ekin, eik? moneen tuntiin kuulunut hiiskahdustakaan kartanolta. Ei muuta kuin hevosen kellon kalahdus haasta, jossa se ver?j?n suulla seisten piti pyh??ns? sekin ja t
ydeksi. Eik? h?n halunnut sit? miksik??n muuksi muuttaakaan. H?n olisi mielest??n ollut valmis tyytym??n kuinka v?h?iseen vastarakkauteen tahansa. Jos olisi saanut tavata h?nt? edes kerran p?iv?ss?, tai viikossa, tai vuodessakaa
han vain tiesi h?nen olevan siell? eik? kiirehtiv?n l?htem??n pois. Ehkei h?n kiirehtisik??n, ehk? viipyisi koko kes?n ja sy
n. Kun h?n ei huomannut Elli?, antoi Elli h?nen olla, ei mennyt h?nen luokseen, vaan katseli ja ihaili h?nt? piilopaikastaan. Kuinka h?nen vartalonsa o
iit? ohitse
menneet kirkkoo
a on
s? h
minne olisi
, ja Olavi meni verkall
an, k?det ristiss? p??n alla ja p??n p??ll? pihlajan tuuhea lehvist?, antoi h?n niiden haaveiden kuitenkin ik?
Uimahuoneen viereen hiekalle kokoontui sinne lauan
lle, avasivat ev?skonttinsa ja alkoivat sy?d?, toisiaan odotellen. Naiset heittiv?t pois nuttunsa, miehet takkinsa,
uutaman tutun em?nn?n
siihen venheiden
i Elli er??lt? ryhm?lt?, jo
dotamme
h?n teid?
n huomenna k
oikein, mill? lailla h?n ottaisi sen vastaan. Mutta kun h?n tunsi, ett? h?n siit? sittenkin oli hyvill??n, tuli h?nelle halu olla yst?v?llinen miehelleen. H?n kiiruhti laittamaan h?nen matkalaukkuaan ja
oko viikon poissa, sanoi Ola
te niin kauan tyyt
te m
ulette varmaankin ik?vystym??n
??ll?, niin kauan k
iin saisitte minusta n?hden ol
sink
sa ikkunassa tyynelle j?rvelle katsellen
... t?nne teid?n ka
a hyv? ... istukaa
n tarkasteli kattoa ja seini?, joilla riippui muutamia ?ljypainotauluja, ja n?ki hienon ivahymyn vivahduksen h?nen huulillaan, kun h?n keksi siunaavan Vapah
kua t??ll? yksin, kun miehe
tt? h?n tavallisesti nukkuikin yliskamariss
nyt vallannut
... kyll?h?n meil
huone aivan min
p? me
n? useinkin niin my?h??n val
on, milloin te istutte, k?velette tai keinutte, ja min? luulen
t? t
tele, kun olette
uko se
arsinkin kun molemma
raita. Elli nousi menn?kseen saliin, mutta kynnyksell? tuli h?nt? vastaan jo
n? kysyi neiti Liina. Tule
ell?sti ja herttaisesti, mutta n?ht?v?sti kui
n sis??n kaikki ... vai m
?n ver
an, k??ntyi neiti Liina
? nyt olett
i sanomaan. Teid?n velvollisuutenne, herra Kalm, on nyt huvittaa herroja ja eri
n?? takaisin, leikitsi Olavi muiden naura
ollut siell? viime sunnuntainakaan, mutta te n?ht?v?sti viihd
talonv?keni ansio, et
st?v?llinen ja he
uskoko h?nt?, h?n istuu enimm?kseen vain ylh??ll?
puutarhaa, kalastamme,
n mieliss??n, kun sinulla, Elli, on seuraa eik? h?ne
?st??n. Eik? niiss? h?nelle ollut sen enemm?n merkityst?? Ja sitten h?nt? harmitti Liina, joka n?ht?v?sti tahalla
sertit, sanomalehtipolemiikit y.m. Ja he olivat molemmat jo innostuneet niihin niin, ett? tuskin huomasivat Elli?, kun h?n oli tullut takaisin. H?n istui heist? v?h?n matkan p??h?n verannan penkille, kuulosti heit? hetkisen,
tettu, kiitti Olavi sivumennen, ja he jatkoivat keskusteluaan. Heit?
etsim??n, l?ysiv?t he Tavelan ja Ellin rantaver?j?lt
ovat? kysyi
t soutelemaan,
uudahti neiti Liina. Onhan siell? vi
aa h
a Tavela ... te tulette
??n mukaan, mutta Elli ei suostunut. H
i ja piti v?ittelyiss? jotenkin rivakasti puoliaan. Olavi oli sent?hden hetkellisesti kuvitettu h?nen seurastaan, kun sai tilaisuuden taas pit
nhett??n reilaan, he ty?nsiv?t sen vesille, ja Olavi auttoi Liinaa k?dest?, vei h?net sill? la
keroitumistaan katkeroitua, vaikka he molemmat koettivat puhella keve?sti ja v?linpit?m?tt?m?sti. Elli koetti turhaan torjua kaikenlaisia ep?ilyksi? luotaan. Olivathan ne nuo vanhoja tuttuja
?tt?? heid?t sinne laulelemaan ja soutelemaan ja poistua pihaan. Tavela
en vannetta heitt?m??n. Elli ei mennyt mukaan, vaikka Olavi tuli h?
vat menneet pois ja Olavi ja Elli t
oli haus
an me
muuten olisi t?m? sunnuntai-ilta e
mik?s. Ja kun Olavi v?h?n h?mm?styen katsahti h?neen,
mahdollista? Jotain semmoista
?, h?nen olisi tehnyt mieli tarttua h?nt? olkap?ihin, pud
h?n suinkaan ollut rakastunut neiti Liinaan? E
s?, mutta ei saanut h?nt? sulamaan. Maata menness? heitti h?n h?nelle hyv?stin tavallista syd?mellisem