?yrytorvi

teeton. Olen jo sen kidassa. Minun t?ytyy aloittaa uusi el?m?, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka

suus vallitsee siell?kin. Olen kuin rikka tuulen viet?v?n?. Kauhean pieni ja mit?tt?m?n v?h?p?t?inen. Kotona olin kuitenkin j

velev?st? kirkkaudesta joudun min? yht'?kki? h?m?r?n kupolin alle, jossa valo on miedonnettu ja himme?, jossa ihmiset hiipiv?t hartaasti ja varoen ja johon jostain, en tied? mist?, katostako vai seinist?, hymisee hiljainen, syv?mielinen, rauhallinen soitto. Pilarien v?litse h?m?rt?? pitk?t n?k?piirit ja niiden perill? n?ytt?? olevan alttareja ja palavan hoikkia kynttil?it?, joiden tuli on vain lempe?t? loistetta. Er??n sivukappelin sis?ss? on polvillaan rukouksiinsa vaipunut nuori, kalpea, mustaharsoinen nainen, joka nyyhkytt??. K?yn varpaillani h?nen ohitsensa ja sek? min? ett? nuo muut matkapukuiset turistit tunnumme lo

kolina ja veturien hirnunta l?heiselt? asemalta. Editseni kulkee kelloaan katsoen mies, jonka tu

a karkaamaan K?lnist?. Illan pimetess? aletaan l?het? Pariisia, ja tulo si

n?-Mutta minun on turha vaiva kokea viihdytt?? mielt?ni. Jos olisi minulla joku toveri, joku yst?v?! Niin, siin?h?n se taas onkin. Ja taas tulee minulle tuo ??ret?n, syd?nt? hiukaiseva halu rakkautta ja joka hermon nen?ss? kipua her?tt?v? kaipaus hellyytt?. Sit? ei ole, ei ole tietoakaan tulemisesta, olen ihan yksin. Ja sent?hdenk? nyt lienee kuin kiit?isin perikatoani kohti. Vauhti kiihtyy kiihtymist??n, virstoittain kuuluu veturista yksi ainoa vihellys, katketen vain lyhyeksi hetkeksi. Tunnelista sis??n ja tunnelista ulos. Siltoja, painanteita, pikku asemia, joista ei v?litet?. N?ytt?? kuin ei saataisi en?? seisahtumaankaan. Niinkuin olisi magneet