hdenkymmenen ja k?vi jatko-opistoa. H?n oli valmis helsinkil?inen ja pukujensa, k?yt?ksens? ja mielipiteittens? vuoksi pit?j?n kaikkein muiden naisten esikuva ja johtaja. Ja herroista

in viikollakin. Yht? uuttera vieras oli kansakoulunopettaja Tavelakin, joka oli rakastunut vanhimpaan tytt?reen, mutta jo

ossa harvoin n?kyi muita kes?vieraita kuin oman p

sitellyiksi, nyt oli h?n tullut puhelemaan laivassa ja kauan aikaa he olivat keskustelleet kaikenlaisista asioista k?velless??n edestakaisin per?kannella. Oli h?n puhunut ulkomaanmatkoistaankin, kertonut Eiffeltornista, bulevardeista ja ranskalaisten na

lista, jossa h?n, vast'ik??n yl?s noustuaan, s?i aamiaista yksin??n ja joi k

sin? h?n

un

e sit? enn

ylistelev?n ... n?ht?v?sti olet

lipiteens?? Teh?n sit? paitsi itse pyysitte kertomaan, millainen h?n on.

si kolm

vait

ienikasvuinen, hyv?ntahtoinen ja viisaan n?k?inen vanhus, pist?ytyi sinne hetkeksi ja hym?hti nuorten

tin?? kirkkoon viev?lt? lehtikujalta. Pastor

Liina,

kse

mutta samassa n?kyi Olavi hyp

s??n. Kun oli esitelty ja tervehditty, pyydettiin vieraat astumaan huonees

aiotko viipy? t??ll? koko kes?n?

n, miksi nyt t?s

aiot l

olisi aik

n katsahti Olavi ohimennen saliin. Liina oli tarttunut Elli?

kuinka siev

ett? rouva oli ottanut ylleen uuden vaalean kes?hameen, kiinni

n? saat minut py?rtym??n!

a tekeill? ja hyv? olisi, jos sai

t kev??ll?

sa sielt?

On h?n kerran ennenkin k?ynyt meill?, minun kotonani nimitt?in... Niin, teh?n kuuluitte tulleen samalla la

han, selitti Kaarlo, kun Olavi k??nty

?n, otti kamman taskustaa

iippua, joita oli kymmenkunta suurempia ja pienempi? erityisell? hyllyll?. Saatuaan sen reilaan men

eutuen. Pihamaa oli avara vihre? neli?, jonka toisella sivulla oli tukevia aittarakennuksia ja iso-ovinen k?rryliiteri, toisella puolen huvimetsikk? haapoineen, koivuineen ja marjapensaineen. Pihan l?pi kulkeva

den suunnan, mik? milloinkin oli vallalla. Ensi ylioppilasvuosina oli Snellman ollut kaikkien ihanne, sitten norjalaiset kirjailijat, Georg Brandes ja Strindberg, my?hemmin ven?l?iset ja lopuksi ranskalaiset. Arvostelu olevista oloista ja ihmisist? oli aina ankara, mutta kun ei ryhdytty juuri mink??nlaisiin toimenpiteisiin tai mullistushommiin, vaikutti se takaisin arvoste

dyt t??ll?? Mitenk? oike

o Aarnion. Kirjoitin ja kysyin, enk? saisi tulla h?nen pappilaansa. Ajattelin, ett? t??ll? olisi mukava oleksia, ja si

ole hu

t?, jotain hillitty? surumielisyytt? ... luuletko

utta mit? rouvaan tulee, niin en tied?, mit? erity

i? juuri ole luodut toisiaan varten. En ole koskaan huomannut, e

niin vaikenee ja j?ykistyy h?n kohta niin, ett? sen vieraatkin ovat huomanneet. Puhuta

tuksissaan. Vai niin, vai todellakin! lis?si h?n sit

tehneet l?ht?? kirkkoon ja meniv?t sinne jalkaisi

ti Olavi. Olisi hauska

etkin verannalle, ja

*

?n ja jotka nyt paikoiltaan hievahtamatta katselivat pappilasta p?in tulevaa herrasv?ke?. Avonaisen kirkon ikkunan l?pi n?kyi alttari, josta kuului pastorin ??ni, parhaillaan rippisaarnaa pit?

i Liina, ett? ment?isiin yl?s katsomaan n?k?alaa ja kelloja. Elli

k? yhdelt? ett? toiselta puolen ja alettiin puuhailla kellojen kimpussa. Tavailtiin h?m?ri? valukirjaimia ja koeteltiin saada selkoa vuosiluvuista. Sitten tahdottiin saada suuren kellon kielt? hiljalleen

. H?n seisoi ja nojasi luukkuun

? ovat minun ainaiset ajatukseni ja toivotukseni h?neen vaikuttaneet h?nen sit? tiet?m?tt??. Olihan h?n siit? jotain jossakin lukenut, ett? sielut sill? tavalla vaikuttavat toisiinsa pitkien v?limatkain p??st?... Ja h?n nukahdutti itsens? hetkeksi t?h?n uneen. Se oli kuin salainen huumaus, josta h?n ei tahtonut selvit?. H?n tahtoi vain uskoa, ett? h?n on onnellinen

emmin kuin muut. H?n vastusteli ensin, mutta kun Olavi vaati, niin t?ytyi h?nen nauraen suostua. Mutta ei h?nk??n jaksanut painaa perille saakka

astista samassa annettiin merkki yhteensoittoon, alkoi h?n keskimm?isen, suurimman kellon hihnassa kiikkua. Tapuli huojui, puitokset

nsa. Tornissa h?n koko ajan koetti pit?? huomiota itses

kurisia hautakirjoituksia!-Ja he l?htiv?t kulke

sanoi Elli, v?h?n ai

menemme, s

s?si neiti Liin

aisten ovesta sis??n, herrat ki

eisen saaren rannalle lukemaan, haaveksimaan ja lintuja kuuntelemaan. Siell? tunsi h?n olevansa Jumalaa yht? likell? kuin kirkossakin ... niinkuin tuo suuri sa

lemista, oli niin turvallista istua penkin pohjassa tuntemattomien ihmisten keskess? ja a

i punasi keinutuolissa soutelevan vanhuksen leppeit? kasvoja ja kirjahylly? h?nen p??ns? p??ll?, ja kun Elli p?yd?n ??ress? istuen sormiensa v?liss? kierteli paperiliuskoja tai hajamielisesti leikitteli kyn?n varrella tai lakkatangolla, puhui nuori rouva vanhalle rovastille kuin vertaiselleen peitetyin, puolinaisin sanoin kaikki surunsa ja kaipuunsa. Rovasti lohdutteli h?nt? kautta rantain ja h?nen alakuloinen maailmankatsomuksensa sopi muutenkin niin hyv?sti Ellin omaa

joka kerta, kun h?n noin kuuli puhuttavan. ?Onhan

onka ujo, valkea kaulus niin vienosti pisti esiin mustan leningin alta. Saarnoissaankin h?n jatkoi n?it? puhelujaan, k??ntyi kuin h?nen puoleensa, haki h?net joukosta ja puhui ik??nkuin h?nelle erityisesti. Seuroissa ja pitopaikoissa

n: ?Mit? sin?, vanha ukko, h??r??t sen Aarnion rouvan kanssa niinkuin nuori poika ... voisi luulla, ett? olet rakastunut?.-?Oletko sin? hullu!?-Lieneek? ollut totta, mutta yht'?kki? muuttui rovasti suljetummaksi

kulkemaan ja l?hti kulkemaan omia teit??n. Ja kun se Ellilt? kerran p??si liikkeelle l?htem??n, ei sen m??r?? rajoittanut mik??n. Kaikki, mit? olisi toivon

ytt?ytyiv?t kynnyksell?, tarkastelivat sielt? hetken aikaa kirkkoa ja sitten taas k

ei mit??n aavista rappujen edess? loikoessaan, kun h?n kotoansa salaa hiipii j?rven rannalle niemeen nuottakodan kupeelle. Ja kun h?n huivi silmill??n lep?? veden rajassa kalliollaan, kuulee h?n airon loisketta ulapalta. H?n ei nouse, h?n ajattelee, ett? se on kalamies. Soutu l?henee, lakkaa hetkeksi ja taas alkaa. Se tulee t?nne p?in, siell? on ihan varmaan joku, joka kuuntelee ja katselee. Ruohikko kahahtaa, venheen kokka kolahtaa maahan. Seh?n on h?n! Se kutsuu h?ne

toiselle, h?n hymyilee, ja lakin sametti hulmuaa tuulessa ... ja venheen palko kevenee, kohoaa, purje suurenee ja t?yttyy ... laineet kuohuvat venheen alla, vaahto ei ulotu sen pohjaankaan en??. Se on kuin ilmapallo! Kotiranta

n oli taas kirkossa ja painaut

as, tuomarin neiti k?sipuolessaan. Herrat odottivat heit? siin?, ja kun

niin totisena istumassa,

in teid?t,

?n kupeellaan, mutta kun Olavi koko ajan puhui Ellille, liittyi h?n muiden kanssa mene