pyh?aa

attaa. Jos n?lk? oli ankara, niin tauti oli viel? ankarampi. Vatsa ei jaksanut sulattaa olkia ja pettua, eik? ruumis saada siit? ravintoansa. Semmoinen luonnoto

hdimme tuolle ep?ilytt?v?lle taipaleelle. Paljoin vaivojen ja ponnistusten per?st? p??simme vihdoin l?pim?rk?n? perille, kun kaikellaisten tulvillaan olevain puroin yli t?ytyi kahlailemalla menn?. Teht?v?ni siell? tehty?ni ja p??stetty?ni is?nn?n kauheista tuskistansa, l?hdin palausmatkalle. Olin niin v?syksiss? ja uuvuksissa, ett? menin muutamaan taloon jalkojani lev?ytt?m??n. Aamu oli jo, sill? p?iv? alkoi jo j

ut eineen laittamisen puuhiin; katsoin per??n, mit? h?n siihen panee. H?n heitti padan hiillokselle ja liepsahti itse ulos. Kun h?n sielt? palasi, oli h?nell? kiulussa jotakin p?hn??, jotka h?n kumosi pataan ja alkoi siin? niit? h?mmenne

isesti, kauhalla keitostansa tahdin mukaisesti h?mmennellen. Katsoin h?nen vanhaa, kuihtunutta ruunistansa, kuinka tahdikkaasti h?n keitostansa h?mment?ess? ny?kk?si edestakai

st?. Mutta kun aika tuli, kehoitti is?nt? v?ke?ns? sy?m??n. Itse h?n k?veli edell? p?yt??n ja hiljaisina ja n?yrin? seurasivat muut. Kaikki panivat he k?tens? ristiin ja siunasivat ruokansa. Pian oli

kaan loukkoa j??nyt pimeyteen. Kaikkialla vallitsi semmoinen puhtaus, ett? vaikkei mit??n oltu maalattu, olivat kaikki esineet niin puhtaita, ett? ne n?yttiv?t ik??nkuin l?pikuultavilta. V?ki oli paitahihasillaan ja nekin n?yttiv?t silmiss?ni puhtauden perikuv

ell? ja kaikki heid?n aikaiset lapsensa per?ss?; valkeihin nen?liinoihin k??rityt virsikirjat oli heill? kaikilla mukana. Seurasin kirkossakin silmill?ni tuota tyytyv?ist?, tutunomaista pe