on tuulen touhua, joka kyll? liehuttaa lippuja, mutta ei py?rit? rattaita? Sill? eih?n se semmoinen koskaan toteudu. Ei ihmiskunta ole koskaan todenteolla tahtonut rauhaa. Se ei ole p??ssyt siihen

eessakaan tunnustettu. Sodalla, sill?h?n ne vasta on profeettansa ja apostolinsa, jos mill?. Kuinka monta pyh?? sotaa lieneek??n sodittu? Jos mik??n aikojen alusta on ollut ja yh? on uskontoa, valtioiden j

otoon, p??st? jollakin tavalla purkautumaan sen mielennousun, joka aina niin helposti syntyy n?in ylh??ll?, kun on poissa kosketuksista todellisuuden kanssa, n?in kaukana siit?,

nkuin runoudesta, taiteesta, aatteista-jos meill? on siihen tarve, ja her?t? vasta huomenna todellisuuteen, jos meid?n t?yty

Jumala, h?n ei koskaan tule siihen, ett? h?nt? ei ole, vaikka maailmanmeno kuinka usein osoittaisi toista. Vaikka mitk? tapahtumat tahansa todistaisivat h?nelle, ett? esimerkiksi rauhanaate on pilvilinna, ei se h?nelle merkitsisi mit??n. Sill? mik? uskovalle ei toteudu t?n??n, sen h?n uskoo voivan toteutua huomenna. Jos sota syttyy huomenna, on se h?nelle viimeine

s?teillen yst?v?llisyytt?, h

e ovat, nuo tuollaiset nuoret, jotka sen kerran toteutt

n varmuutenn

niin hehkuivat ja hei

heikommalla asiallisella pohjalla? Ja kuitenkin h?nen yksinkertainen uskonsa maailmanrauhaan oli minulle vakuuttavampi kuin kaikki nuorte

*

tiavuodetta, kumpikin nurkassaan, niiden p??ll? karkea hursti. Toinen on vieraan vuode, toinen h?

oisti: "Sin? puhut nyt niin, mutta odotahan, kyll? sin? viel? kerran." Ehk? minun puoleltani se, ett? h?nell? oli jotakin, jota minulla ei ollut-valonsa y?ss?, johtolankansa, jota kaipasin, iloiten, kun olin l?yt?nyt ne edes toisella. Ehk? h?n oli huomannut, ett? tulin h?nen luokseen varsinkin silloin, kun olin henkisesti hajallani. Hartaalla, tyytyv?isell? olennollaan h?n sai minut aina yhdistetyksi itseeni. Kun n?in, kuinka lujasti h?n oli valanut olentonsa siit?, mik? h?ness? oli parasta, koetin min?kin tehd? samoin siit?, mit? minussa oli. H?nen j?rkisyyns? eiv?t minuun koskaan vaikuttaneet, ainoastaan se j?rk?ht?m?t?n voima, mik? oli h?nen tunteessaan ja uskossaan. Mutta kun joku koetti kumota h?nen mielipiteit??n, olin valmis puolustamaa

an me usein kes??in? p

aiden kellot kilahteliv

ertyi jalkapohjiini.

erakko ny

, ett? se menee yh? eteenp?in, voimistuen, hienontuen, kehittyen uusien ihmisyst?v?llisten yritysten, uusien keksint?jen avulla ennen aavistamatonta tulevaisuutta kohti, ei vain aineellisella, vaan my?skin hengen hienostumisen alalla. Sen kehityksen loppup??n? t?ytyy olla maailmanrauha. Vasta se toteuttaa kristinopin sisimm?n aatteen. Ilm

innostuksensa on ilmausta sen sisimm?st?. Olkoon, ett? se on vaahtoa, mutta vaahto ei synny its

isaikoina on voitu huumautua semmoisiin ihanteellisiin yrityksiin kuin ristiretkiin ja uskonsotiin, joita paljasjalkamunkit ovat panneet alulle, miksei sama ilmi? voisi viel?kin uudistua! Ja toisaalta kaikki marttyyrit- miksei voisi ajatella, ett? rauh

. Tuskin kukaan t??lt? l?htenee saamatta siit? jotakin vaikutusta. Se on l?heisess? yhteydess? koko nykyisen hengensuunnan kanssa ... kansainv?lisyyden, hengen aatteiden ja k?yt?nn?llisen el?m?n aatteiden kanssa. Ne, jotka ovat v?h?nkin valmistuneet sille aatteelle-mik? mainio paikka t?m? sen aatteen ajamiselle tunteiden tiet?! T??ll? o

aan rauhan jumalalle ja h?nt? palvellaan, voi synty? m

ellaan, ett? sit? alettaisiin yh? enemm?n julistaa, ett? se tulisi saarnojen tekstiksi ja jumalanpalveluksen sis?ll?ksi, ett? pakotettaisiin esiin se puoli Kristuksen opista,

li... Mik? suunnaton uskon uudistus j

ko maapallon: kaikki kansat kristityik

mies t??ll? toimi

li saanut tuon uskonsa ... mit? ihmeellisi? teit? h?n oli siihen tullut ... kuinka h?n oli tullut asettuneeksi t?nne sit?

in? kysyin sen

aanut tuon ihme

ist? niin i

rauhanaatteen toteutumisesta enemm?n kuin k

nulle, ett? kaikki

e, kuinka h?n se

mm?rt?isi, vailla sit? olevaisuutta, jonka usein tapaa uskovissa: et sin? t?t? k?sit?, ei t?st? maksa vaivaa sinulle puhua. Samalla

a oli tehnyt h?nest? n?ill? alpeilla omistamiensa metsien ja laajojen mets?stysmaiden hoitajan ja vartijan. Joka vuosi saapui herttuan tuttavia t?nne suurille mets?styksille. Koko seudun v?est? oli palkattu ajamaan kauriita v?ijytyspaikkoja kohti, joissa mets?st?j?t odottivat saalistaan. Riistaa kaatuu suunnattomat m??r?t, kymmenet miehet kantavat sit? yht? mittaa laaksoon my?t?v?

n huulilleni, puhaltaakseni p??tt?j?iss?velen. Silloin t?m?ht?? vuori, ja keskell? pengerm?? seisoo nuori kauris, em?st??n eksynyt, kuulostellen sit? ja varovasti ??nn?ht?en. Minulta putosi torvi kantimeensa ja pyssyn per? lensi poskelle. Vuona oli yhdell? laukalla sen r?ykki?n p??ll?, jonka alla nyt on madonnan alttari. Laukaisin, mutta en osannut kuolettavasti. Maassa oli verimerkkej?. Seurasin niit? pime??n saakka saa

nyt ja k?skenyt jotakin, siell? h?nt? on toteltava. Sen j?lkeen t??ll? ei ole ammuttu, ei koko siin? vuoristossa, jonka herttua omistaa. H?n pyysi minua j??m??n t?nne ja vartioimaan, ettei t??ll? en?? koskaan ammuttaisi. Olen vartioinut t??ll? kauriita kohta kymmenen vuotta. Ne

n tehnyt muuta ihmett?. H?n suojelee lumivy?ryilt?. Niilt?, jotka h?neen uskovat, ei karja joudu hukkaan. Moni tulee juomaan vett? h?nen l?hteest??n ja vie sit? pyh?n? veten? kotiinsakin. Papit eiv?t ole

enkatseellisesti olkap?it??n, olisin vakuuttanut uskovani, ett? kaikki oli tapahtunut juuri niin, kuin h?n uskoi. Madonna oli ilm

ulkoa. Koira kohotti p??t??n, kuu

? se

apuvat hein

tavat, vaikka tal

ulos, ennenkuin kuu

le sit?, ett? aattee

an. "Meist? on niin, kuin t?ss? olisi pyh? paikka, ja rauhan jumalan asunto." Niin he sanovat. Saattaahan olla, ett? monet puhuvat n?in vain minulle mieliksi. Ehk? min? heist? monestakin olen vain haaveilija, puolihullu ?ij?, niinkuin ehk? olenkin. Mutta min? olen iloinen, ett? he edes sanovat uskovansa, vaikkeiv?t todella uskoisikaan, tai vaikka se olisi heiss? vain hetken tunnelmaa. Aina siit? sittenkin j?? jotakin, vaikka sanoisi sen suottakin. M

an. Jokin hy?nteinen risahti heiniss?. Lampaat ja kilit lep?siv?t ??nett?min? navetassaan, mutta ulkoa kuului villikauriiden varovainen liikehtiminen hein?haasian ymp?rill?

ttanut sen, mink? heit

nen on synti, niin h?n on

anut taas uudestaan, koska semmoinen minusta ei ollut muuta kuin hentomielisyytt?, turhaa tunneherkkyytt?. Kuinka ei minussa ollut tapahtunut sit? muutosta, mik? h?ness?? Siksik?, ettei minulle ollut voinut tapahtua sellaista ihmett?, sellai

Onhan el?imen hengen ottamisen kielto ja siit? johtuva lihan sy?misen kammo olennaisena sis?llyksen? kokonaisis

un tiesin, ettei h?n ota mit??n rahamaksua vierailtaan, kysyin, enk? voisi h?nt? jollakin taval

sosta tullut nuori mies. H?n oli totinen, hiukan alakuloisen

nkuljettajani. Oi, h?n on ihana poika, kuiskasi h?n. H?n on kyll? suorittanut

sivat matkailijat tervehdyksens? ylemp?n? oleville ja saivat vastaukseksi iloisen s?velen. Taivas oli yh? edelleen sunnuntaikirkas, ilma tyven ja l?mmin. Ty? k?vi kuin karkelo. Sain taas pitk?st? ajasta panna ter?v?n raudan kostean hein?n juureen ja nauttia sen mielity?ni sulosta. Aamulla kaatui hein?, kuivi p?iv?n helteisen auringon alla ja oli jo illan tullen valmistunut kannettavaksi latoon, joka oli kuusikon reunassa, aivan niinkuin ennen kotona,

n ladolleen olallaan reppunsa ja aseensa, ty?ns? aseet, viikatteet ja haravat. Niill? oli kaikilla sama puku, miehet lyhyiss?, harmaissa sarkatakeissa kuin vanhat kotoiset her?nneet k?rteiss??n. Se oli kuin sotav?ke? tuo, joka tuli valloittamaan sen viimeisenkin v?h?n, mink? ihminen t??ll? voi luonnolta valloittaa, hein?kipenen ei kovin kaukana ikuisen lu

maan ja kantamaan. Vuoristo ep?vakaisine ilmoineen ja yll?tyksineen on vihollinen, jota vastaan t?ytyy aina olla varuillaan. Jokainen t??ll? on joskus henkens? kaupalla toistaan auttanut ja saanut samanlaista apua. Jos katoo el?in, tai ihmisten edes arvellaankaan joutun

sivat, melkein kaikki naiset ja monet miehetkin, h?nen luokseen, vaikka sinne oli noustava melkoinen, jyrkk? rinne. He polvistuivat hetkeksi sen eteen, n?yttiv?t rukoilevan ja olivat siit? noustessaan, niinkuin olisivat t?ytt?neet totutun velvollisuuden. Oli siis jo olema

ossa madonnan pengerm?ll?? kys

aisinkin... Jos olisi joku, joka selitt?isi

dellista tarua, mutta muuttuu v?hitellen todellisuudeksi, niinkuin ei muuta todellisuutta olisikaan olemassa. Min?kin palvelen rauhan madonnaa, en tosin polvistuen ja rukoillen, niinkuin h?n

skoo, ettei sill? sit? puolta olekaan, ett? toinen puoli on yht? kirkas kuin toinenkin. Ruumiini on suloisesti uuvuksissa tehdyn ty?n j?lkeen, mieli etsii vain miellytt?v?? ja viihdytt?v??. Tahtoo n?hd? kaikki, ei niin kuin se ehk? on, vaan jossakin "hohteessa". Heikko paimenpillikin saa syd?men v?r?j?m??n ja sielun haltioit

tied? aikaa eik? hetke?. Ehk? se uusi vuosi on jo alkanut, joskus meid?n nukkuessamme, kello kaksitoista y?ll?. Sen t?hti on jo noussut, viisaat miehet ovat sen jo huomanneet. Kanuunia ei en?? laukaista. Linnoitukset

den peikkoluoliin. Ne soivat nyt, juuri t?ll? hetkell?, yli koko Euroopan mantereen, samana hetken? Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ... haastellen enkelein? maasta maahan, yli

, usko oikeuteen ja ihmisrakkauteen, siihen, ett? maailma sittenkin paranee, ett? siit? voi tulla ihmiskunnan onn