ee. Joskus h?n on poikkeamassa v??r?lle polulle, ja kun ohjaan h?net oikeaan, tottelee h?n tahdottomasti. Joskus h?nen jalkansa kompastuu kiveen tai puunjuureen, niinkuin vanhan miehen jalka. H?n

on aina, niinkuin olisi siin? raja kahden maailman v?

miehetkin-ne nuo

t. Kuljemme taas. Yht'?kki? h?n istahtaa aiheettomasti tien vieress? o

a ... koko ma

?n suoristaikse ja l?ht

?? seisomaan keskelle tiet?, kohottaa

muissaan, kuin sen suurempi onni

, mutta ??ness? on viel? su

iaan ... kansat vihaa

oli h

n, mutta min? katsoin ku

otta kaikki sitten kerra

puhutte minulle mieliksi, te niinkuin kaikki muu

llaan itkuun, voitti s

apahtua ... ett? Jumala s

"Maailman Rauhan Majalle." H?n katseli sit? hetken, noita sirosti, hel

otatte

n en?? asiaa maail

ne kaikkia l?himm?isi?si kohtaan." H?n rep?isi taulun irti, niin ett? naula parahti, jolla se oli ly?ty

eljiksi kerran." Sen h?n irroitti varovammin, niinkuin ei oli

ulle, jossa

sia puita, mutta meit? ei ole t?ss? ain

tekin kaikki toisenne tuhota, p??s

n, johon oli piirt?nyt: "Humiskoon t?m? honka sieluusi uskoa ja toivoa ja rakkautta maailmanrauhaan"-sen johon oli piirt?nyt ja maalannut sanat: "Pyrkik??t ihmiset kilpailussa toistensa kan

aan siihen usko. Sen toteutuminen alkaa heti, kun jokukaan siihen uskoo", luki h?n

k? te

E

ei mit??n olisi tapahtunut. Kive? h?n ei voinut kaataa, otti ainoastaan kauhan irti kantimestaan ja k?tki sen kiven alle. L?hde j?i siihen

olisi siin? ollut alppiruusupengerm?, josta olisi ollut otettava kukka uhriksi alttarille. Ei ku

oistettu veistos oli kuin itsest??n kangistunut ruumis, jonka j?seni? ei kukaan sen kuollessa ole ollut oikomassa. Sen avuton ilme oli viel? avuttomampi kuin ennen. Silm?t tuijottivat ilmeett

. miksi se ei saanut

n kukaan

k? te

E

han viel?

e, koska e

ja asetti nurkkaan vastap??t? takkaa. Sen tehty??n h?n ryhtyi tavallisiin askareihinsa, lyp

moin toisen ja kolmannen. H?ness? kaivoi ja j?yti. Ajattelin, ett? h?nen mielialansa ja menettelyns? yl?s tultaessa oli ollut hetken heikkout

et kasvonsa ovat k?yneet kireiksi niinkuin ankaran vanhan vaimon. H?nen suupieliss??n re

tkin, kostuttamaan otsansa pyh?ll? vihkivedell?, ruko

en vaiti h?n

oma erikoinen jumalansa... Jos he uskoisivat, ett? Jumala on kaikilla sama, eiv?t he uskaltaisi, toinen toisella puolen rajan, polvistua sen yhteisen Jumalan eteen... V

tteli ??neen, lo

.. ett? ihmishenke? ei saa ottaa kukaan muu kuin Jumala, joka on sen antanut... Narri, min?, jok

Ne eiv?t ole edes koettaneetkaan toteuttaa sit? t??ll? maan p??ll?. Para

seat kerrat pyyhki h?n hike? otsaltaan, ennenkuin l?ysi sanat. H?n nousi, mutta j?i hetkeksi katsoma

s tulee rauha, ett? maailma sitten on sen aatteelle vain sit? alttiimpi ... ett? kristinopin totuudet kyll? jo hallitsevat ja ovat aina hallinneet maailmaa ... ett? pit?? vain, kaikesta huolimatta, ty?skennell? sen hyv?ksi, painaa aura syvemm?lle vast

mme n?kem??n todellisuus semmoisena, kuin se on. Oppi on ihana ja oikea, mutta ihmiset eiv?t ole sit? koskaan omaksuneet. Se ei ole toteutunut eik? ole toteutettavissa. Juuri niin, kuin h?n sen itse sanoi. Jos kristinoppi on rakkautta ja rauhaa, ei se ole sovitettavissa t?m?n maailman menoon. Sen keinot eiv?t riit? viem??n meit? mihink??n luvattuun maahan. Jahven oppi vei tunnustajansa heid?n luvattuun maahansa. Mutta h?nen ehtonaan ja vaatimuksenaan olikin, ett? heid?n oli h?vitett?v? tielt??n kaikki muut kansat, vaimot ja lapsetkin, jopa joskus elukatkin. Niinkuin turkkilaiset tekev?t viel? t?n?kin p?iv?n? Armenia

konut mit??n siit?, mit? puhui. Se oli sittenkin

sin, istui ja

kymmeni? puristukseensa pient? kansaa, anastaa sen alueita, hakee riitaa ja karkaa sen kimppuun-viel? sittenk

i v?lej? ei olisi voitu selvitt?? rauhallista tiet?. Mik? iva heist?, k

alainen kulttuuri, kansainv?lisyys, jonka oli luotava, uudistettava, rakennettava maailma entist??n ehommaksi ... ja sitten menev?t ja s?rkev?t juuri sen, katkovat kaikki johdot, ly?v?t rikki kaikki koneet, panevat kaikki py?r?t seisomaan... En

u tappiolle ja saa maksaa kulut. Sit? t?ss? sodassa h?

astusta, jos kanuunat ja kuularuiskut edelleen tekev?t teht?v?ns?. Kaadetaan miljoonia. Tapetaan pois toisia toisten tielt?, harvennetaan mets??. Kansat auttavat toisiaan t?m?n tarkoitusper?n saavuttamiseksi. Nuo tekev?t sen palveluksena n?ille, n?m? saman vastapalveluksena noille. Kun taudit ja rutot ja n?lk? eiv?t en?? tee teht?v??ns? niinkuin ennen, rupeavat kansat toistensa rutoksi, toistensa n?l?ksi. Se on paljoa mutkattomamp

kuulla t?t? t?mm?ist?-

Kuulkoot n?m?

t? h?nen oli vaikea sit? kuulla. En

tuomiokirkkoja pommitetaan ja vallihautoja kaivetaan peltoihin, puutarhoihin, jopa vainajien asumuksiinkin. Me vanhat, tunneherk?t miehet t??ll? maailman ullakolla, rauhoittukaamme, nukkukaamme tyynesti y?mme ja her?tk??mme uuteen aamuun! Vanha uskomme on meilt? otettu, mutta meille annetaan sijaan uusi ja ehompi. Haaveemme paremmasta maailmasta ja t?ydellisemm?st? ihmiskunnasta on toteutumassa. Pyh? maailmanj?rjestys on jo pantu t?yt?nt??n siin? j?rjestyksess? ja kurissa, jolla sota toimii ja jonka se j?tt?? j?lkeens? tuleville polville. Suuret, ?lykk??t sivistyskansat ovat p??tt?neet yhdell? pikaisella otteella p??st? t?t? tiet? onnensa perille. He ovat siihen vuosikymmeni? varustautuneet. Se on ollut heill? aatteel

p? ni

a, pikku komeroon, mist? n?kyy vain viaton vaatimaton laakso, vaan nouskaa h?nen kanssaan korkeuksiin, korppikotkan huipulle, josta h?n v

h?n

edelweissuhrinsa-pyyt?m??n h?nelt?, hyvien ilmojen antajalta, suopeita tuulia ja hyv?? onnea retkelleen. Palatessaan pudottamasta pommeja sairaaloihin tai jossakin kirk

aus, joka ei en?? ole mill??n ihmisvoimalla poistettavissa, koska innostusta siihen ilmeni kansojen parhaissakin. Oikeuden ja rauhan jumala n?ytti maailman alus

se tapahtuisi uskon

min?

, sent?hden, ett? se semmoisenaan on kauhistus. Mit? kaikkea sit? vastaan taas katumuksen tai innostuksen ja her?tyksen hetkin? puhuttaneekin, mit? teht?neekin, mitk? maailmanparantajat, apostolit ja marttyyrit sen asiaa kerran taas ajanevatkin-vaikka tuleva rauha sit? solmittaessa julistettakoon kuinka ikuiseksi maailmanrauhaksi hyv?ns?, siihen kaik

ki, niin

uolitekoista toimenpidett? ja kaikki sen saavutus keskener?ist? tulosta siihen n?hden, mink? t?ytyisi olla kristikunnan lopullinen pyrkimys ja p??m??r?; oikeuden

mit? s

si isketyn uskon, teid?n ja minun, joka ei ol

ta sitten vaipuen takaisin v?linpit?m?tt?myyteens?, niinkuin olisi luullut n?hneens? jot

ytk??n saada lastansa henkiin? Miksi juuri h?n kielt?m?ll? oman uskonsa oli antanut minun uskolleni lopullisen iskun? H?nen ei olisi pit?nyt poistaa viittojaan eik? ottaa pois madonnaansa siit?, mihin h?n ne kerran ol

i tehnyt, mit? tun

? ei voinu

a ottaa kantaakseen sen kuorman juuri pahimmalla taipaleella: "Se oli sallittu, se oli v?ltt?m?t?nt?, se oli rangaist

koskaan unohtaa ja antaa anteeksi sit?, mik? juuri nyt tapahtuu Belgiassa, Flanderissa, Reimsiss?? Ne siell? eiv?t sit? koskaan tee. Ne sopivat vasta sitten, ne tahtovat kuulla rauhasta puhuttavan vasta sitten, kun heid?n k?rsim

uille. Mutta ne, jotka jakavat oikeutta yhden heikon puolesta, ne kielt?v?t sen samassa henk?yksess? taas toiselta heikolta, silt?, jonka ovat voittaneet ja silt?, jonka oikeuksiinsa saattaminen ei kuulu heid?n etuihinsa. Ase jakaa etuja ei

i ihmett

?n ehk? k?tens? sit? kohti, ennenkuin uppoaa? Luopiko h?n uuden haaveen menetetyn tilal

*

y??n, v?h??k??n h?iriintym?tt?, muuttamatta ilmett??n, mink? taiteilijat ovat heille uskonsa hetkin? antaneet. Niiden ymp?rill?, kaduilla ja toreilla, jopa niiden jalkojen alla alttarin juurellakin on vuotanut sukuvihan ja uskonvihan veri?. Ne on raastettu pois, unohdettu ullakoille vuosisadoiksi, l?ydetty, tuotu takaisin ja panta vanhoihin paikkoihinsa hymyilem??n, todistamaan siit? uskosta ikuiseen hyvyyteen ja hellyyteen, joka oli el?hytt?nyt niiden tekij?t tekem??n ne sellaisiksi, kuin ne oli teht

nut, sill? mit? mik??n saavutus merkitsee, kosk

vain hymyilee, niinkuin e

a lattialla, ja kauriit s

*

n toimii t?n? el?m?ns? suurimman pettymyksen j?lkip?iv?n? askareissaan niinkuin ennen. Hein??n h?n ei kuitenkaan tule. Menen sinne yksin. Siell? ovat talonpojat j?lleen ty?maillaan, kokoamassa viimeisi? luokojaan. Ty?voimia on v?hemm?n, kaikki nuoret miehet ovat poissa, mutta vanhemmat miehet ja naiset tekev?t ty?

y?tyy. H?nen tuotteensa, liha, voi, juusto tulevat olemaan hyviss? hinnoissa, mutta varsinkin hein?t. Se ei ole en?? hein?, joka t?ss? kahisee hangon p??ss?, se on hopeakuontalo, joka siin? helisee. On kuulun

nee erakko

j?

ohjimmainen suhta

rukoilla?-Koska pikaista voittoa seuraisi pikainen rauha. Sitten ei koskaan en?? syttyisi sotia, kun me olisimme kukistaneet kaikki vihollisemme; ei kukaan heist? en?? voisi aloittaa sotaa meit? vastaan, kun he kaikki olisivat kuki

iit?. Se oli heid?n k?sityksens

llut oikea vaisto korja

*

menisin. Kotimaahan olivat tiet toistaiseksi

a aavistaen kaiken kaameuden ja onnettomuuden olemassaolon. Olemme kuin langattomassa yhteydess? ampumahautojen kanssa kaikilla rintamilla. Kuulemme kanuunain paukkeen, kuularuiskujen r?tin?n, huudot, korinat ja valitukset. Joskus saamme tukun sanomalehti?,

a iest?? Ahdistiko puolikuu risti?? Onko ajettavana mink??n uskonvapauden tai orjain tai muiden vapautuksen asia? Kun luen heid?n tarkoituksistaan, on minusta, niinkuin he itsek??n eiv?t olisi niist? selvill?. Niit? on heill? joka p?iv? jokin uusi. Kaikki sanovat tahtoneensa sit? est??. Ka

ja kurjain kapina-tasaamaan tavaroita ja jakamaan maita? Se ei puhjennut, mutta sen sijaan rahaton ja maaton rahvas antaa ainoansakin, henkens?kin, rahan ja tavaran ei tasaamiseen, vaan kasaamiseen entist? ep?tasaisempiin r?ykki?ihin. Mutta ehk? puhkeaa viel? sekin sota? Koko maai

s se ja se joutuu tappiolle, on se sille ja sille asialle eduksi. Mit? toiveita on minulla, kuinka soisin k?yv?n? Jos uskoisin madonnan voimaan, jos uskoisin h?nen voivan

t? on r?ikeimmin rikottu. Paperitraktaattien, juuri niiden t?ytyy saada tehonsa takaisin. Muut voivat odottaa. Ei kukaan heikko saa ottaa mit??n kenelt?k??n, joka on muilta heikoilta ry?st?nyt, ei mit??n k?dest?

tt?v? kokonaan toisin. Siin? j?rjest?misess? voi olla mukana ainoastaan se, joka ei

taistellevatkin, kaatuvat hy?dytt?m?sti, mink? hyv?ksi luullevatkin kaatuvansa. Maailman urhoollisimpien, parhaimpie

pan, niinkuin se, joka peitt?? nuo autiot vuoret. Kun voisi p??st? kaikesta ajattelemalla: sotikoot, tap

aaveet, niinkuin ei mit??n olisi muuttunut, kehien eteen kaiken, mit? muinoin o

jen h?ipymisest?: kuinka on jo syntym?ss? kansojen yhteinen yl?luokka, joka johtaa niit? rauhan hengess? ja pakottaa ne omien etujensakin vuoksi olemaan velji? ja sill? tavoin suhtautumaan toisiinsa!... Johan ne nuoret miehet-se kirkassilm?isin, hehkuvaposkisin niist?, johan h?n oli luullut pikajunan nopeudella rient?v?ns? siihen ihannemaahan, tuhatvuotiseen valtakunt

itse hiljalleen nousin ja melkein tiet?m?tt?ni omistin h?nen uskonsa sen ilman mukana, jota hengitin, puhdis

jotka uskoin olevan ei ainoastaan heid?n vaan koko maailman parhaan nuorison, joka vuorostaan oli saanut ne maailman jaloimmilta miehilt?, suurimmilta ajattelijoilta, run

ei mik??n h?m?r?, ihannoimalla luotu arkadinen muinaisuus, vaan ?sken totena ja

aan ole mit??n j?lell??

*

an korskahtavat pystyyn ja kerran leimahtaen katoavat kuin meteori veteen ... h?vinneisiin vedenalaisiin, joiden viimeisest? hengenvedosta tuo tiedon vain pinnalle pulpahtava rasvakupla ... juoksukaivantoihin, joiden pohjaan tuon tu

in h?n teki ennen, joka aamu ja ilta. Ovatko h?nen ja h?nen Jumalansa v?lit kokonaan katkenneet? H?n ei n?yt? saavan rauhaa miss??n. Usein h?n on p?iv?kausia poissa, koiransa kanssa vuoristossa, muka eksyneit? etsim?ss?, mutta ket??n ta

ilta h?m?rt??. H?n k?velee edestakaisin lattialla, harhailevin askelin. H?n pys?htyy madonnansa eteen, koskettaa peitett?, ik??nkuin

p?iv?. H?n ei toivota minulle hyv?? uuttavuotta enk? min?k??n h?nelle. H?nen n?ytt?? olevan yh? vaikeampi olla. Nyt h?n ei en?? mene ulos, vaan lep?? vuoteessaan tai

rkas, kaunis aamu. R?yst?s

t?hden p?iv? ... vapahtajan pakanoille ilm

ponnahtaen, luoden ylt?

.. en jaksa olla

uhanko mahd

ytyy siih

atta ka

Oli v??rin, mit? sanoin. Koska Hanselikin... Se ei toteudu, jos ei siih

olivat samassa kuin silinneet ja piirteet pehmenneet. Vapauttavalla liikkeell? h?n nosti

se taas on mahdollinen. H?nen sielunsa on ollut poissa liit

hen uskomatta. Ei mit??n uutta asianhaaraa ole tullut lis?ksi. Mutta h?n ei jaksa muuta, h?n uskoo sent?

os ei saa hengi

ahtunut entisen uskovaisen yst?v?ni suhteen: jos joku olisi tullut vastav?itteineen, olisin k?ynyt niit? kumoamaan, vaikka ne olisivat olleet omanikin. Miksi juuri t?m? sota riist?isi maailmanrauhan yst?vilt? usko

uksia, ei anna mink??nlaisten tosiasiain j?rkytt?? itse??n, ei pel?sty mist??n k?rsimist??n tappioista, vaan uurtaa uurtamistaan vuosisatojen vallihaudoissa, kaivannoissa ja katakombeissa, nos

*

ten kiireesti oven auki, silm?

ahtunut? Onk

unut paljo

antilais-saksalaisella osalla. Siit? antavat tietoja monet englantilaisten upseerien ja sotilaiden kirjeet, joita on julkaistu englantilaisissa lehdiss?. N?m? tiedot osoittavat, ett? ihminen sitten

lainen upseeri

aa min

inulta leh

lainen upseeri

laisten piikkilankaesteet. Yht'?kki? olimme kuulevinamme virren s?veli? sielt?p?in. Kuoro kuului yh? selvemmin ja selvemmin. Virsi seurasi toistaan. Muutamat niist? olivat tutut meille englantilaisille, ja me yhdyimme niihin. Jollei olisi kuulunut kaukaista kumeata kanuunanammuntaa, olisi ymp?rill?mme vallinnut t?ydellinen 'rauha' ja 'hyv? tahto'. Lopulta kuulimme joululaulumme 'Merry Cr

donna yh? seisoi peitetyin kasvoin. H?n poisti vaatteen, otti madonnan syliins? ja riensi

een samast

n ja itse ryhmittyiv?t niiden ymp?rille. Me nousimme haudoistamme ja luulimme aluksi, ett? se oli jokin v?ijytys, mutta hetken kuluttua meni kolme meid?n upseeriamme kolmea saksalaista upseeria vastaan, jotka tulivat heit? kohti. Valonheitt?j? valaisi heid?n tiet??n. Oli jotakin aivan odottamatonta ja ihmeellist? n?hd?, kuinka n?m? kuusi upseeria kohtasivat toisensa rintamien v?lill?, puristivat

tt? saksalaisille ja antaakseen ja vastaanottaakseen lahjoja. Saksalaiset pyysiv?t, ett? auttaisimme heit? hautaamaan heid?n kaatuneitaan. Siihen me kernaasti suostuimme. Heid?n upseerinsa rukoili rukouksen saksaksi, ja me kuuntelimme t?t? rukousta yhdess? sa

ndan pohjas?vel. Se olisi voinut alkaa n?in: "ja tapahtui siihen aikaan, kun kaik

ovessa, kasvoillaan

soina! He uskovat, ett? is? taiv

ansodassa oli ollut hetken aselepo, ett? muutamat juoksuhautojen yksitoikkoisuuteen kyll?styneet olivat joulutu

n poistaa peitteen maailmanrauhanmadonnan ka

h?nelle, joka jo ilman sit?ki

t enemp??k??n tehd?? Jos se olisi ollut heid?n valla

ill? rintamalla hyv?ns?, eik? vain jouluna, vaan milloin hyv?ns?, tunteid

it??n uskoa eik? sit? innostusta mit? kes?ll?. H?nt? oli kyl?n laitaan seurannut Hanselin ?iti, puhuakseen siell?, mit? ei voinut puhua kyl?ss?. H?n tahtoisi taas rukoilla ikuista rauhaa ihmisten kesken, mutta h?n ei voi tehd? sit? siell? miss??n. Siell?

ll? joitakuita muitakin kuin min?." H?n kertoi, kuinka he olivat katselleet t?nne jouluna ja uudenvuoden y?n?, toivoen n?kev?ns

aan ole j??

en paikkaan, josta se n?ki ja josta se itse voi n?ky? laaksoon saakka. Sitten h?n rakensi kokoonpuristamistaan lumipalloista lyhdyt alttarille, semmoisen, joita lapset suojas??ll? rakentelevat, ja pani sen

voivat tulla niinkuin e

, kuin juoksuhaudassa mekin, yl?puolella pilvien, alipuolella ylimpien huippujen kaksi, jotka keskell? maailmansotaa, suurvaltasotaa, sen hurjimmillaan riehuessa kaikilla rintamilla, kuitenkin kaikitenkin