Download App
Reading History

Chapter 4 No.4

Word Count: 2113    |    Released on: 04/12/2017

n va

etten olisi palattuani tuntenut joka ikist? i

ollut h?nt? tunteakaan. H?nt? oli koko el?m?ns? ajan kaikki arvossa ja kunniassa pit?neet. Varakkaasti oli h?n taloansa asunut ja lapsilaumansa siivoiksi ja kunniallisiksi ihmisiksi kasvattanu

s??n, tyhj?n?, kammottavana ja kalseana kuin muillakin. Kai t?m? suuri kansamme vitsaus oli ukon niin pikaan vanhentanut j

, l??h?tt?en oven suussa

ken tuo hyv?n p?iv?n toivottaja olisi,

apisi niin kovin, ettei ollut p

i sauvansa nojassa kumarana ja hengitt?? l??h?tti niin ankarasti, ett? henke? sis??n: p?in vet?ess? laiha ruumis kimmahti hiukan pystymp??n, mutta ulosp?i

kaan ei h?n voinut l??h?tyksens? t?hden mit?

i-min? ly?t-

etin selitt?? h?nelle, ettei h?nt? suinkaan veren viat vaivaa. Sanoin, ett? luuloni mukaan olisi se h?nen surmansa, jos h?nelt? viimeisetkin veripisa

iimeksi sy?nyt?" ky

l?h?n tuota olkia ja pet?j?? ... mutta eip? se tunnu ravitsevan en??n n?in vanhaa miest

ittauksen, ett? h?n

aksanut noin heikkona jalkasin tulla kyl?lle?"

mutta mitenk? t??lt? p?

anut hevosta"

?n maahan putoavaa. Harmiksi tahtoo k?yd?, kun kaikki meni ja velka ei lyhennyt sanottavaa, sill? melkein kaikki meniv?t ry?st?palkkoihin. Koetin rukoilla kauppamiehi?, ett? odottaisivat viel?, mutta ar

aittanut ruoan ja tuli ny

??n, mutta sen kuultuansa ru

nne kyl?lle jotakin saadakseni, mutta eip? t??ll?k??n n?y olevan mit??n saatavana - - kun p??sisin

n, ettei ollut ruokaa suuhunsa saada. Poistuin poijes, antaakseni h?nelle yksitt?ist?

in oli h?n jo pe

En tohtinut paljon sy?d? ... tun

sen maata ja pian vai

n ik??nkuin jotakin s?ik?ht?en j

vaan kotiin", sanoi

avissut nyt ensink??n, mutta muuten h?

laskea taipaleelle. K?skin siis renkipojan valjastaa hevonen ja vied? h?net kotiinsa. Rekeen peitimme ukon ja niin h?n l?hti, kiitellen ja kostellen.

*

k??n. Koetin saada selville syyt? siihen, mutta en kuitenkaan koko y?n seutuun l?yt?nyt tukevaa perustusta. Koetin ajatella sit?kin, ett? olisikohan

rran kuin h?nen v?h?t varansa my?nsiv?t. Niit? h?n sitten naulottain j

nyt saamaan velaksi jauhoja ede

yt viel? velaksi. Mill? luulet entisen velkasikaan maksavasi? Ei

iel? auttaisi, n

ym! Viides katovuosi jo per?kk?in ja yh? ne vaan paranevat. Nyt pit?? ihmis

n saa hiukankaan suurusta

noi kauppias kopeasti ja k??

a tyhj?lt?; oli niinkuin h?n olisi utuna haihtumaisillaan ilmaan. Syd?n tuskitteli, huomaten varman n?lk?kuoleman olevan edess?ns? ja eik? aivan kaukanakaan ja kuitenkin...

van penkill? istuessaan mietti, si

?ll?ns? sein?vierustailla. Kauheassa n?lj?n tuskassa juolahti ukon p??h?n, ettei ole muuta neuvoa kuin siepata tuosta yksi leip?, pist?? se poveensa

a. H?n se oli, joka katsoi kaiken per??n, otti vastaan tuotuja tavaroita ja ulosantoi, mit? ulosannettiin, punnitsi ne ja

t l?htiess??n. Muutamalla harppauksella oli h?n ukon luona. H?n huomasi ukon poven olevan liiemm?ksi pullollaan. Sen enemp?? aprikoimatta sieppasi h?n ar

levinasi talon is?nt?. Sukkelaan siit? yl?s ja l?hdet??np? sitten kauppiaan

?s. H?pe?st? ja ankarasta mielenliikutuksesta h

tarttui h?n ukon rinnuksiin ja alkoi raahata vapis

sinne, s??st?k?? mi

... vai varasta s??st??", tiuskasi k?tyri

sen kanssa menn? k?ntti? tiehens?. Mutta min? satuin havaitsemaan h?net, sieppasin leiv?n pois ja toin sek? leiv?n ett? se

tuolle varkaalle teemme?" sanoi kauppias. Sitten k?veli h?n ukon nen

t vastata mit??n, katsoa tuijott

le hyv?sti selk??n, v?hemm?n vasta tekee mieli var

, aina sin? arvaat, vaan miss? me antaisimm

h?net talliin, siell? on h?

on sopiva paikka", m

n jalan apu yht??n auttanut, vaan siipen? ne laahasivat j?ljess?, kun he h?nt? vied? rymyyttiv?t talliin. Siell? he paiskasivat

ettei h?n voinut kiemurr

enkin; ly?, ly? lujemmasti, et

ukko ??nt? p??st?nyt; h?n ei olisi voinut sit? te

ukko-raiskaa hosunneet,

taitaa se raato kuolla k?

at ja meniv?t naur

n el?m??n tai kuoliko h?n. Kun ukko siin? kylm?ss? ik?ns? ja aikansa oli, tointui h?n sen verran, ett? kykeni kompuroimaan yl?

yvin? tuon siveellisen aatteen edus

*

laisten kunnioittamana, mutta sangen vanha h?n jo on. Kertomuksessa mainittu kauppias on aikoja sitten tehnyt konkurssin ja ajelehtaa nyky??n j?tk?n? ymp?ri maan kurjis

Download App
icon APP STORE
icon GOOGLE PLAY