mustaan takkiinsa ja valkoiseen huiviin ja oli yht'?kki? muuttunut arvokkaammaksi ja ik??nkuin v?h?n viisaa

ti? kysyi Elli verannalta,

? luultava

inua vastaan, vai

ll? min?

hd? n?it?

i jonnekin sis?huoneisiin,

rastonsa. Siin? olivat h?nen lempirunoilijansa, norjalaiset ja ven?l?iset, mutta enimm?kseen oli h?nell?

oihin ja l?hett?nyt kirjan morsiamelleen, sill? h?n oli silloin kihloissa. Tytt? oli my?skin tehnyt omat muistiinpanonsa. H?n oli alleviivannut sellaiset kohdat kuin: ?Minun rakas yst?v?ni?, ?Rakkauteni kest?? kaikki koetukset.

kanssa, joihin h?n oli tutustunut matkoillaan ensimm?isen? ylioppilaskes?n??n. Kirjeet olivat kujeita t?ynn?, niiss? muisteltiin k?vely

k??r?ss? totisempi

asiakirjat oman itsens? ja t?rkeimm?n kehityskautensa tuntemiseen! Kuinka sit? oli kauan kierrelty toinen toisensa ymp?rill?, kuinka uskottu ja ep?ilty, erottu ja taas yhdytty! Oli s

nnyt hansikas, juhlamerkkej? ja joukko nimikortteja, muun muassa er??lt? taiteilijattarelta, joka nimens? alle oli kirjoittanut mielilauseensa: ?Rein das Herz, hoch der Sinn, rastlos das

tkin kuin sointuva valssi. Viikko oli ty?t? tehty, sunnuntaip?iv?t yhdess? huviteltu ja tehty retki? Meudonin ja Fontainebleaun metsiin. Kun olisi voinut j??d?kin sinne! Mutta rahat loppuivat,

st??nkin, jota oli monet vuodet niin joutavaan tuhlannut. Ei h?nt? ainakaan nyt mik??n muu huvittanut. Ja kun h?nell? viel? oli kesken er?s ranskalainen

ki? h?myhetki? huvilan puutarhassa! Se oli salattava suhde, jota he jo vuosien kuluessa olivat t?ll? tavalla yll?pit?neet... Jospa olisi sellainen idylli t??ll?kin mahdollinen, ajatteli h?n laskien kirjansa p?yd?lle ja sytytt?en paperossin. Ja h?n haaveksi sen itselleen oman mielens? ja omain taipumus

peremp?n? vaatteiden v?liss?, j?rjesteli jotain ja laitteli, mutta ei tullut n?kyviin.

ollut tiet?vin??nk??n, ett? h?n oli t??ll?, haihtuivat n?m? haaveet

aina siihen saakka kun h?n

it? sill?, ett? puhelivat yht?mittaa ja k?viv?t asiasta toiseen. Puhuttiin maalaisel?m?st? ja sen

he taas

Olavi alas ja kysyi, e

he lehmitarhalle, jossa parhaillaan oltiin lypsyll?. Ilta oli l?mmin, surviaiset hyppeliv?

ilta, sanoi Ola

na, ett? oli p??sty puheen alkuun. Ei ole

iepi tuo

m?kkiin v?h?n mat

a, niinkuin olisi siell? k

nmaan halki ja menee meid?n karjakartanolle Koivum?ell?.

tk?lt?kin tuon

e liki p

meid?n todellak

menn?, milloin te

e hyvinkin kaik

rist?ss? tunnen melkei

e t??ll? h

min? en

vin t??ll?, jos kerr

emmin, milloin huonommin. Kyll?h?n

k?ynyt H

kosk

Teid?n pit?isi tu

ll? ket??n tuttuja... Vaan kyll? minun v?list? tekisi kovasti mieleni

llut, kuinka ihmiset ollenkaan saavat ne ku

ulloin kuin

ai lu

n melkein aino

lijoita te o

... mutta viime aikoina enimm?ks

id?tte

ne minusta niin kovin kummallisilta, min? olin aivan sekaisi

hanteensa ja omat

i ket??n, kenen kanssa keskustelisi. Eiv?t ne t??ll? juuri niist? v?l

ella puolen tiet? ja ka

oi ajatuksiaan vaihtaa. Silloin tulee paljoa parem

aikki olisi, niinkuin olla pit??, mutta sitte

Mutta v?hitellen olen min? tullut siihen, ettei saa olla mit??n peri

jotain uutta. Mutta me, joiden t?ytyy tyyty? aina yhdess? kohden ol

asvot n?yttiv?t nyt syvemmilt? kuin ennen ja silm?t suuremmilta. Ja Olavi tuli melkein hyv?lle tuulelle. H?n oli siis kuitenkin ollut oikeassa. Ne

Tyynel?n katot ja pellot ja lehmisavu sek? suuret j?rvensel?t. Edess?p?in laski maantie laaksoon, jossa oli kirkko ja pappila ja toisella puolen kirkonkyl?n alangon maantie nousemassa toisen m?en ha

huomanneet. Pienill? rattailla istui muuan nuori nainen pienen kirkassilm?isen tytt?ns? kanssa. Kun Elli sanoi heille hyv?? iltaa, pys?hyttiv?t he hev

stakos Joh

?n me

o meille

?ss?h?n olisi t?m? teid?n hev

n...-Kas kuink

peltot?ihin. Se on taas niin ylpe?, ettei tahdo saada hall

astoria ... t?m? on yksi vieras maisteri He

ta pastori j?i viel? rip

luu Koivum?elle?...

i j??d? sinne kotimieheksi ... eik?s rouva tule pian sin

hk? nyt pia

tuolla korkealla m?ell?, minne ?sken k??ntyi tie l?hell? pappilaa. N?ettek?, se n?ky

oli hyvin miell

oli palvellut meill? useampia vuosia, niin annoimme h?nelle m?kin paikan mets?sarallamme, ja siell? he ovat tehneet ty?t? niin, ett? nyt tulevat varsin hyvin toimeen. Heid?n el?m?ns? on minusta oikein malliel?m?

sankin kesken tuo

kin niin, ett? ik?v?iv?t aivan surrakseen, jos tapahtuu,

ja nainen ovat perehtyneet toinen toisensa alaan, ett? he ovat huvitetut toistensa toimista ja voivat askareissaa

ksan ja ruopi sill?

puoleksi itsekseen. Sit? en

ja p?invastoin? Siit? ei voi synty? mit??n likemp?? suhdetta eik? mit??n varsinaista yhteisel?m??

l? kai se

iten puolisojen luonteet sopivat toisiinsa: jos ne ovat n.s. yht? maata, niin l?yt?

lle itsest??n. H?n hakkasi v?h?n hermostuneesti vitsalla kenk?ns? k?rke? ...

koko hevonen, vet?en pastoria m?ke? yl?s. H?n ei huomannut heit?, ja Elli ajatteli h?nen antaa ajaa

, sano

? jo aloin teit? t?hystell

tek?,

in? mieluum

k?vele

t?s kuului

eraasta ja kutsuttiin huome

hirmuisen uteli

hetti ter

oksia

van sinusta ko

ella

uuten saanut p?

?n se o

o ajan istunut kam

siis tul

? vain edelt?,

jonka kanssa h?nell? ei ollut mit??n tekemist? eik? mit??n yhteist?. Se tunne k?vi h?nelle viel? selvemm?ksi kuin ennen, sill? nyt oli h?n ymm?rt?vin??n syynkin siihen. Eih?n heill? ollut mit??n yhteist?, ei mink??nlaista mielipiteiden vaihtoa, eiv?tk?h