aiaamu. Matkallani ei ollut mit??n erikoista m??r??; tunsin vain tarpeen nousta sinne, jonnekin hiukan ylemm?, jollekin toiselle tasolle. Vaikke

a lunta kouraani ja lev?t? y?ni jossakin ladossa, vastakuivattujen alppiheinien p??ll?. Niiss? on aina jotakin yl?ilmojen tuoksua, jotakin viile?? pohjolaa, niinkuin merenrantahein?ss? on meren suolaa, jotaki

avan karjan kellot kilisiv?t, ja paimenet huhusivat, mutta niit? itse??n ei n?kynyt. Maailmanliikenne tunnelien suulla, josta sen tie kulki etel?st? pohj

oripuro laaksoon, usvan sis??n, niinkuin manalaiseen kurimoon. Kaupungit, kyl?t, kirkot, j?rvi ja sen rannat, kaikki se maailma siell? oli j??nyt kuin pilven alle

keskitse. Vuorien rinteet milloin puristuivat ahtaiksi rotkoholveiksi, milloin laajenivat kuin linnanpihoiksi. Ylh??lt? sulavien lumien salal?hteist? ruiskahteli suihkuja kuin j

kon per?ll? sininen j??tikk?, ja kuin alt

ht?? koko laakson t?ytt?v?ksi, savenharmaaksi tulvaksi, vieden menness??n kyli? ja kirkkoja? jossa tarvitaan vain pieni horjahdus vuoren r?yst??ll? paisteessa torkkuvassa ilmapatsaassa-niin purkautuu ukkonen, jonka r?j?hdykset monistuvat rinteest? rinteeseen loppumattomana kaikuna? Kuinka kaikki nuo huiput, rinteet, mets?t, r?ykki?t voivat

tai kun nousin suksilleni ja piha-aitojen yli hiihdin tiett?m??n korpeen ja korvesta rannattomille soille, ulkopuolelle yhteiskunnan, sen takalistoille, miss? ei ole mit??n oloja eik? suhteita eik? voi synty?k??n. T?m? t?ss? ei kaikessa j?ttil?isvoimassaan tyrkyt? mit??n eik? pakota mihink??n. Ei tarvitse olla mit??n mielipidett? mist??n, ei ratkaista mit??n, ei olla mill??n kannalla mist??n. Ajatukset tulevat ja menev?t, sattumalta, ilman mit?

tisin voivani uskoa mihin hyv?ns?, katsoa jo toteutuneeksi eilisten nuorten miesten haaveetkin maailmanrauhasta, kansojen

kisiltoja my?ten j??tik?iden kuolemankuilujen yli. Mit? he n?kiv?t? Peittik? usva n?k?alan? Oliko koko heid?n retkens? siis siihen n?hden turha? Mutta j?ih?n tyydyt

seni uuvuksiin,

st? sen saisi siell? meill?? Kotoiset huiput ovat matalat ja n?k?alat ahtaat. Siell? matelee niin usein esille kysymys: mit? kuuluu meihin maailmanmeno? Mit? meill? on hy?ty? siit?, olipa se millainen tahansa? Paraneeko meid?n asiamme siit?, ett? maailma paranee? Pit?is

n p??see, joskaan ei taivaaseen, niin ainakin v?h?n l?hemm?ksi sit?. Mihin h?n lopulta p??tyy? Kuta ylemm? h?n tulee, sit? karumman h?n kohtaa. Puut pienenev?t, katoavat, tulee vastaan vaivaiskoivu ja kanerva, sitten nurmikko, yh? surkastuneempi, sitten ei sit?k??n, vain kiviraunio ja sen yl?puolella ikuinen lumi ja kuoleman kylmyys. Sen h?n siis saavutti. T

?n ja mist? ei kukaan tied? mit??n. Se ei ole koskaan todenteolla uskonut uskotteluihin maan p??ll? toteutuvasta onnesta, ei ett? se sille koskaan saataisiin jotenkuten j?rjestetyksi t??ll?. Heid?n haaveensa kansojen veljeydest?, maailmanrauhasta, siit? maapallon yhteisest? aikataulustakin t?ytyy olla vain haavetta, voidakseen olla jotakin. Eih?n se tuo ihmiskunta ajan pitk??n sied? silmiens? edess? mit??n, mink? se on raken

toisek

takin karjamajalta, johon hetken p??st? vastasi

rmuus? Onko sellainen onnen aika joskus ollut olemassa, koska haave siit? on voinut el?? ja muisto pysy?? Ellei ihmiskunta joskus olisi menett?nyt jotakin Eedeni??n, ei usko sen takaisinvoittamisesta olisi voinut el?? kautta vuosituhansien. Miksi se kuuntelee noiden onnenaavistustensa siipien salaper?ist? havinaa hiljaisina ?in? ja tyynin?, kirkkaina

oilla, joiden nukka oli hienompi kuin salonkimaton, hengitin ilmaa, jossa oli m?

in, kuin suinkin voi olla, ja ett? se on kehittym?ss? yh? parempaan p?in. Sill? tunteella mielt?ni t?ytt??ksenih?n min? oikeastaan aina l?hdenkin matkoille ... p??st?kseni onnellisiin ja ihaniin maihin ja nauttiakseni kaikesta niiden kauniista. Aivan niinkuin ennen nuorena, kun

ksoissa t?m?n ihanan kes?n, siirryn syksyn tullen alppien yli, viet?n talveni Caprissa-maa

ttyy. Olen pian hongikossa, viile?ss? pylv?st?ss?, jonne p?iv? p??see vain tihkuen tunkemaan latvojen l?pi. Puro on j??nyt laakson toiselle puolelle, n?kym?tt?miin, kuulumattomiin. Yht'?

n n?kiv?t kiikarissa ja joka uskoo siihen, ett? tuh

ivat l?hteneet t?nne, oltuaan edellisen y?n meid?n ravintolassamme, valkopartaisia, mutta viel? reippaita vanhuksia, m

tte m

ed? vi

aa vaivan ... ah, h?n on merkil

ist? kielt?, ei voinut synty? sen pitemp?? puhe

... korkeintaa

on kirjoitettu jokin tervehdyslause. Er??ss? on: "T?ytt?k??n rintasi rakkaus ja rauhantunne kaikkia l?himm?isi?si kohtaan." Toisessa on: "Kaikki ihmiset tulevat veljiksi kerran." Kolmannessa: "Humiskoon t?m? honka sieluusi uskoa, toivoa ja rakkautta maailmanrauhaan." Er??ss? notkelmassa seisoo nuorta mets?? runko rungossa kiinn

ets?ss? toisia tauluja

, olisi suojanani tuhansia muita puita, en

emassaolemisellanne, niinkuin

iihen ei usko. Kaikki tot

kaan siihen usko. Sen toteutuminen a

kin jotakin muutakin kuin vain vanhaa, hyv?? tunneherkkyytt?. Nuo lauselmat eiv?t ole pelkki? koristeita, niiden takana on kaikesta p??tt?en miehen oma hartaus ja h?nt? el?hdytt?v? aate. H?n on

puunjuurien alitse solisee purona polun poikki. Altaan reunalla on somasti veistetty puukauha. Paateen on hakattu sa

ja, mik? haaveilija siell? asuukaan tuolla ylh??ll?! Ja yh? enemm?n kiinnitt?? mielt?ni mies, joka t??ll? er?maas

lomassa. Jonkin matkan p??ss? on pengerm?, niityn py?ryl?, kasvaen ??ri??n my?ten alppiruusuja, uhkuen niit? k

massa jollekin pyh?lle vuorelle. Vaikkei h?nen jumalansa luultavasti olekaan minun jumalani, miksen koettaisi omistaa sit? itselleni ainakin hetkeksi! Miksen voisi sit? palvella, koska h?n sen suo! Sellainen taipumus yll?tt?? usein, kun tulee kosketukseen v?litt?m?n tunteen tai vilpitt?m?n uskonilmauksen kan

esti hymyilev? ?iti, polvellaan lapsensa. ?iti painoi jalallaan poikki miekan, joka oli hahmoteltu k??rmeeksi, lapsella oli olevinaan toisessa k?dess??n rauhan palmu, toisessa maapallon kuva. Veistos oli k?mpel??, mutta harrasta tekoa

jonka vertaista vastavalmistunut maailma ensimm?isen? sapattinaan tuskin lienee voinut tarjota tekij?lleen. Siihen on lev?hdytetty kuin vartavasten katseltavaks

n tuulahdusten synnytt?m?n? tummempana virin?. J?rven perimm?ss? pohjukassa on kaupunki tehtaineen, torneineen ja valkoisine huoneriveineen, joista ovat kuin vaahtop?rskeit? huvilat ylemp?n? olevilla rinteill?. J?rven ranta ylt'yleens? molemmin puolin on kuin katkeamaton p??rme pikkukaupunkeja, kylpypaikkoja, kyli?, taloja ja huviloita. Rannan j

nruskeiden kivir?ykki?iden maailma ja kaikkein ylinn? ja ??rimm?isen? kaikista ihanin ja samalla kolkoin: eloton er?maa lunta ja j??t?-jota kaikkea rauhan mado

tekev?, mit? ihmiset siell? alhaalla kulttuurinsa pikkupihoilla luovat ja saavat aikaan tai ovat saamatta. Mit?p? t?t? pilvenpiirt?j?? jumaluutta, liikkumatonta Buddhaa, jonka jalat pohjaavat merienkin alle, liikuttaa mik??n- j?rjest?k??t itse asiansa, el?k??t tai kuolkoot! Mit? he ovat saavuttaneet? Eik? suurin osa maailmaa yh? viel?kin, miljoonia vuosia valmistumisensa j?lkeen, ole suolaisten merien, hedelm?tt?mien arojen ja hieta-aavikkojen, r?meiden,

uneet kallot-ja tuossa on rauhan madonna ja sen palvelijain uhrilahjat, alppiruusut ja muut kukkaset. Huippu tuossa, se ei mihink??n maalliseen eik? inhimilliseen puutu, ei tunne iloa eik? s??li? eik? osanottoa, on kuva ikuisten lakien laatijasta, joka ne kerran s??detty??n ei itsek??n en?? voi niit? muuttaa, jota ei kukaan tunne eik? palvele, mutta jonka kerran peruuttamattomasti lausuma aate johtaa ja m??r?? iankaikkisesta iankaikkiseen. Sille ei kukaan uhraa, mutta kuitenkin se saa uhrinsa jokavuotisina hekatombeina kuolleita ja kaatuneita. Ja t?h?n, tuon jylh?n, tunteettoman jumalan

t taas ne pei

*

lin miellytt?v?n, soinnukkaan

tsa korkea ja puhdas ja luottamusta her?tt?v?. Silm?t olivat rauhalliset ja kirkkaat ja melkein lapsellisen vilpitt?m?t. Niiden alla ja ymp?rill? olevissa uurteissa oli merkkej? jostakin menneest? rasittuneisuudesta, niinkuin arpia umpeen parantuneista sielun haavoista. Ennenkuin olin ehtinyt tarttua h?nen ojennettu

televa paimenkoira, heiluttaen minulle h?nt??ns? niinkuin

la vuoristoon ..

eni vain t

tervetullut majalleni, mutta silloin t?ytyy

it? halu

kuin olisi siit? alkanut punoutua tuttavuuteen viev? side v

i? maljaan, jonka ojensi minulle. Tyhjennetty?ni sen ja kiitetty?ni ei h

paikk

eik?

h?nen el?m?ns?, mik? t?ytti h?nen mielens? kaikesta siit? p??tt?en, mit? t?nne noustessani ja t?s

nut l?yt?? parempaa lev?hdyspaikkaa

t?v?ns?! tuli h?

ei sit?

kaikki vi

me, ett? he kerr

inunkin

ut kauankin t?

ymmenen

n tov

la ollut joku to

a maailmasta ja kuitenkin n

mist??n n?in my?nnytyksen ja samalla miel

a jalo unelma, kun sen tot

koo, se t

jotka uskovat ja siit? el?v?t eiv?tk? kaipaa muuta eiv?tk? tunnusta muuta, k?tkettyn? itsepintainen, j?

astustelustani huolimatta otti h?n sen ja heitti omaan selk??ns?.-Ei, se on mi

rauniota, vaivalloista louhua, jossa olisi ollut mahdoton p??st? etenem??n, ellei aina v?h?n v?li? olisi ollut kivi? ja paasia k??nnettyin? niin, ett? jalka voi niist? saad

sti eiv?t sulaneet koskaan. Ei miss??n n?kynyt vihreyden merkki?k??n. Siell? t??ll? kohosi lumihuippuja l?hemp?n? ja kauempana, ja heti niiden alla siintelevi? j??tik?it?. Jossakin kuului veden lorinaa, vaikkei vett? n?kynyt. Ei muuta kuin j??t?, lunta ja kive?- poissa koko se maailma, joka oli n

vaikuttamaan uskonsa toteutumisen hyv?ksi! Eik? rauhanaatteell

pitk? matk

janteen v?liss? yl?sp?in umpinaisen ja alas etel??n p?in avonaisen pikku laakson, tasai

eikko? Kuinka on mahdollista,

?mpim?lle ei ole mik??n

harvinainen ku

*

ikille muille tahoille paitsi etel??n oli suojaava harjanne niin laajassa kaaressa, ett? sen sis??n mahtui kokonainen metsikk? pient? tuuheaa, paikoitellen melkein katajana maassa matelevaa kuusikkoa, joka

kaiken t?m?n t?

s?stysmaja, jonka sen omistaja, er?s vanha, hurskas ylimys, lah

uoksuva ullakko. Toisella puolella k?yt?v?? n?kyi olevan saman katon alla karjan olinpaikka, toisella oli suurehko tupa, jonka