Tristan ja Isolde

n lapsuu

stanista ja Isolde-kuningattaresta. Kuulkaa siis, kuinka he suuressa riemussa ja suures

nnois'n kuningas, viem??n h?nelle apua meren yli. H?n palveli h?nt? mielell? ja miekalla, aivankuin joku vasalli, niin urhoollisesti, ett

an h?nen linnojaan, peltojaan ja kaupunkejaan. Rivalin laittoi laivansa kiireesti l?ht?kuntoon ja levitti purjeensa kaukaista kotimaataan kohti, vieden mukanaan Valkokukan, joka oli raskaana. H?n laski maihi

an oli tappanut h?net kavaluudella. H?n ei vuodattanut kyynelt?k??n; ei ainoata huutoa, ei valitusta p??ssyt h?nen huuliltaan, mutta h

urun p??lle; eik? kaikkien, jotka syntyv?t, ole kuoltava!

l? jaksoi olla yhtym?tt? rakastettuun herraansa. Nelj?nten? h?n sy

tanut. Surussa saavuin t?nne, surussa synnytin sinut, surullinen on ensim?inen juhla, jonka sinulle valmistan. Ja

uuteli lasta, ja heti sen j

haltin kauan kest??. Sanotaanhan: "Uhkarohkeus ei ole sankaruutta". Rohaltin t?ytyi antautua Morganin armoille. Mutta pel?ten,

pienkin ojien yli; h?n opetti h?nt? vihaamaan kaikkea valhetta ja vilppi?, auttamaan heikkoja, pit?m??n sanansa; viel? lis?ksi opetti h?n h?nelle my?s useita erilaisia laulutapoja, harpunsoittoa ja mets?stystaitoa; ja kun lapsi muiden nuorten knaappien kera l?hti ratsastamaan, istui h?n ratsunsa sel?ss? kuin valettu, niin ett? hevonen, aseet ja h?n itse muodostivat ik??nkuin vain yhden ainoan ruumiin. Kaikki, jo

meri ei mielell??n kanna kavalia pursia eik? auta ry?st?ji? eik? petoksenharjoittajia. Se yltyi raivoihinsa, peitti laivan kuohujensa h?m?riin ja piti sit? seitsem?n p?iv?? ja seitsem?n y?t? tuuliajolla. Vihdoin n?kiv?t merimiehet sumun halki h??m?itt?v?n edess??n jyrkkin? kallionsein?min? ja ter?vin? luotoina kohoavan rannan, jota vastaan meri tahtoi musertaa heid?n haahtensa. Silloin he katuivat: tiet?en

saivat h?nen syd?mens? riemusta l?ik?ht?m??n. Kaunis hirvi sy?ks?hti esiin mets?n laidasta. Ja koiraparvi ja mets?st?j?t rynt?siv?t sen kintereill? torvien toitotuksen ja huutojen kaikuessa. Mutta samassa olivatkin jo ajohurtat kiinni el?imess?, joka muutaman askeleen p??ss? Tristanista horjahti

t? noin uljas el?in lohotaan palasiksi kuin teura

en ruumiin nelj??n osaan, jotka me kiinnit?mme satulankaariimme ja viemme kuningas Markille, meid?n herrallemme. N?in me teemme, ja n?in ovat tehneet ammoisista ajoista a

rupesi sit? silpomaan, sitten h?n paloitteli el?imen; sitten h?n e

h?nen ylitseen kumartuneina seurasivat h?n

? tavat ovat todellakin kauniit; miss? maassa o

aniksi, ja n?m? tavat olen oppinut

siit?, ett? h?n on antanut sinulle noin ylev?n kasvatuk

taidolla sek? puhua ett? v

ehtia kaukaisille maille, sill? tahdoinpa tulla tiet?m??n, miten vieraiden maiden ihmiset k?ytt?ytyv?t. Mutta jos nyt otat

an pojat osaavat sellaista, mist? muualla ei edes ritarien pojilla ole tietoa. Mutta tule kanssamm

koihin tarkasti erotellut osat ja uskoi ne eri mets?st?jien haltuun; joku sai p??n, toinen reiden, kolmas suuret selk?palat, muutamat kuljettivat lapalihoja, toiset kinttuja, kolmannet erin?isi? pikk

ita puroja, kalavesi? ja peltomaita. Lukuisia laivoja lep?ili satamassa. Linna kohosi aivan meren ?yr??ll?, korkeana ja ylv??n?, hyvin suojattuna kaikkia vihollisen hy?

ysyi linn

en, sit? nimitet?

"siunattu ollos sin? ja siun

is?ns? Rivalin mennein? riemun p?ivin? nainut V

?m?n ratsastusretken kaunista j?rjestyst?, hyvin jaoiteltua hirve? ja siin? ilmenev?? syv?llist? mets?stystaitoa. Mutta etenkin h?n ihaili tuota kaunista vierasmaalaista lasta, eiv?tk? h?nen silm?ns? voineet irroittua h?nest?. Mist? tuli h

n paroonien piiriin ja esitti laulun harpun s?estyksell?. Tristan istui kuninkaan jalkojen juuressa

laiset Graelentin lemmentarinan muistoksi ja ylistykseksi. Sen s?vel on suloinen j

lauloi ja s

oonnois'n maan kauppiaat opettavat pojilleen my?skin harpun- ja ly

etuiksi sit? kuullessaan. Ja Mark ihaili suuresti tuota harpunsoittajaa, joka oli

ningas pitk??n aikaan

laulajia. Heid?n ??nens? ja heid?n harppunsa s?veleet tunkevat ihmisten syd?miin, her?tt?v?t heiss? rakkaita muistoja ja saavat heid?t

e", vastasi Tristan, "harpunsoittajan

in suosikkiensa ja uskottujensa kanssa, viihdytti h?nen mielt?ns? harpuns?velill?, silloin kun h?n sattui olemaan surullinen. Paroonit pitiv?t h?nest? paljon ja etenkin oli h?n vouti Dinas Lidanilaisen syd?nt? l?hell?, niinkuin vast'edes kertomuksestamme tulem

en, ettei se lis?yksi? kaipaa. Mainitsenpa siis vain aivan lyhyesti, ett? Rohalt Sanan-Pit?j? kauan aikaa harhailtuaan maita ja meri? vihdoinkin saapui Cornw

, Valkokukan ja kuningas Rivalinin poika. Morganin herttua kantaa v??ryydel

i meren poikki Cornwallin laivoilla, teki itsens? tunnetuksi is?ns? vanhoille vasallei

lman h?nt?, ja koska syd?men jalous aina oli m??r??v?n? h?nen kaikissa edesotta

?s tulee suoda is?n nimi; eik? minun siis my?s heit? kohtaan tule t?ytt?? pojan velvollisuudet? Kaksi asiaa omistaa ylh?iss??tyinen mies: maansa ja ruumiinsa. Siisp? luovutan Rohaltille, jonka n?ette t?ss? vierell?ni, maani: is?ni, se on teid?n ja teid?n poikanne saakoon sen teid?n j?lkeenne. Kuningas Markille luov

et silmiss?, ja Tristan, ottaen ainoaksi matkatoveriksee