oon, antoi se h?nelle kuuntelemista, silloin kun ajatus tarvitsi lepoa. H?n oli saanut

a pilvi?, niin tunsi h?n kuitenkin tarvitsevansa jota

ta... Miten itsepintaisesti, melkein uhkamielisesti h?nen k?tens? liikkui kalvosesta! Suun ymp?rill? oli tuo k?rsiv? ja v?h?n katkera piirre, jonka Olavi siin? v?list? ennenkin oli huomannut... H?nelle tuli yht'?kki? s?

i istui, niinkuin ei h?nt? olisi ollut olemas

sin ja seisahtui

soutelemaan

nyth?

nen puoli taivasta on jo p

htuessaan viel? viimeisi? pisaroitaan. J?rvell? oli jo syntynyt leveit? tyyni? juovia, ja sen pintaa pitkin kulki saarien lomitse ja niemien p?itse laaja valok

h?nen vieress??n puutarhan a

Menn??n vain, jo

eta onki

utta tod

h?n kantap?ill??n ja juoksi keitti?n k

laskeutuivat rantaan, niin tuntui Ellist?, kuin he olisivat olleet vanho

emaan riippakive? jostain, niin min? sill'ai

nunkin tulla ka

kaa ve

ingon paisteessa, lastukko oli murakkaa, ja

.. ja tuossa

olivat niin maukkaita, ett? ol

tutte siihen, ett? j?t?mme n?m?

uolestani, kuinka

n?it? ny

Olavi aikoi Ellin antaa menn? per??n, mutta

saa min?

t?, kun nainen pit?? per

sitten, mihin me

onne tuon saa

ko s

t? ennen

?sti, voimakkaas

tte kuin van

a osannen, kun v?list? v

sin

in ain

elk?? tuu

??. H?n taisteli voimainsa takaa, mutta ei p??ssyt paikaltaan. Ja h?nen t?ytyi k??nt?? my?t?tuuleen,

henne oll

?k??n ... min? kun v?list

le mukaanne

n mieluum

n laskette

... mit? te

mieluummi

?n te ole mi

un tulloon. Sitten alkoivat he selvitell? onkiaan. J?rvi oli nyt kokonaan tyyntynyt, ainoastaan hiljainen maininki k?vi v

kumpi meist? on

samassa vet?isi Ell

inen kala, semmoinen tuiki t

ten ovat niit?

et tie

kiis

vat vastarannalla ... mutta eritt?inkin salakat-katsokaa,

isensa per?st? venheen pohj

.. kas taas! ... ne ovat tulisia ja intohimoisi

vastasi E

l? on ... mikseiv?t ne vois

inakin on s

tte olla le

sitten

tuntui, kun ensi kerran teid?t n?in ...

in teist?. Min? mel

ttek? v

n? v?h?n vi

mist?

?lt??n alas ja olette niin kovin miettiv?isen ja viisaan n?k?inen, niin minua aivan hirvitt??.

siit? it

e teid?n mielest?nne ovat kovasti typeri?, ja ajattelette, et

in pohjin ... minun kun p?invastoin on useinkin tehnyt mieli sanoa, ett? on i

? te sanotte paljon niinkuin ny

aas min?, ett? minua miellytt??

?k??! Kohonne

komean ahvenen, joka oli nie

?n saatuaan taas uuden ahvenen.

sty siihen yht? pian ku

toon, joka jok'ainoa ilta olen katsonut

ii

ut tehd? ennen kuin nyt, jolloin Olavi onkeaan heitt?ess??n oli varomattomasti satu

iltana? Tuoss' on nyt onkenne ... elk

kun tuli ilta ja alkoi sataa armo

nne voinut l?hett??

n? noutamaan rahakirjett?ni, joka o

n, vaan soudella, meloa tai menn? maihin tuonne saaren rannalle heittelem??n kivi? tyynt? vett? pitkin. Mutta tuskin oli h?n ehtinyt ajatella niit? toivomuksiaan, kun venheen kokka yh

?? nauruaan ja Olavi nauroi mukana, kun oli huomannut, ett? laineet olivat ?sken ohi menneen h?yrylaivan laineita. Salaper?isin? ja

onne meid?n ra

a hauskasti ne koh

uonne nuottakodan alle saakka, ja min? menen melkein joka ilta niit?

tsekin senti

v?t sielt? aivan hiljaa ja sitten yht'?kki? murtuva

i kuitenkin jo ohitse ja kalastus p??tettiin j?tt?? sikseen. Olavi ehdotti, ett? he sen si

min? melon, eih?n meil

et kuuluivat kirkkaasti pitkien matkojen p??st? sateen puhdistaman ilman l?pi. Vasikat ynisiv?t er??n rantatalon rannassa, keskell? selk?? souti venhe,

ins?. H?n meloskeli koneellisesti. H?n n?ytti silt?, kuin olisi kuljeskellut hyvin kaukana t??lt?, ja hiukan alakuloiselta. Mahtoiko h?nell? olla suruja joitain tai katkeria vanhoja muistoja. Olisi tehnyt mieli her?tt?? h?net mietteist??n ja l

i venhe n?in ved

masta, mutta ei minussa kuitenkaan koskaan ole syntynyt sit? mielialaa, joka t?llaisena iltana syntyy. Pienen? poikanakin se otti

?kin tunt

antaa, ja joka sen pois menty? j?? sit? kaipaamaan, juuri sent?hden tulee onnen kaipauskin niin hillitt?m?sti esille. Ja t?llainen hiljainen ymp?rist? kai vaikuttaa siihenkin, ettei mik??n est? t

nen te sent??n olette, kun voitte no

elt?j?ksi tai runoniekaksi, niin ehk? sen sitten voisin. Ne ovat onnellisia ne, joiden ei tarvitse k?tke?

antoi h?n mielialalleen vallan, liioitteli sit? ehk? v?h?n, mutta

t?llaisena iltana miel

tteha

en hy

a sattuvammin kuin kenties miss??n muussa, mit? siit? on kirjoitettu. Muutamilla s

it? kuin itsellee

klar dess himmel ?r, hur dagen gl?mm

, jatkoi Elli,

nder bj?rk och al, hur guldbestr?la

in t?m?, tarttui

gt ljuft det ?r a

, ei riehuvaa rakkautta, ei mit??n aistillista ja intohimo

att ega d?r en v?n, hur troheten ?

ilmain ilontaa, y?kaudet kuin

' lepp?in, koivujen; kuin salmet k

ink' iki-ihanaa; kuink' onpi u

t?llaisen luonnon suuri sala

n yst?vyyteen? kysyi

, ainoa, joka j?? j?lelle, kun kaikki muu haihtuu ja katoaa. Se on rakkauden sy

kauan haparoimansa ja haaveksimansa el?m?n mahdollisu

sti tarttunut airoihin ja alkanut

ei vastustellut, ja he vaihtoivat paikkoja s

empiin, h?n luotti itseens? ja muihinkin, eik? h?nen miehens?k??n tuntunut h?nest? niin vastenmieliselt? kuin ennen... Seh?n oli siis mahdollista ja saavutettavissa! Ja se oli tullut sielt?, mist? h?n sit? aina oli odottanut. H?nen toiveensa eiv?t siis olleetkaan turhat eik? h?nen el?m?ns? viel? loppuun eletty. Sill? voisihan sen toteuttaa ja voisi niin helposti.