Papin rouva

let kauas suurelle sel?lle, jossa kulki iso valtav?yl? etel?st? pohjoiseen. S??nn?llisesti kulkivat siit? ohitse suuret matkustajalaivat yl?s ja alas, mutta

Ainoastaan joku harva hajamielinen matkustaja saattoi silloin t?ll?in sattumalta ojentaa t?nne kiikarinsa ja kys?ist? per?npit?j?lt?, kantta pitkin k?velless??n:-?Mik? on tuo punainen talo tuolla kaukana'?-?Se kuulu

an soutaen l?heni, niin n?ytti siin? p

?reit? pajupensaita ja joita reunustivat pehmoiset koivu- ja haapalehdot. Taampana kohoava kivikkom?ki, jonka harja kasvoi l?pikuultavaa mets??, pisti paikoitellen juur

e ja venhevalkama ja hiukan ulompana niemen k?rjess? vanha nuottakota. Saunan sein?m?ll? oli rivi verkkokeppej? ja ui

joka siell? v?h?n ylemp?n? tuuheiden, korkeiden ko

nen uimahuone valkoisine hiekkaan laskeutuvine portaineen, vaaleansininen venhe, joka kaarevan sulavana lep?si omilla siloisilla teloillaan, ruispelto p

e ehk? toi t?m?n tunnelman, ehk? my?skin haavanlehden lepatus tai p?iv?n heijastus ikkunoihin, joiden takana ei n?kynyt liikett? eik? kuulunut lapsilauman iloista mellakkaa; eik? sit? kuulunut pihamaalla, ei pientarilla eik? rantahiekalla. Ainoastaan silloin t?ll?in avautui joku ovi, narah

imi oli

*

kikes?ll?, alkupu

n Olavi Kalmilta, joka oli ilmoittanut saapuvansa laivalla t?n??n ja tulevansa h?nen l

j?rjest?m??n taloa siihen kuntoon, kui

an kuvia albumissaan, laitellut uutimia uusiin poimuihin, pyyhkinyt tomun kukkain lehdilt? ja asettanut verest? vihre?? vaase

akkaa, viel? neitseellisen j?ntev?? vartaloaan. Moneen vuoteen ei h?n ollut muistanut sit?, mit? h?nest? joskus oli sanottu, ett? h?n oli miellytt?v?, melkein kauniskin. Ket

rintaansa. Ja per?ytyen peilin luota muutti h?n sit? pari k

llisesti ei se h?nt? huvittanut, h?n teki sen virallisest

i. Mutta hieno v?rilt??n niinkuin mets?kukka, johon kun sattuu silm?, se sit? kauan tutkii. Hitaasti ja huolellisesti kokosi h?n siihen enimm?kseen heini? ja taittoi sitten ruispellosta aidan ylitse heilim?iv?n t?hk?n

d?n ja vienyt vaatevarastostaan sinne parhaat ja uusimmat vuodetarpeet. Ikkunan eteen oli ripustettu h?nen omat kutomansa, ennen k?ytt?m?tt?m?t uutimet, p?yt? oli katettu valkoise

in kulmaan, josta se olisi l?ydett?v?. Uunin reunan kupera oli kaikista sopivin paikka, ja siihe

? ajatteli h?n katsoessaan ulos

i ja ensimm?inen suuri pettymykseni. Ja nyt

n avulla. Milloin h?n oli suorittanut tutkinnon, milloin esiintynyt puhujana is?nmaallisissa juhlissa, saanut yliopistolta matkarahan ja matkustanut ulkomaille. H?n oli pannut mieleens? h?nen osoitteensakin Pariisissa. Siell? h?n oli ollut kauan kadoksissa, kunnes taas t?n? kev?nn? h?nen nimens? oli niiden joukossa, jotka olivat palanneet kotimaahansa

mittamista, vasta parin tunnin kuluttua tulee laiva, ja

teli lauhkeasti j?rvelt?, siell? oli tummat mets?iset saaret ja niemet ja niiden takana kaukana sininen, h??m?tt?v? manner. Muutaman saaren p??st? kiilsi valkoinen, kolmikulmainen merimerkki, jonka ohitse laiva kulki. Ja t?ss? kohosi ruispelto kahden puolen tien. H?n peittyi melkein p??t??n my?ten sen suojaan, ja t?t? tiet? laskeutuessaan tunsi h?n itsens? aina niin rauhalliseksi j

n. H?nen oma, kapea polkunsa poikkesi vasemmalle ja vei lehdon l?pi nuottakodalle niemen nen??n.

s??ll? kuuli niiden koneen tykytyksen ja n?ki niiden vilahdukselta siirtyv?n toisen niemen suojasta toisen taa. Se oli ainoa yhteys, mik? h?nell? oli ulkomaailman kanssa, sen suur

jotka pitk?n aikaa sen j?lkeen, kun viimeinen savun kiemura oli haihtunut ilmaan, vy?ryiv?t sielt? verkalle

oisen kerran tuli h?n uteliaisuudesta, lapsellisesti siit? hauskuutettuna, sitten se muuttui tavaksi ja

nnyt ja ett? h?n sai olla yksin. Onnettomimmat, sill? t??ll? voi tuo sama yksin?isyys kaikista enimm?n h?nt? painaa. T

ns? kaikkeaan samalla tavalla jatkua ja ett? laineet kerran tuolta tuovat h?nelle edes jonkunlaisen toiveiden t?yt?nn?n mukanaan. H?n ei osannut

oisaalla.? Tietysti h?n ei tule! Ja paljas mahdollisuus tuosta sai h?net tavalliselle mielelleen. H?n vaipui siihen samaan surumieliseen mietiskelyyns?, joka h?net aina valtasi t?ll

ja alakuloisemmaksi. Tuuli heikkeni heikkenemist??n, ja pienet

pukeutunut ik??nkuin sanoiksi h?nen mieless??n, H?n olisi osannut kertoa sen ulkoa samoilla sanoilla, jos olisi ollut joku, joka olisi tahtonut sit? ymm?rt?en kuunnella. Mu

*

is? ja tuo nuori ylioppilas, valkoinen lakki reippaasti takaraivolla ja matkalaukku kupeella riippumassa. Ne nauroivat h?mm?styneelle tyt?lle, joka h?peiss??n kiiruhti edelt?p?in pihaan muistamatta tervehti?k??n vastatulleita. Heill? oli kolmaskin

naurettava ja v?h?n tyhm?. He soutelivat j?rvell?, k?viv?t kirkon tornissa ja ihailivat avaraa n?k?alaa. Ylioppilas oli juossut edelt?p?in ja avannut luukun. H?n seisoi siin? niin solakkana ja miehekk??n?, pit?en luukun ovesta kiinni. T?ytyi kumartua h?nen kainalonsa alitse ja seisoa kuin h?nen syleilyksess??n. Apulainen seisoi alhaalla kirkonm?ell?, ja ylioppilas hu

sia vasten. Kuinka karvas oli nielaista tuo kyynel! Kuinka se aina t?t? muistellessa pyrki kohoamaan takai

ell? ole koskaan ollut. Mets?n puut ja j?rven rannan loiskivat laineet ne olivat h?nen uskottunsa silloin niinkuin nytkin. Ja

ja jossa t?m? luultavasti oli sanonut omankin el?m?ns? salaisuuden: ?Onhan se hyv? ja kunnollinen mies. Jonkun kanssahan sinun t?ytyy sinunkin kerran menn? naimisiin ja saada turvaa maailmassa.?-?Jos menen, niin menen jonkun kanssa, jota oikein rakastan.?-?Sin

h?n sit?

ka ne olivat kuluneet. Viikot ja kuukaudet olivat menneet melkein mit??n j?lke? j?tt?m?tt?, niinkuin tippuu pisara pisaran per?st? tuhuttavana sade

ittelut eiv?t viel? koskaan olleet toteutuneet. Eik? h?n niit? nytk??n tahtonut uskoa. H?n oli melkein varma siit? ja tahtoi vakuut

*

aine pitkin rantaa ja kostutti kivet l?hell? h?nen jalkojaan. Laiva oli mennyt ohitse h?nen h

yi v?h?n ja n?ki siell? venheen tulemassa. H?nen miehens? istui p

syd?n tykytti korvaan kuuluvasti, k?si vapisi h?nen huivia sitoessaan, ja poskia poltti.

a rantaan , oli venhe juuri laskemassa maihin, ja se, jo