uh

, vaan Sameli Rouhu h?n oli aina, kun h?nt? mainittiin. T?m? kyl?n panema nimi ei kuitenkaan ollut annettu miss??n pahaa eli halveksum

kanssa omassa, pieness? torpassaan. H?n oli vahvaruumiinen ja ankara ty?mies, sill? h?n teki ty?t? kuin viisi. Pienen torppansa viljeli h?

n k?siksi. Usein hulluttelivat muut, kun h?n heid?n mielest??n niin halvalla otti vaikeita urakoita tehd?kseen, vaan siit? huoli Rouhu viisi. Mutta kun urakka oli p??ttynyt, oli Rouhu useinkin p??ssyt kahden, jopa kolmenkin miehen palkalle. Kyll? korpi huiskui, kun h?n oli siell? peltoa urakalla raivaamassa. Oliko h?nell? ty?paikka kivikkom?ell?, jo

ei soveltunut pieneen ja keve??n ty?h?n. Jos h?n rupesi jotakin tekem??n, rouhusi h?n siin?kin ja kun ei h?nell? ollut mielen malttia miettim??n j

uristakin, tuota kaikkein yhteist? kasvia, ja kun kyl?n poika-viikarit rupesivat varkaissa k?ym??n h?nen naurismaallaan, viritteli h?n muutamia ketun sankoja niiden kulkupaikkoihin, ja kun muuan poikaloppi sai ketun sakset koipeensa ja rupesi pahoin ?lisem??n, oli ty?

aja, sill? niit? ei niill? tienoin ollut. Kuitenkin saivat jotkut ilvekset, ahmat ja revot tehd? tut

kkoja ja n?reikk?j? aukeain laidoilla; sen parempi h?nen mielest??n, mit? isomman rym?k?n h?n sai rouhuamisellaan aikaan. Kun sitte j?n?parka l?hti pel?styneen? hyppyyn, saavutti sen aivan pian Rouhun tarkasta k?dest? l?hett?m? luoti. Harva

?t ja pian h?n ne saavutti. Jo puolenp?iv?n rinnassa kesuttuivat linnut niin Rouhuun, etteiv?t ne h?nest? v?litt?neet juuri mit??n, n?listyneit? kun olivat, sill? Rouhu ei ollut antanut niille sy?nnin rauhaa. Kun h?n sitten p??si ulottuville, tipahti tavasta yksi ja toinen teeri puun juurelle: Iltap?iv?ll? tulivat linn

ns? ja tarkkaan luotikkoonsa. Ja kun vaan mets?ss? oli riistaa, eip? Rouhun pe

*

heelle. Rouhu koetti turvaantua tarkkaan luotikkoonsakin ja l?ksi mets?lle, saamaan jotakin n?ljistyneen perheens? ravinnoksi. Koko p?iv?n koetti h?n etsi? saalista, mutta turhaan. H?n luuli vaan kovanonnen sattumaksi tuon otusten l?yt?m?tt?myyden. Useana p?iv?n? k?vi h?n per?kk?in mets?ll?, etsien saalista usealta suunnalta, mutta aina vaa

t? t?ytyi tappaa tuo ummessa oleva lehm?. Siit? keitettiin s??st?en lient? ja olkijauhoja sekoitettiin suuruksiksi. Sill? tavoin el?? kitkutettiin joku ai

len kulki, haeskellen n?lj?st? uupuneita ja riutuneita ihmisi?. Armotta kaas

uivat j?rki??n vuoteelle. Rouhu itse vaan j?i terveeksi; oli ni

ijaansa ja t?t? tukalaa teht?v?? t?ytyi h?nen tehd? siihen asti,

p??ssyt mihink??n liikkumaan eik? mit??n toimimaan. Sent?hden oli

a surun kalvaamana j?ljell? autiossa m?kiss??n. Ty?t? ei saanut ruokansakaan edest?, sill? ihmisill? ei ollut mit??n sy?t?v?ksi antamista. Ne v?h?t h?t?-apuvarat, mit? oli kuntaan saapunut

ien vieress? voimatonna lumi

uluu olevan olkijauhoja ja v?h?n suuruksiakin kaupan", puheli Rouhu sivu-kulkijoille ehtimiseen. Mutta h

vat ik??nkuin yhteen kasvaneet. Rouhu tunti k?dess??n tarkoin sen painon, ja kun tarvis oli h?t?isest

neuvoakaan ollut. H?nen ei kuitenkaan tarvinnut luopua tuosta tut

aamaan siell? jotakin hiukaavan ja kalvaavan n?lk?ns? sammutteeksi. Ihmiset tuolla K--ssa olivat k?yt?nn?llist? v?ke?, kauppatoimii

kaan, huomasi h?n oitis er??n aka

saaliinsa kanssa muutamalle sein?n vierustalle. Siin? sein?n nojalla seisoen koki h?n saada niit? niellyksi; h?n rupesi pyrskym??n hengen edest?. Koko ruumis vavahteli. J?senet alkoivat k?yd? he