Rauhan erakko

Lieneek? miss??n niin viihdytt?v?? katsella maailmaa ja mietiskell? sen menoa kuin vuorilaakson pikkuravintolan edustalla, sein?m?penkilt?, r?yst?skaton alta. Siin? ei juuri koskaan tuule, ja siin? on ainainen auringon ja sateen suoja. Ennenkuin p?iv? ehtii niin alas, ett? se kuontuisi paistamaan r?yst??n alle, joutuu se jo vuoren peittoon, ja kun sade laakson pohjassa melkein aina putoo kohtisuorana, ei se p??se tunkeutumaan syrj?st? siihen, miss? istumme.

Satoipa tai paistoi, aina siin? istuu joku matkamies tai talon vakinainen vieras, jalat ojoina p?yd?n alla, selk? sein??n nojaten, katse suunnattuna yl?s vuoristoon. Kaikkein tavallisimmatkin kasvot, kaikkein kylmin ja j?rkevin silm? saavat siin? jonkinlaisen haaveilevan, hyv?ntahtoisen ilmeen. Ja ennenkuin vuoriston varsinainen asukas menee iltaisin levolle, viett?? h?nkin siin? hetkisen katsellen el?m?? edess??n laaksossa ja liikett? alppij?rven pinnalla ja rauhaa ylh??ll? vuoristossa, miss? ylinn? s?dehtii ikuisten lumien hehku milloin h?ik?isev?n? valkeutena, milloin hiiltyv?n? punana.

Meit? istui siin?, harva se p?iv?, aina joitakin matkailijoita-olen ik?mies, joka jo vuosikausia olen k?ytt?nyt loma-aikani hiljaisiin vuorivaelluksiin-joukossamme ravintolan s??nn?lliset vieraat: pappi, postimestari, mets?herra ja pari naapuritalon is?nt??, jotka m??r?tunnillaan, v?h?? ennen auringon laskua, saapuvat maistelemaan mik? oluttaan, mik? viini??n, ja kuuntelemaan matkailijain juttuja, heid?n keskustelujaan p?iv?n tapahtumista, maailman politiikasta ja sen semmoisesta. Ja olihan siin? puheen ainetta ja kannunvalamista arkkiherttuan murhasta ja It?vallan ja Serbian kireist? v?leist?...

Edess?ni on pohjukka alppij?rve?, joka kapenee laakson pohjaa kohti. Lahden ymp?rill? nousevat rinteet melkein pystysuorina korkeuksia kohti. Vuoren ja veden v?liss? on kummallakin rannalla kaistale tasaista maata, viljava rannikko, jossa heilim?ivien ruispeltojen ja kukkivien ja tuoksuvien apilasniittyjen keskest? kohoaa kyli? kylien vieress? pikku metsikk?jen ymp?r?imine kirkkoineen ja taloineen. Vuoriston vieraita tulee ja menee, kaikista maista-muut menev?t, min? j??n, ensin p?iviksi, sitten viikoiksi, niinkuin tapani usein on pys?hty?, l?ydetty?ni mieleiseni paikan. Oli usein, niinkuin t?ss? olisi voinut olla kaiken maallisen matkani m??r?, ja niinkuin maailma tuolla vuorilla ja vuorten takana ei olisi ollut sen valmiimpaa ja el?m? antavampaa kuin t??ll?k??n. Oli niinkuin juuri t?ss? maailman syd?n olisi sykkinyt l?mpimimmill??n, sen keuhkot hengitt?neet raittiimmillaan ja sen aivot ajatelleet kirkkaimpia, rauhallisimpia ja onnekkaimpia ajatuksiaan ik??nkuin minunkin puolestani, mutta samalla minunkin kauttani. Vasta t?ss? eik? niiss? suurkaupungeissa ja kulttuurikeskuksissa, joiden kautta olin t?nne tullut ja jotka kyll? olivat t?ytt?neet mieleni innostuksella ja ihmettelyll?, oli minusta maailma niin valmis, ettei siihen ollut mit??n lis?tt?v?n?. T??ll? olivat luonto ja kulttuuri k?sikk?in, sylikk?in-laaksossa kaupungit tehtaineen, laitoksineen, vuoristossa karu luonto, napaseutu, k?den ojentaman p??ss?. T??ll? on ainaista vaihtelua ja virkistyst?. Kun t??lt? l?hden, vien mukanani hengen ja ruumiin terveyden, uskon onneen ja rauhaan ja hyvinvointiin ja siihen, ett? kaikki maailmassa-ainakin yhdess? sen parhaista paikoista-on, niinkuin ollakin pit??. Se oli ajatusteni ainainen toistunta. Rakensin siin? uudestaan ja aina uudestaan ajatus- ja tunnemaailmani, kun se pyrki joutumaan ep?kuntoon.

Alppij?rven perimm?ss? pohjukassa oli vuoren kulmauksessa kahden rautatietunnelin suut ja niiden v?lill? kallioon hakattu avoin holvi, jota my?ten junat sy?ksyiv?t tunnelista toiseen, kadoten melkein samassa, kun olivat tulleetkin. Kansainv?linen maailmanliikenne tykki siin? kuin veri valtasuonessa. Tuon tuostakin, jotenkin s??nn?llisin v?liajoin, puhalsi juna toisesta tunnelista sis??n ja toisesta ulos. Juuri v?h?? ennen saapuvan junan tuloa pullahti aukosta esiin milloin musta savu, milloin valkoinen h?yry, ja samoin j?tti menev? juna j?lkeens? pilven, joka tuskin oli haihtunut, kun toinen syntyi tilalle.

Oli niinkuin vuoristo siin? olisi el?nyt ja hengitt?nyt, niinkuin siell? jossakin sen sisimm?ss? olisi ollut k?tk?ss? syd?n, joka imi vanhaa pilaantunutta verta itseens?, pusertaakseen sen puhdistettuna ja uudistettuna takaisin maailman elimist??n lakkaamattomana vaihtovirtana pohjoisesta etel??n, lakeuksilta vuoristoon ja takaisin. Tuo liike oli s??nn?llist? kuin kellon heilurin liike, oli niinkuin luonnon oman syd?men sykint??-maanalaisen voiman pulpahtelua l?hteest?, joka ei tyrehdy, ennenkuin itse el?m? maapallon uumenissa hyytyy ja uupuu. Se toimi sellaisella voimalla ja t?rke?ll? t?sm?llisyydell?, ett? sit? katsellessa tuntui, niinkuin tuon valtasuonen tukehtumisen t?ytyisi tiet?? koko maailman el?m?n tukehtumista ja ep?j?rjestykseen joutumista. Panihan pieninkin h?iri? junien toiminnassa, lumivy?ry, maanvierem?, s?rkynyt silta, kaikki kellot soimaan ja kaikki langat ulvomaan. Ja sen poistamiseksi ponnistettiin viimeinen tarmo... Tietoisuus siit? ja kaikesta muusta hyv?st? teki t?ss? mielen hyv?ksi ja sopusointuiseksi ja olemisen turvalliseksi. Oli viihdytt?v?? siit? aattelehtia, istua kuin virran reunalla veden vilin?? katsellen.

Oli taas tullut uutta v?ke? ravintolaan, seurue ylioppilaita jostakin Sveitsin yliopistosta, rauhankongressilaisia, matkalla Roomaan, eri maista, englantilaisia, pari saksalaista, ranskalainen, ven?l?inen, mik?li heid?n kielest??n voi p??tt??, innostunutta, ??nek?st? nuorta v?ke?, jotka tekiv?t huomioitaan kaikesta, puhuivat lakkaamatta siit?, mit? n?kiv?t, ilmaisten mielipiteens? kaikesta. Heit? yhdisti, paitsi aatteensa, vuoristomatkan yhteinen tarkoitus, vuorille nousu samassa seurassa, saman oppaan johdolla. He olivat valloittaneet jo useita huippuja ja lev?nneet t?ss? pari p?iv??. Nyt oli heid?n aikomuksensa l?hte? entist? pitemm?lle j??tikk?- ja huippuretkelle ja painaa, vuorten yli p??sty??n, niiden etel?isi? rinteit? ikuiseen kaupunkiin.

Edess?mme p?yd?ll? oli telineelleen asetettu aina valmis kaukoputki, jolla kukin nuorista miehist? vuorostaan tarkasteli seudun n?ht?vyyksi?. Harhailtuaan huipulta huipulle, seurailtuaan karjan k?yskentely? alppilaitumilla, tutkittuaan el?m?? ja liikett? vuoristokyliss? jyrk?nteiden partailla vei katsoja t?hystimens? lopulta taas siihen, mihin oli sen ensiksi asettanut: seuraamaan junia tunnelien suulla, ja j??den ajanvietteeksi kello k?dess? laskemaan, kuinka monen minuutin kuluttua uusi juna aina on tuleva esiin.

-On totta, mit? sanotte, my?nsi minulle heist? muuan ... siin? k?y maailman liikenne todella t?sm?llisesti kuin kellon heiluri-nyt meni Rooman salamajuna-nyt tuli Berliinin pikajuna-se liikkuu todella miltei matemaattisella tarkkuudella ... joka seitsem?s minuutti ulos ja joka seitsem?s minuutti sis??n. Ja semmoistahan se on kautta koko maapallon, Kapmaasta teid?n Lappiinne! Veri kaukaisempien hiussuonten p??ss? liikahtelee ehk? hitaammin kuin keskuksessa, mutta liikahtelee sittenkin, sama veri, s??nn?llisesti oikuttelematta, keskeytym?tt?.

-Se on kaunis sellainen ilmi?! innostui toinen. Minusta se on suorastaan kaunis!

-S??nn?llisyys, t?sm?llisyys, j?rjestys yleens? ovat ihanimpia ilmi?it? maailmassa! puhkesi kolmas. Kuta pysyv?mmiksi ne k?yv?t, sit? sopusointuisemmaksi, sit? ihanammaksi minulle maailma k?y. Kun ihmisen j?rjest?m? el?m? kerran p??see toimimaan samalla t?sm?llisyydell? kautta koko maapallon kuin aurinko noustessaan ja laskiessaan...

-Mutta seh?n toimii jo! Auringon kello peittyy pilveen ja pett??, mutta kronometrikello ei koskaan pet?. Aurinko ei kykene hajoittamaan usvia, joihin meri kietoo valtamerilaivan, mutta langaton lenn?tin sen jo tekee.

-Voiko en?? yleens? ajatella suurempaa j?rjestyksen ja t?sm?llisyyden saavutusta, kuin ett? matkustaja, l?htiess??n Vladivostokista, voi laskea minuutilleen, milloin h?n Siperian, Euroopan, Atlantin ja Amerikan mantereen yli kulkien saapuu San Fransiskoon! Se on rauhallisten valtojen riemuvoitto, jommoista maailman historiassa ei mik??n muu aika ole kyennyt saavuttamaan.

-Puhutaan Jumalan pyh?st? maailmanj?rjestyksest?-paino sanalla "pyh?", virkkoi nuori mies, joka kaikesta p??tt?en oli saksalainen,-on puhuttava Jumalan pyh?st? maailman_j?rjestyksest?_-paino sanalla "j?rjestys".

-Ilmi? tuossa on semmoisenaan korkean ihanteellinen! huudahti toinen saksalainen. Se, mik? tapahtuu siin? kahden tunnelin v?lill?, on enemm?n kuin n?kyv?inen ilmi? maailmanj?rjestyksest?-se on kuva toteutuneesta maailmanveljeydest?, koko kulttuurimaailman yhteenkuuluvaisuudesta, sotien ja vihollisuuksien mahdottomuudesta ainakin sivistyskansojen kesken ... se on se syd?n, joka siin? sykkii.

-Toteutunut unelma tuhatvuotisesta valtakunnasta maan p??ll?!

-Elk?? pilkatko unelmia, herra ranskalainen! Uskottehan niihin itsekin, koska kerran olette matkalla rauhankongressiin. Unelmat onnen maista toteutuvat pikemmin kuin luullaankaan. Se liikenteellinen olotila, jossa nyt el?mme, on tuskin puolen vuosisadan ik?inen-mik? onkaan oleva olotila sadan vuoden kuluttua! Meid?n suuren Ven?j?mme autioimmat siperialaiset er?maat ovat silloin voitetut viljelykselle ja sen kaukaisimmat kolkat saatetut elinkeskustain yhteyteen id?ss? ja l?nness?, kaikki eri maiden ja valtakuntien liikerajat poistetut-yksi ainoa aikataulu yli koko maailman! Ihminen koko maailmassa yht? kotonaan kuin omassa maassaan! Mutta siit? on oleva seurauksena, ett? kansainv?liset ennakkoluulot h?ipyv?t, ett? syntyy kansoja johtava yhteinen yl?luokka, joka maailmanteollisuuden ja maailmankaupan etuja ajaen johtaa kansoja rauhan hengess?, ett? ihmiset huomaavat etup??ss? omien etujensa pakottavan heit? olemaan velji? ja sill? tavoin suhtautumaan toisiinsa.

-Runoilkaamme! Maljanne!

Puhuja naurahti ja n?ytti itsekin my?nt?v?n sen runoksi, mutta toinen jatkoi:

-Ja miksi emme runoilisi? Eik? ole runoa, mik? jo on olemassa, se, ett? olemme t?ss?, ja miten olemme t?h?n tulleet? Miss? olimme eilen? Min? olin ahtaassa, kuumassa lukukammiossani p?lyisen kadun varrella-hypp?sin pikavaunuun, heitt?ysin vuoteeseen, nukuin pois satain kilometrien matkan ja her?sin kokonaan toisessa maailmassa- t??ll? vuoristossa. Matka, jommoisia ennen tehtiin ainoastaan matkakertomusten avulla, toisten tai omain mielikuvituksen siivill?, tehd??n nyt todellisuudessa, pikajunassa, vieteripatjan p??ll?. Ja kun olen palannut sinne takaisin, olen uusi ihminen, henkisesti ja ruumiillisesti toinen, min? ja samoin tuhannet muut, joita nuo junat kuljettavat. On viety puhdasta ilmaa ja tuoretta verta ja onnen tunnetta ja h?vi?n ja kuoleman vastustuskyky? t??lt? kurjimpien etukaupunkien pilaantuneimpiin soppiin. Mit? kaikkea terveytt?, puhtautta, raittiutta, voimaa ja uudistusta v?litt??k??n tuo liikenteen valtasuoni tuossa edess?mme t??lt? vuoriston keuhkoista sinne lakeuksien elimist??n! Lakkaamatta, kenenk??n tahtomatta tai voimatta sit? h?irit?! Se on huimaavan suurenmoista! Jumalallista! Siin? ei sittenk??n ole pantava korkoa sanalle "j?rjestys", vaan sanalle "pyh?". Min? en voi, en voi enk? tahdo n?hd? muuta, kuin ett? ihmiskunta sittenkin, jo nyt, el?? ihmemaailmassa ja rient?? pikajunan vauhdilla tuhatvuotista valtakuntaansa kohti.

-Jolloin ei saa olla h?iri?it?, ei sotia, ei tauteja, ei ruttoa-!

-Jolloin koko maailmassa on olemassa yhteinen aikataulu.

-Jonka mukaan my?s pian lennet??n.

-Ja miksei?

-My?s kuuhun ja Marsiin?

-Jos kerran voidaan liikkua ja hengitt?? vetten alla, miksei opittaisi liikkumaan ja hengitt?m??n my?skin ilmattomassa avaruudessa, jonkin puristetun aineen avulla?

He olivat hilpe?ll? mielell?, aateisku seurasi toistaan, heill? oli kaikilla tarve uskoa ja innostua, rakentaa p??h?npistojensa ja virke?sti virtaavien veriens? pilvilinnoja samassa kimmoituksessa, kuin miss? vuori tuossa heid?n edess??n kimposi korkeuteen, lakaten siit? vasta sitten, kun oli saavuttanut taivaan sinisimm?n sinen. He olivat lomalla, vapaudessaan jokap?iv?isen el?m?ns? puristuksesta. Heid?n t?ytyi saada hurmautua n?iden t?iden tuloksista, joita heid?n kansansa olivat olleet kukin tahollaan luomassa, rakentaa torni taivaaseen, vuorten korkuinen, ja ottaa sielt? alas ihmiskunnan onni-oli jotakin miellytt?v??, mukaansa tempaavaa ja samalla kadehdittavaa tuossa tyydytyksen, ylpeyden ja uhman tunteessa, joka niin usein ilmenee t??ll? ulkona, miss? ihmiset ovat tietoiset tarkoituksistaan, miss? ei saamattomuuden ja ahtaiden olojen painostus saata heit? ep?ilyksiin kaiken turhuudesta. Ja mikseiv?t ne tuollaiset rotukansat todellakin voisi toteuttaa viimeisimpi?, huimaavimpia suunnitelmiansa! Mikseiv?t ne voisi ?lyll??n ja tarmollaan saada aikaan mit? tahansa, saavuttaa mit? huippuja hyv?ns?, nuo tuommoiset j?ntev?t, sotilaallisesti karaistut, koulitut, ?lykk??t, j?rjestelm?llisesti harjotetut sek? ruumiin ett? sielun puolesta ... nuo, jotka voivat totella ja k?ske?, laskea kuin kone ja haaveilla kuin paimenhuilu ... alistua, kun tarvitaan, tehd? aloitteita, kun pit??-kytkeyty? yhteen k?yteen ja valloittaa yhteisvoimin vaikeimmatkin huiput kaikilla aloilla-nuora, joka riippuu heid?n kunkin olalla ja jonka toveri solmii toveriin nuoraan heid?n l?htiess??n astumaan vaarallisimpien j??tikk?kuilujen yli, siten hakien toinen toisestaan tukea, se on sekin kuin vertauskuva siit? siteest?, joka yhdist?? sivistyskansat heid?n menestykselliseen toimintaansa, siit? yhteenkuuluvaisuudesta, jonka avulla he t??ll? ovat saaneet aikaan kaiken, mink? ovat saaneet.

En saanut sit? sanotuksi heille n?in, niinkuin olisin tahtonut. Sanoin vain:

-El?k??n innostuksenne ja uskonne, nuoret miehet!

-Kiitos, vanha herra! vastasivat he saman hyv?n tuulen s?vyss?.

Jokailtaiset talonpojat olivat saapuneet ja istahtaneet seuraan, toisella puolella olevaan p?yt??n, juomaan iltaoluttaan. Kohta heid?n j?lkeens? oli tullut pappi ja postimestari. Suopea, utelias ilme kasvoillaan he kuuntelivat nuorten miesten innostunutta puhetta. Silm? muhoili, se oli kyll?kin hupaista kuunnella oluthaarikan ??ress?, joskaan se oikeastaan ei kuulunut heihin. Herrasv?et puhuvat niin paljon ... jaa ... jaa ... vaan antaapa heid?n puhua, antaa heid?n vain pit?? hauskaa, maksavat hyvin, tuovat rahaa...

Is?nt?mme oli noita tuttavallisia, kaikille toverillisia vuoriston pikkuravintolain is?nti?, jotka hoitavat hotellinsa ja sen tarjoilun melkein yksin, ainoastaan perhev?kens? avustamina, katsoen samalla velvollisuudekseen huvittaa vieraitaan, olla aina valmiina antamaan heille neuvojaan ja tietoja ymp?rist?n n?ht?vyyksist? ja ihmeist?. H?n oli vieraitaan palvellessaan ilmeisell? mielenkiinnolla seurannut nuorten miesten keskustelua, odottaen vain tilaisuutta ottaakseen siihen osaa. Kun kaukoputki hetken ajaksi joutui vapaaksi, asetti h?n sen m??r?ttyyn suuntaan korkealle vuoristoa kohti ja virkkoi:

-Min? kuulen, ett? herrat puhuvat tuhatvuotisesta valtakunnasta. Jos herrasv?ki? huvittaa, voivat he heti n?hd? miehen, joka uskoo, ett? tuhatvuotinen valtakunta ei ainoastaan kerran tule, vaan ett? se on jo tullutkin.

Pappi ryk?isi ja iski silm?? talonpojilleen, tarkoittaen: Nyt se alkaa taas!-ja talonpojat hym?htiv?t vastaan ymm?rt?v?isesti, niinkuin tiedossa olevaa juttua odottaessa.

-T?m? ravintola on ainoa paikka kyl?ss?, josta h?nen asumuksensa on n?ht?viss?. H?n l?hti juur'ik??n majastaan ja astuu parhaillaan koirineen polkua alas ... nyt h?n katosi kallion taa, mutta tuossa tuokiossa h?n taas tulee n?kyviin ... olkaa hyv?!

-Kuka h?n on?

-H?n on n?ht?vyys, sanoi postimestari,-yksi t?m?n paikan merkillisyyksi?, eritoten t?m?n ravintolan.

-Kaksi t?hte? Baedekeriss?, ivasi vuorostaan pappi ja sai talonpojiltaan hyv?ksyv?n hym?hdyksen.

-H?n on jotakin meille.

Se heist?, joka oli l?hinn? kiikaria, katsoi ja kertoi:

-Siell? on todella vihre?ll? rinteell? hiukan puurajan yl?puolella kivist? kyh?tty asumus ja siit? alasp?in l?htev?ll? polulla mies, joka n?ytt?? olevan avop?in, pitk?tukkainen, yll??n ruskea mekko.

-Se on juuri h?n.

-H?nell? on iso koira kintereill??n ... koiralla on suussa jotakin ... niinkuin jokin kori.

-H?n on n?hnyt tulijoita alempana ja l?htenyt heit? vastaan ... koira kantaa heille virvokkeita. H?n tekee aina niin, selitti is?nt?.

-Onko h?n jokin bernhardilaismunkki?

-Ei juuri munkki, vaan erakko, "ikuisen rauhan erakko", sanoi pappi merkitsev?sti venytellen.

-Pyh? mies.

-Vuoriston Tolstoi.

-Emme saa olla ilkeit?, hyv?t herrat, valitteli is?nt?.-Ja k??ntyen meid?n p?yt?mme puoleen puhui h?n puolustellen:

-Ei h?n ole mik??n varsinainen erakko, vaikka asuukin siell? melkein yksin, kes?t talvet. H?n on kaikin puolin merkillinen mies. Kaikki matkailijat, jotka vain voivat, k?yv?t h?nen luonaan. H?nell? on yst?vi?, jotka Amerikasta asti tulevat joka vuosi h?nt? tapaamaan. H?n saisi heilt? rahaa kuinka paljon tahansa, jos vain tahtoisi, sill? heid?n joukossaan on miljoonamiehi?kin, mutta h?n ei ota itselleen penni?k??n. H?n on hyv? mies, tavattoman auttavainen ja hyv?? tekev?inen. Laskettaisiinpa vain kaikki ne kuormat, jotka h?n on meille kantanut, ja ne eksyneet, jotka h?n on opastanut, ja ne lampaat, jotka h?n on lumimyrskyn alta pelastanut... Herrat ja papit eiv?t voi h?nt? siet?? siksi, ett? h?n uskoo hiukan toisin kuin he, kuiskasi h?n lopuksi minulle, joka olin ainoa, joka kuuntelin h?nt? koko korvallani, sill? nuorista miehist? oli osa jo noussut, valmistautuen l?htem??n.

-Nyt h?n palaa takaisin ... reppu sel?ss? ... joku toinen astuu per?ss? ... ja viel? toinen.

-Ne ovat kai ne kaksi vanhaa herraa, jotka l?htiv?t t??lt? t?n? aamuna, sanoi is?nt?.

-Ja h?nk? uskoo, ett? tuhatvuotinen valtakunta jo on toteutunut maan p??ll?? kysyi muuan vieraista, tyhjent?en lasinsa ja nousten.

-Ja ettei koskaan en?? tule sotaa eik? riitaa eik? n?lk?? eik? kallista aikaa.

-Se on h?nen vakaumuksensa, herra pastori. Eik? se ole kaunis vakaumus, jolla se on? Eik? meid?n kaikkien pit?isi koettaa uskoa siihen, hyv?t herrat? Kuinka oli kaksi vuotta sitten? Silloin pel?ttiin sotaa ja kaikki uskoivat, ett? se tulee, ja matkailijoita ei saapunut puoltakaan entiseens? verraten. Min?kin menetin kaksituhatta markkaa vain pelk?n sen pelon vuoksi. Jos ihmiset olisivat uskoneet, niinkuin meid?n erakko uskoi, ett? sotaa ei en?? voi tulla, eiv?t olisi sit? turhaan pel?nneet.

-Mist? h?n sen tiesi?

-H?nen madonnansa oli sen h?nelle sanonut.

Papin ja postimestarin p?yd?ss? kohautettiin olkap?it? ja vaihdettiin katseita.

-Nyt muistelen kuulleeni tai lukeneeni jotakin sellaisesta miehest?.

-On h?nest? kirjoitettu, ja on h?nen kuvansakin ollut jossakin.

-"Er?s rauhan apostoli l?hell? lumirajaa"-jossakin Lausannen lehdess??

-Sama juuri.

-Herrojen on n?ht?v? se mies, Jos herrat aikovat nousta ensin Wildspitzelle ja sitten Hornspitzelle, sopii herrain toiselta tultua ja ennen toiselle l?ht?? lev?ht?? h?nen majallaan. Siit? on yht? pitk? matka molemmille huipuille; kaikki muutkin tekev?t samoin.

-Mit?s oppaamme sanoo?

-Aioin juuri ehdottaa samaa.

Se keskeytyi siihen, nuoret miehet neuvottelivat oppaansa kanssa viimeisist? valmistuksista, nousivat, ja alkoivat tehd? l?ht???n. P?yt?? puhdistaessaan kuiskasi minulle ravintolan siivoojatar, jonka kanssa olin tullut hyv?ksi yst?v?ksi:

-Mustatakit eiv?t voi siet?? h?nt? siksi, ett? h?n on hurskas mies ja ett? h?n palvelee omaa madonnaansa, joka ei ole saanut pyh?n is?n valtakirjaa. Mutta h?nen madonnansa on silti yht? hyv? kuin kenen muun madonna tahansa ja on jo tehnyt kuinka monta ihmett? liek??n. H?n on sanonut Hanselille, ett? h?nen madonnastansa on tuleva maailman valtijatar ja ett? se silloin on tekev? sen ihmeen, ett? lopettaa kaikki sodat maan p??lt?. Hanseli uskoo siihen ja min? uskon my?s, sill? se voi olla totta, ja silloin ei kenenk??n tarvitse menn? sotaan.

-Kuka on Hanseli?

-Poikani h?n on. Erakolla ei ole ket??n niin hyv?? yst?v?? kuin Hanseli... Monet muutkin uskovat h?neen ja rukoilevat h?nt?... Heit? tulee kaukaisistakin maista, jotka uskovat h?neen. En ole ennen kuullut edes niiden maiden nimi?k??n, joista kaukaa tullaan h?nen madonnansa luo. Teid?nkin pit?isi kerran k?yd? siell?.

Nuoret miehet tekiv?t tilins?, maksoivat ja l?htiv?t.

He l?htiv?t, min? j?in. Tuli uusia matkailijoita, joita is?nt? ryhtyi palvelemaan.

* * * * *

Matkoilla, ravintolaseurustelussa, vaihtelee kaikki ja keskeytyy kaikki tavallisesti pahimmoilleen. Harva tuttavuus p??see kehittym??n ensi asteeltaan. Kun koko maailmanarvoitus n?ytt?? olevan ratkeamassa p?yt?keskustelussa jonkun henkil?n kanssa, josta tuntuisi voivan tulla elinaikainen henkiyst?v?, huutaa juna, ja h?n rient?? pois, ja punoutumassa ollut side on i?ksi katkennut. Aivot j??v?t t?yteen tilap?isi? vaikutelmia, niinkuin amat??rivalokuvia, joilla ei ole muuta yhteytt? kesken??n kuin j?rjestys rullassa. Usein laatat unohtuvat i?ksi kehitt?m?tt? koteloonsa. Minulle ei sen p?iv?n el?myksist? j??nyt mieleeni juuri muuta, kuin ett? editseni oli pyr?ht?nyt parvi iloisia, innostuneita nuoria miehi?, ja ett? tuolla vuorilla jossakin oli joku omituinen mies, jolle talonpojat hymyiliv?t ja josta pappi ja postimestari olivat toista mielt? kuin ravintolan palvelijatar ja h?nen is?nt?ns?, joka n?ht?v?sti suosi h?nt? siksi, ett? h?nell? oli h?nest? jotakin hy?ty?, tai ehk? siksi, ett? mies ja h?nen majansa olivat kiikarin saavutettavissa vain h?nen hotellinsa edustalta.

J?i mieleeni my?skin jonkinlainen haikea tunne siit?, ett? minulla n?ht?v?sti ei en?? olisi ollut voimia seurata noita nuoria miehi? heid?n retkill??n huippujen korkeuksiin eik? my?sk??n siihen innostuksen ja hyv?uskoisuuden maailmaan, jossa he eliv?t.

J?in viel? hetkeksi paikalleni r?yst??n alle, odottamaan viimeisen hiilloksen sammumista alppien lumihuipuilla. Syttyi valoja alppikyliss?. Erill??n muista, niit? paljon ylemp?n?, tuikki yksin?inen tuli. Olin n?hnyt sen edellisin?kin iltoina, tiet?m?tt? mist? se tuli. Nyt tiesin, ett? se tuli miehen asumuksesta, joka jostakin syyst? uskoi, ett? tuhatvuotinen valtakunta jo oli toteutunut maan p??ll?.

Mik? haaveilija lienee h?nkin? Onhan niit? monenlaisia uskovaisia maailmassa, niinkuin nuokin ?skeiset nuoret miehet ... nekin omalla tavallaan. Ja saivathan ne hetkeksi mukaansa minutkin.

Olinko taas ehk? antanut rintani liiaksi l?mmet? toisten tulesta, jota en kuitenkaan saa itsess?ni kauemmin pysytetyksi? Sill? eih?n minulla sittenk??n ole pysyv?ist? ja vilpit?nt? uskoa siihen, mihin heill?. Ei maailmanliikenne koskaan tule k?ym??n niinkuin kello, eik? sen kulttuuri koskaan toteutumaan siin? m??rin, kuin he kuvittelivat. Onko todellakin saavutettu se, mit? he luulevat saavutetuksi? Aina siin? jokin vieteri tuon tuostakin katkeaa tai laakeri murtuu. Lieneek? sittenk??n mit??n ylemp?? j?rke?, joka sit? itsetietoisesti johtaa? Maailma on kyll? jotenkuten joutunut liikkeelle ja kulkee kulkemistaan, mutta mist? min? tied?n, eik? sen ehk? ole niinkuin lapsen leikkilaivan, joka, per?sin koneellisesti vinoon asetettuna, kiert?? aikansa, kunnes joko pys?htyy tai t?ytt?? aivan toiselle rannalle, kuin mihin liikkeellepanijan oli aikomus se suunnata. Mutta vaikka ei k?visik??n niin, vaikka maailma tulisikin sellaiseen j?rjestykseen, ett? sen liikenne kulkee yhteisen aikataulun mukaan, ja kaikki muu toiminta sen mukaiseksi ... mit? sitten? Eiv?t maailman maantiet eik? maailmanliikenne koskaan ole taanneet maailmalle rauhaa, vaan p?in vastoin ehk? helpottaneet sotia. Kuta helpommin ihmiset p??sev?t toistensa yhteyteen, sit? helpompi heid?n on p??st? toistensa kimppuun. Taistelu ja sorto ovat aina olleet suurimmat valtateiden varsilla. Kuta enemm?n ihmiset ovat eristetyt toisistaan, sit? suurempi rauha vallitsee heid?n v?lill??n. Mik? se lopulta j?rjest?? ja hallitsee maailmaa? Valta ja voima, oma etu ja itsekk?isyys. Roomalaisten maantiet ja Napoleonin viertotiet-neh?n syntyiv?t kaikki sota- ja sorto- ja sorron yll?pit?mistarkoituksia varten. Valloitushaluhan ottaa haltuunsa ja k?ytt?? heti aseenaan kaiken, mit? ihmisnero kykenee saamaan aikaan. Ihastus t?h?n nykyiseen maailmanmainiuteen on varmaankin ennenaikainen. Ihmiskunnan onnen ehtojen uudestaluominen ei ehk? ollenkaan tule sielt?, t?st? eurooppalaisesta erinomaisuudesta, josta sit? odotetaan. Se luodaan ehk? jossakin aivan toisaalla, ehk? joidenkuiden aivan toisten aatteiden ja voimien vaikutuksesta. Jossakin uudessa Galileassa, jossakin er?maan kosteikossa, jollakin Himalajan rinteell? on ehk? sanottu se taikasana, syntynyt se aate, jonka avulla p??st??n ihmiskunnan onneen.

Havahduin n?ist? siihen, ett? edess?ni puolih?m?r?ss? n?pp?si mandoliini, ja kohta alkoi tyt?n ??ni sen s?estyksell? laulaa. Se oli kiertelev? italialainen taiteilijapari, n?ht?v?sti is? ja tytt?. Ne olivat kai k?yhi? mierolaisia auringon, soiton ja taiteen kotimaasta. Mutta mik? hioutunut vanha, korkea kulttuuri ilmenik??n heid?n esityksiss??n! Mink? ??rett?m?n pitk?n henkisen kehityksen taipaleen olikaan ihmiskunnan tunne-el?m? kulkenut, ennenkuin ilon ja surun ensimm?isest? raakalaispurkauksesta oli tultu sen taiteelliseen tulkintaan t?ll?k??n tavoin! Tuossa yksinkertaisessa lemmenlaulussa, tulisessa ja kuitenkin puhtaassa, oli sielua, tunnetta, sopusointua ... mit? onkaan kaikki maailman nykyinen koneellinen kulttuuri saavutuksineen sen syd?men ja tunteen kulttuurin rinnalla, jonka runous ja taide ovat aikojen kuluessa luoneet ihmisiss? itsess??n, heit? hellytt?en, hienontaen ja heid?n yhteenkuuluvaisuuttaan lujittaen. Koko maailmahan tuntee, iloitsee ja rakastaa samalla tavalla paljon enemm?n kuin ajattelee ja toimii. Jos maailmanveljeyden tuhatvuotisen valtakunnan toteutumisen avainta on, niin ehk? se on juuri siin?. Siin?, miten tunnetaan yhteisesti, ja ehk? siin?kin, miten yhteisesti uskotaan. Tunneveljeys, uskonveljeys, maailmanveljeys.

Mutta mit? min? tied?n? Ehk? on toinen yht? hyv? kuin toinenkin. Ja minun puolestani saakoon kaikki olla ratkaisematta...