Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista

Ennustaja.

Oli vuoden 1867 talvi noin puoliv?liss?. Ankara talvi se oli, jopa niin ankara, ettei se mene koskaan pois mielest?ni. Ei muuta kuin pyry? ja pakkasta, pakkasta ja pyry?. Parikin viikkoa kesti j?rk?ht?m?tt? yht?mittaista nelj?nkymmenen asteen pakkasta, ja tavasta tuli taivaan t?ydelt? myrskyn kanssa lunta, niin ettei eteens? n?hnyt. Toisin aioin it?tuuli tuulla uilotti parisen viikkoa yht?mittaa, ajaen paksua ja h?ll?? lumikerrosta kauheoihin kinoksiin huoneitten ymp?rille ja mets?n laitoihin. Silloin oli paleltua ihmiset ja el?imet. Alinomaisten pyryjen ja kinostamisien t?hden oli kaikkialla niin paljon lunta, ettei moniin vuorokausiin p??ssyt liikkeelle tarpeitakaan hankkimaan. Mets?ss? hevoset eiv?t p??sseet muuten kulkemaan kuin uimalla; surkealta n?ytti, kun hevoset m?hkiv?t eteenp?in ja lumi selj?n yli lainehti. Ei ollut silloin kulkeminen leikin tekoa. Usein piti miesten rupeamittain pahimmissa paikoissa polkea ja pahnata tiet?, jos mieli oli v?h?nk??n p??st? liikkumaan.

Jos t?ll? tavalla saatiin teit? auki uratuksi, niin mit?p? siit? sitten oli, huomenna olivat tiet useinkin taasen tukossa. Ei silloin voitu suuria kuormia kotiin kuljettaa. Kaikki kujat ja talojen ymp?ryst?t olivat niin korkeaksi kinostuneet, ettei niiss? tavallisia teit? my?ten ollut ajattelemistakaan p??st? kulkemaan. Senp? t?hden t?ytyi niiss? k??nt?? tiet vainioiden seljille ja taipalilla aukeille niityille. T?m?n vuoksi tulivat tiet niin mutkikkaiksi ja kiukeroisiksi, ett? oudon oli mahdoton osata oppaatta kulkea kylien l?pi. Pahimmissa kinospaikoissa piti alinomaisella luomisella pit?? tiet? auki ja n?iss? paikoin oli huoneitten korkuiset kinokset, molemmin puolin tiet?; niit? l?pi ajaessa tuntui silt? kuin olisi ajanut tunnelin l?pi.

Usein aamulla yl?s noustua oli huoneitten edess? niin korkeat kinokset, ettei huoneesta ulos p??sty. Semmoisissa tapauksissa riensiv?t onnellisemmat naapurit avuksi, luomaan kinoksia ovein edest? pois. Sitten alkoi ankara luominen navettain, tallein ja muiden ulkohuoneitten edustalla, ett? p??stiin el?inparkoja ruokkimaan ja hoitamaan. Vaikka kuinkakin olisi koetettu huoneita l?mmitt??, tulivat ne kuitenkin niin kylmiksi ja kalseoiksi, ett? tuntui silt? kuin jotakin raskasta suolah?rm?? olisi ollut huone-ilmassakin. Kun meni ulos, tarttui pakkanen heti kuin kissa kasvoihin, eritt?inkin nen??n ja korviin; oli niinkuin olisi neuloilla pistelty ja pian t?ytyi k?sin tarttua niihin kiinni, suojataksensa, etteiv?t ne paikalla j??tyisi koviksi kuin j??kynttil?.

El?inten kanssa se kuitenkin surkeinta oli. Mit? t?ytyi toimilla ja muilla peitteill? suojella, laittaa niille l?mmint? ruokaa ja juomaa, ja yht?kaikki ne my?t??ns? v?risiv?t vilusta. - Ei ollut el?m? silloin leikin tekoa.

* * * * *

Ankara pyry oli silloinkin kuin er??n? p?iv?n? astui tupaan vanha mies, sauva kourassa. H?n oli niin luminen huoneesen astuessaan, ettei tiennyt k?velik? h?n selk? edell? vai p?invastoin. H?n koitti pudistaa lunta pois vaatteistansa, mutta onnistumatta, sill? ankara lumivihuri oli pieks?nyt lumen niin lujaan kiinni h?nen hiuksiinsa, karvalakkireuhkaansa ja muihin rikkin?isien nuttuinsa poimuihin, ett? se tuntui olevan joka paikkaan ik??nkuin kiinni liimattuna. H?n n?ytti kovin k?ntistyneelt? eik? jalka tahtonut jalan edelle p??st?.

"K?yk??, ukko, peremm?ksi istumaan, ett? v?h?nkin l?mpenisitte, koska n?yt?tte niin kovin vilustuneelta", kehoitin h?nt?.

Ukko rupesi napuloimaan takkikuluaan auki, mutta k?det olivat niin kontassa, ettei siit? tullutkaan mit??n; menin siis ja autin h?nt?.

"Voi, voi", sanoi ukko ja k?ntti peremm?ksi lavitsalle istumaan. Siihen h?n sanatonna vaipui sauvansa nojalle kumaraan.

"Mist?s t?? vanhus on kotoisin?" kys?sin h?nelt?.

"Tuoltahan, tuota, olen H--n pit?j?st?", sanoi ukko, p??t?ns?k??n nostamatta.

"Kuinkas te olette n?in kauvas sortunut?" kysyin taasenkin.

"'H?t? k?skee h?r?n juosta, pakko paimenen paeta'. Onhan tuo henki-pahanen vanhallakin siksi kallis, ett? tekee mieli sit? jollakin tavalla eteenp?in vied?, vaikkeihan minun el?misest?ni ole en??n kenellek??n mit??n hy?ty?. 'Elohon on el?v?n mieli, viel? haudan partaallakin'", tuumaili ukko.

Asuntoni oli silloin muutamassa pitk?lle mereen pist?v?ss? niemimaassa. Vaikka jonkunmoisia katovuosia oli ollut, jo vuodesta 1862 saakka, ei t??ll? niemimaassa niist? niin suuresti oltu k?rsitty kuin ylemp?n? maaseuduilla.

"Mutta eik?s teid?n pit?j??n vaivaishoito pid? huolta vanhoista ja vaivaisista, kun ovat teid?t p??st?neet liikkeelle l?htem??n?" sanoin melkein virallisesti.

"Kyll? kaiketi, vaan mist?s ihmiset antavat, kun ei heill? itsell??nk??n ole mit? suuhun panna?" sanoi ukko ja katsoa vilautti minua nuhtelevasti silmiin.

"Mutta eih?n nyt niin kovia katovuosia ole ollut, ett? semmoinen h?t? olisi", v?ittelin vastaan.

"Niinh?n sen outo luulisi, mutta te ette n?y tiet?v?n maakunnan oloista kotinurkkianne etemm?ksi... T??ll? merenrantamaissa on toki jotakin saatu, mutta muualla ei moneen vuoteen paljon mit??n. Silti t?nne k??ntyv?t n?lk?iset joukot, saadaksensa henkens? pitimiksi jotakin suuhunsa pantavaa. 'Urpaseen puuhunhan lintukin lent??'", selitti ukko.

"Taitaapa niin olla", sanoin v?h?n h?peiss?ni.

Toimitin eukolleni, ett? h?n antaisi ukolle ruokaa. N?yr?sti meni h?n sy?m??n ja s?ikin kelpo lailla.

"Milloin olette viimeksi saanut ruokaa?" kysyin ukolta, kun h?n oli sy?m?st? p??ssyt.

"Eilen iltap?iv?ll?", sanoi h?n.

"Hyv?nen aika, ja nyt oli jo sivu puolenp?iv?n!" sanoin kauhistuksissani.

"Siin?p? sen nyt n?ette, ettei t?t? lystikseen tee; ei ole tihe?ss?, jotka nyky??n tuntemattomalle, vanhalle ja vaivaiselle palan suuhun pist?isiv?t... Te n?ette olevan armeliaita ihmisi? k?yh??kin kohtaan... Kiitos suuri ruoasta!" sanoi ukko p?yd?st? noustuaan, suutansa pyhiskellen.

"Kun saisin v?h?n lev?t?, sill? tuntuu niin raukaisevan, eik? tuo kylm?k??n tunnu vanhasta ruumista erkanevan", jatkoi h?n sitten.

Osotettiin h?nelle vuode, jossa h?n saisi lev?t?.

Siihen h?n oihkaten k?ykyss??n k?mpi ja laskeutui pitk?ksens?.

"Jospa n?m?t kovat ajat loppuisivat t?h?n, mutta pahimmat ja koivimmat ovat edess?", sanoi ukko pitk?llens? p??sty??n.

"Mist? sen tiet???" sanoin, ik??nkuin s?ps?ht?en.

"Kaikki merkit viittaavat siihen", sanoi ukko.

"Mink?laiset merkit?"

"Esimerkiksi n?m?t ankarat pyryt ja pakkaset".

"Mutta olen kuullut sanottavan, ett? kun on talvi kylm?, niin tulee l?mmin kes?", v?ittelin ukkoa vastaan.

"'Karhulla on karhun pojatkin'", sanoi vaan ukko.

"No mit? muita merkkej? teill? sitten viel? on?" kysyin.

"Nuot aidatkihan ovat niin lumen sis?ss?, ettei aidan seip?it?k??n n?e ja hanget ovat niin laajat aitojen piirteill?, ett? n?ytt?? silt? kuin ne olisivat vartta varten lumella muuratut; eik? ole pienint?k??n koloa aidan ja hangen v?lill?", selitti ukko.

"Ett?k? sekin on k?yh?n vuoden merkki, kun aitojen ja hangen v?lill? ei ole mit??n koloa?"

"Niinp? se on".

"Mutta eih?n se ole mik??n kumma, jos niin on, kun on paljon lunta ja se tuulella kulkeentuu suojapaikkoihin, t?ytyyh?n silloin aitoviertenkin t?ytty?", inttelin.

"Siin?p? se nyt on. Mutta eip?s kaikkina talvina aitovieret sill? lailla t?yty lumella, vaikka kuinkakin tuulisi ja huiluttaisi; jyrkkin?p?s pysyv?t vaan kinokset ja erill??n aidoista - ja noita rottiakin on ilmestynyt maaseuduille, eik? sek??n ole mik??n hyv? merkki", selitteli ukko.

"Niin, mutta sanotaanhan sananlaskussa, ett? vanhat 'profeetat ovat kuolleet ja nuoria ei uskota'", sanoin siihen vastaukseksi.

"Jospa se niin olisikin, olisin varsin hyvill?ni, mutta niin ei ole. Minulla on paljon el?m?n kokemusta. Olen vanha mies ja el?m?ss?ni olen ottanut vaaria kaikellaisista asioista ja olen havainnut yht? ja toista. Te olette viel? nuori, painakaapa n?m?t minun sanani mieleenne, niin tulette huomaamaan, ett? uudet profeetatkin jotakin tiet?v?t. Jospa olisin tilaisuudessa tulevatta syksyn? teille muistuttamaan n?ist? asioista, mutta niin ei k?y, sill? voimani heikkenev?t p?iv? p?iv?lt? ja min? tunnen selv?sti, ettei minun tarvitse olla kokemassa tulevan kes?n seurauksia", puheli ukko surullisen raskasmielisen?.

Sitten h?n vaipui levolliseen uneen.

Kun h?n her?si, nousi h?n yl?s ja rupesi tukkimaan takkiresuaan ylleen.

K?skimme h?net j??m??n y?ksi.

"Ei tokikaan, ei tokikaan, enh?n niin kiitt?m?t?n kuitenkaan ole. Koetan menn? toiseen taloon ja jospa en saisikaan ruokaa, tulen hyv?sti toimeen huomiseen asti. Ehk?p? silloin tapaan jonkun armeliaan ihmisen taasenkin. Min? n?en, ettei teill?k??n kovin iso el?minen ole; paljon on noita lapsukaisiakin"; puheli ukko, samassa koetellen takkiaan kiinni. "Kiitos vaan avustanne, kun autitte ruoka-aterialla vanhaa, vaivasta, kulunutta ukkoa", tuumaili h?n.

K?dest? pit?en j?tteli h?n hyv?sti joka henkil?n, kiitellen ja kostellen jokaista erikseen. Sitten h?n sauvansa nojalla alkoi k?vell? kalkutella ovea kohden. Ovessa menness??n kuulin h?nen sanovan: "Jumala meit? kaikkia armahtakoon! Kovat ajat ovat edess?mme". Sitten tukkeentui h?n tuohon sakeaan pyryyn ja alkoi pahnustaa l?himm?ist? taloa kohden. Kauvan katselimme ukon j?lkeen ja vanhimman poikamme laitimme suksilla h?nen j?lkeens? luovimaan ja katsomaan per??n, ett? ukko todellakin vaaratta p??si ihmisten ilmoihin.

Seuraava kev?t tuli tavattoman pitk? ja kylm?. Ei juhannussakaan ollut niittylatoin ymp?rist?ilt? ja mets?n rinteilt? viel? lumihanget lopen kaikki sulanneet. Toukokuun kahdentenatoista p?iv?n? l?hdin viidentoista penikulman pituiselle matkalle hevosella meren j??t? my?ten ja nelj? penikulmaa ajoin K--a jokea yl?sp?in niin hyv?ll? j??kelill?, etten kertaakaan k?ynyt maalla. Jyrkimm?t kosket olivat tavallisina talvina olleet aina sulina, mutta nyt ne olivat vahvassa kristallikirkkaassa j??ss?. Semmoista en ollut koskaan ennen n?hnyt kovimpinakaan talvina. Saman kuun seitsem?nten?toista p?iv?n? palasin samoja teit? matkaltani ja keli oli yht? hyv? kuin menness?kin.

Kotitarpeen viinanpoltto oli niin? aikoina lakkautettu. Vanhan tapansa mukaan kokivat jotkut siveellisesti vajouneet ihmiset korven loukeroissa keitt?? viel? tuota mielijuomaansa. Er?s salaviinan keitt?j? oli y?ll? Erkinp?iv?? vasten kantamassa viinakonttia kotiinsa salapolttimostaan. V?lill? maisteli h?n tuota ilolient??n niin suuressa m??rin, ett? h?n kellistyi tielle nukkumaan. Silloin paleltui h?nen jalkansa niin pahoin, ett? kaikki varpaat liukesivat jalvoista irti.

Kahdeksantena p?iv?n? kes?kuuta ajettiin penikulman pituisia meren lahtia j??t? my?ten kaupunkiin ja sanan kuun kymmenenten? p?iv?n? vetiv?t nuottamiehet j??nuottaa meren lahdelmilla.

Oikealla ajalla ei ollut ajattelemistakaan ruveta kylv?n tekoon. Kovat y?pakkaset vallitsivat vaan katkeamatta, niin ett? maa oli aamusin niin kovassa roudassa, ett? se oikein halki paukahteli.

Minulla oli edullinen torpanmaa, johon meni usiampia tynnyreit? touvon siement?. Muistaissani tuon kiertolaisukon ennustukset ja huomattuani tavattoman kolkon ja pitk?n kev?imen olevan, aloin mietti? kylv?mist? niin pian kuin mahdollista. Kes?kuun puoliv?liss? sulasi pelto sen verran, ett? siit? rupesi saamaan multaa irti. Heti ryhdyttihin peltot?ihin ja alettiin siement? kylv??. Mutta muut eiv?t niin tehneet; he sanoivat minun pakkaavan Jumalan edelle ja koettavan v?kirynn?k?ll? H?nelt? ry?st??. He kylviv?t vasta juhannuksen aatto-p?ivin? ja juhannuksen j?lkeenkin.

Nelj?n? juhannuksen edellisen? p?iv?n? oli niin l?mmin ilma, ett? oli siihen sulata. Ei miesmuistiin oltu niin l?mpimi? ilmoja n?hty. Maa rehahti kasvamaan niinkuin taikavoimalla. Niin l?mpym??n maahan kylvetty touko touhahti oraalle parissa kolmessa vuorokaudessa. Mutta siin?p? ne kes?n l?mpym?t sitten olivatkin. Ei niitynaikanakaan tarjennut ulkona aterioida, ellei pannut p??llysnuttua ylleen. Kuitenkaan ei varsinaista hallaa tullut, vaikka se oli joka aika tarjolla. Kuitenkin kasvoivat nuot my?h??n l?mpym??n maahan tehdyt touvot rehev?n? ja mustanpuhuvana viile?ss? ilmassa. Sit? vastaan meid?n touvot kasvoivat matalampana ja kellastnneemman n?k?isin?. Usein sain kuulla hienoa ivaa ja pilkkaa Jumalaan turvaamattomuudestani. Samassa osoitettiin minulle meid?n ja heid?n toukojen v?lisist? suhteista.

"'Alku ty?n kaunistaa, vaan lopussa kiitos seisoo'. Ei sit? viel? tied?, kuka meist? lopulta voittaa", sanoin min?.

"Mutta saattaisihan syksyst? olla my?h?seenkin l?mmint?", intteliv?t he.

"Ent? jos ei olisikaan, kuinkas sitten k?visi? Ei pid? koskaan ihmeit? odottaa, sill? ei nyt en??n ole ihmetten aika", puolustelin periaatteitani.

Semmoiset jaahinat p??ttyiv?t tavallisesti siihen, ett? he l?htiv?t pois, ilvehymy huulillansa!

Elokuun loppup?ivin?, er??n? perjantaina k??ntyi tuuli pohjoiseen ja alkoi luita-vihlovan kylm?sti tuulla viuhtoa. Kun kell??n ei ollut elon leikkaaminen mieless?k??n, aloin min? ker?t? v?ke? pellolleni; hyv? olikin v?en saanti, koskei kukaan nyt heit? tarvinnut; eritt?inkin vaimov?ki oli halukas tulemaan. Tuota pikaa oli pellolla puoliv?liin toistakymment? henke?. Mutta t?st?k?s hommastani minut keksittiin aika ep?uskoiseksi, Jumalaan luottamattomaksi ihmiseksi, kun aina vaan Jumalalta v?kirynn?k?ll? pakkauupi ry?st?m??n. Semmoista kummastusta her?tti se kyl?ss?, ett? joukottain tuli ihmisi? aidan taa katsomaan tuota hullutusta. Siell? he kesken?ns? keskustelivat ja v?list? kuului iso naurun r?h?tys joukosta; kai joku oli arvannut sanoa jonkun erinomaisen hyv?n ja asiallisen sanan. Joku rohkeampi ja nokkelampi tuli pellollekin leikkaamisestamme ivaa tekem??n.

"Ettek?h?n luulleet vuodentuloksenne laareihinne mahtuvan, jos olisitte antaneet laihonne t?ys'aikaiseksi kasvaa, koska rupesitte niit? kaalina hakkaamaan?" sanoi er?s semmoinen pellolle tulija, suu pilkallisen-voittoisessa hymyss?.

"Ei meid?n laiho ole en??n niink??n kaalta, sill? min? tein kylv?ni paljon aikaisemmin kuin te. N?etteh?n, ett? enin osa laihoa on veriss??n ja osaksi on jo valmiita p?it?kin. Jos seassa on viel? valmistumattomiakin p?it?, tulee niist?kin it?v?t jyv?t. Eik? sit? viel? tied?, kenen laarit tulevat t?yteen ja kenen j??v?t vaille", koin puolustella itse?ni ja ty?t?ni.

"Niin, vain paljon ne olisivat viel? paranneet ja kasvaneet; sirppihallaa tulee, se on vissi se", sanoi mies v?h?n masentuneena ja l?hti pois.

Kylm?n ja kolkon n?k?isi? karapilvi-t?nk?leit? kiiti taivaalla ankaran pohjatuulen mukana. Niit? kulki niin tihe?sti, ettei aurinko p??ssyt monasti taivaalta pilkist?m??nk??n. Oli niin kylm?, ett? vaikka ahkerasti koettiin ty?t? tehd?, tulivat k?det kuitenkin konttaan.

T?m?n t?hden hommasi eukko kahvia ja laitti minut sit? leikkuuv?elle pellolle viem??n. Minun tieni kulki, niin ett? tulin takapuolelta heid?n luokseen. He eiv?t huomanneet siis tuloani. Er?s vaimo oli paapattamassa, ett?:

"Mit?h?n se Jumalakin ajattelee tuommoisesta ep?toivoisesta miehest? kuin t?m?nkin talon is?nt? on, joka v?kirynn?k?ll? pakkaa Jumalan edelle?"

Samassa huomasivat he minut, kun yh? k?velless?ni s?nki rapisi jaloissani. V?h?n h?peiss??n k??ntyiv?t he kaikin minuun p?in.

"Ei niin pid? tehd? kuin hyv? tulee, vaan niinkuin is?nt? tahtoo. Samahan se sinullekin, Pirko, on mit? sin? teet, kun min? palkan maksan. Minulla on t??ll? aika mummu t?ynn? kuumaa kahvia. K??reennyt??mp?s kaikin sen ymp?rille ojan partaalle, juomaan l?mmin kuppi viluiseen syd?meemme", sanoin min? kehottavaisesti ja pian oli v?ki h?rppim?ss? kuumaa kahvia.

Seuraavana y?n? ei viel? tullut pakkasta, vaikka oli niin hirve?n kylm? ilma. Tuuleskeli koko y?n ja taivaskaan ei t?ydelleen se'estynyt. Saimme siis seuraavankin p?iv?n pitkitt?? leikkaamista. Niin ahkerasti tehtiin ty?t?, ettei joudettu ruokalepoakaan pit?m??n, vaan joka sai viimeisen palansa niellyksi, tormasi pellolle; v?ki oli nyt oikein innostuksissaan, koska hekin rupesivat ?ly?m??n, ett? nyt kiire on tarpeesen; viel?p? sekin saatti innostuttaa, kun lupasin heille hyv?n p?iv?palkan.

Lauvantai-iltaan saimme leikkuun niin leikatuksi, ettei j?ljelle j??nyt kuin pari peltotilkkua. - 'Pianhan se lyhyt virsi on veisattu'.

Jo iltap?iv?ll? alkoi tuuli heiket? ja taivas se'esty?. Kymmenen ajoissa illalla oli niin tyyni, ettei haavan lehti v?r?ht?nyt. Taivas oli niin selke?, ett? t?hdet n?kyiv?t taivaalla niinkuin talvisyd?nn? ja kuu paistaa kaljotti niin kirkkaasti, ett? oikein varjonsa n?ki. Silloin osoitti l?mp?mittari jo yhden asteen kylm??.

Aamulla oli surkea n?ky n?ht?v?n?. Niin paksusti oli kuuraa maassa, ett? olisi lunta luullut sataneen. Kaivolla olevissa astioissa ja muissa mataloissa vesipaikoissa oli melkein tuumaa paksu j??. Harmaa kaasu t?ytti ilman ja paksu pilvenj?nk? oli korkealla auringon nousun edess?. Se nousi auringon edell? taivaalle, ettei aurinko voinut n?ky? ennenkuin yhdentoista aikana aamulla. Kun aurinko ehti j?ng?n edelle, ei se paksun huurun l?vitse voinut valaista eik? l?mmitt??; huumottihan vaan niinkuin valju kuu olisi noussut taivaalle ohuen h?rm?pilven l?pi vaalottamaan.

Oli niin tyyni, ettei koko luonnossa kuulunut v?r?yst?k??n, ei linnun ??nt? eik? ihmistenk??n toiminnasta syntynytt? liikkeen kahinaa. Kasvit seisoa t?r?ttiv?t l?pi j??tyneen?, suorana, peitettyn? paksulla kuurakerroksella. Vahvat perunan varsikot olivat lupsauttaneet lehtens? pitkin vahvaa vartta ja varsi oli niin j??ss?, ett? kun sit? taittoi, taittui se niinkuin j??kynttil?. Lyijyharmaa sumu tuntui raskaalta hengitt??; oli niinkuin joku tukeuttava raskaus olisi painanut ja oikein tuntui rintaa karvastelevan, kun sit? hengitti keuhkoihinsa.

Kun ankara kuura ja j?? vihdoinkin sulasi, huomattiin silloin, ett? kaikki oli mennyt, niin meren sis?lle pist?v?ss? niemimaassakin kuin paikkakuntamme olikin. - Niin t??ll?kin, mit? sitten muualla.

Halla oli vienyt kaikki, eik? ihmett? tapahtunutkaan, ett? syksyst?

olisi l?mmint? ilmaa piisannut pitemm?sti kuin tavallisina vuosina.

Viime talvisen ennustaja-ukon ennustukset olivat toteentuneet!

- - - Kovat ajat olivat tosiaankin edess?.