?v

meren niemimaasta. Pit?j?, johon muutimme, oli noin nelj?n penikulm

aikka toinen vuosi oli tullut, oli kuitenkin viimeisen ko

oli sijoitettu k?yhi? ja sairaita niin paljon kuin suinkin mahtui. Melkein heti paikkakuntaan tultuani menin sit? katsomaan. Surkealta siell? n?ytti. Laihtuneita ja kuihtuneita k?si? ojenneltiin tulijaa kohti kaikkialta s?ngyist? ja muualta, Jumalan t?hden anoen jotakin sy?t?v??. Kunnan kyll? oli k?sketty nuot kaikki hyv?sti hoitaa ja ruokkia. Mutta kun asiat eiv?t olleet taloissakaan sen paremmast

ittiin. Niit? kuoli k?yh?inhuoneessa ja ulkona siit? niin paljon, ett? sit? oli kamala katsella. Ei ollut ensink??n mieli iloinen ja pirte? sunnuntai-aamuin, kun nelj?kin kymment? kirstua makasi rinnakkain hautausmaalla. Tuo ammottava hautakaan, joka oli heille viimeiseksi leposijaksi aijottu, ei n?ytt?nyt jaksavan kaikkia niell?, eik? tuo ruumishauta n?ytt?nyt milt??n ruumishaudalta, vaan jonkummoiselta kanavalta. V?risten seisoi kalvistunut

*

, katsoivat he hyv?ksi tuttavuuden nimess? paahtaa kaikin meille, niinkuin ennen sy?m?tt?m??n ja kokemattomaan paikkaan ainakin ja ehk?p? senkin vuoksi, kun kuulivat meill? olevan selv?? leip??. Vaimoni koki pit?? k?tt??n oikeana ja nyk?st? palan kullekin, mutta t?m? k?yh?in tulviminen k?vi niin ankarak

jotakin sy?t?v??!" sanoi h?n h?t

an pian joutua lapsijoukkonsa kanssa samalle mierolle kuin sin?kin. Koe, po

ll? heill? ei ole, mist? he mit??n antaisivat

nin surumielisen? kamariini

Sen tehty??n tuli h?nkin kamariin. Keskustelimme hiukan aikaa t?st? kamalasta h

?? vanhin lapsistamme kama

unista ja juoksi sen kanssa

?n ahnaasti repien sit? ja tukkien suuhunsa. Leiv?t uunissa eiv?t olleet ehtineet viel? oikein kuortuakaan, mutta poika ei joutanut sit?

?n ei pyyt?m?ll? saanut, otti h?n sen oikeutetulla ry?v??misell?", s

tt? poika oli kuollut. Paha omatunto j?i