ouskappelin

Tristan ja kuningatar ovat vangitut; kuningas tahtoo heid?t t

sinun velhonty?t?si, sin? k??pi? kyttyr?selk?! ?lk??n se ihminen koskaan n?hk? Jumalan armon kasvoja, joka ei heti sinut kohdatessaan pist? keih?st? l?vitsesi! Oi Tristan, rakas ja ylev? yst?v?mme, kun Morholt tullessaan lapsiamme ry?st?m??n nousi t?lle rannalle, niin eip? kukaan parooneistamme uskaltanut kantaa aseita h?nt? vastaan,

in hirvitt?v? on kuninkaan viha, ettei kenk??n parooneista saa kootuksi itselleen ni

lle, miss? oli tapana pit?? k?r?ji? ja langettaa tuomioita. H?n m??r??, ett? maahan on kaivettava kuo

n kaikki Cornwallin miehet. He saapuvat suurella h?lin?ll? ja melskeell?; eik? ole ainoata

iikkirovion Tristanille ja kuningattarelle,

aikki h

a heid?t tuomitsematta on h?pe? ja rikos. Kuningas

asi vihan

autta, joka loi maailman, vannon, ett? jos viel? joku rohkenee anoa minulta

len ja tuomaan linnasta v

een, kaikki ovat hiiren

aahaavat j?less??n k?sist??n k?ysin sidottua Tristania. Jumalan kautta, olipa halpamainen teko kulettaa h?nt? noin! H?pe?n kyyneleet puhk

ni olisi kuolla, jos sil

heid?t ja hypp?? alas viel? nelist?v?n ratsunsa sel?st?: Dinas se on, tuo kunnon maavouti. Saatuaan Lidanin linnaan tiedon t?s

pelastaa teid?t molemmat; nyt jo sallii h?n minun ainakin auttaa sinua pienell? kohteliaisuudella. Yst?v?t", sanoi h?n vartijoille, "tahdon, ett

lle, nousee j?lleen satula

?ttyjen ja onnettomien rakastavien puolesta. Sen tien vierell?, josta Tristania kuljetettiin, korkean vuoren harjalla kohosi p?in pohjoista pienoinen rukouskappeli, joka n?kyi kau

minua, joka niin suuresti olen h?nt? vastaan rikkonut. Hyv?t herrat, kuten n?ette, ei kappelista ole muuta ulosk?yt?v?? kuin t?m? yksi; jokaisella

rtijois

l? sallia s

-ikkunan luo ?kkijyrk?nteen reunalla, tarttuu akkunaan, avaa sen ja hypp?? alas. -

teisiinsa, kannattaa h?nt? ja laskee h?net vahingoittumattomana er??lle laakealle kalliol

ukseensa. H?n rient?? pakoon: pehme? hiekka takertuu upottavana h?nen askeleihinsa. H?n kaatuu, katsaht

pungista: h?net olisi kuningas hyvin voinut poltattaa h?nen herran

Isoldea, ei mik??n ole mink??n arvoista! Miksi en kuollut hypp?ykseeni! Min? olen p??ssyt pakoon, o

l sanoi

n; k?tkeytyk??mme sinne: t?t? tiet? kulkee paljon v?ke?; heilt? saamme kuulla asioiden kulusta ja, jos tosiaankin Isolde poltetaan, niin

i, minulla ei

on, toin s

nyt en pelk?? en?? mi

, joka on ilahduttava sinua: kas, t?ss? sinulle t?m? kev

. Sen Jumalan nimeen, johon uskon, l?

vallassasi l?hesty? roviota; kaupungin asukkaat ovat ker?ytyneet sen ymp?rille ja he pelk??v?t kuningasta: se juuri, joka sisimm?ss? mieless?

n?hnyt muuan k?yh? mies ja n?hnyt my?s, miten Tristan nousi ja l?hti pakoon. H?n oli

ek? en??. Teid?n yst?v

ntekev??, sitovatko minut vai p??st?v?tk? vapaaksi, s??st?

n h?nen k?siens? ymp?ri, ett? veri tihku

ihyvyydess??n on pelastanut yst?v?ni konnien k?sist

autta, saapui kuninkaan korviin, kalpeni h?n vihastuk

verta. Pitkin katuja kasvaa valituksen humu: "Oi Jumala, armoa h?nelle. Vilpit?n ja kunnioitettu kuningatar,

liekit uhkaavasti leimahtelevat. Silloin Dinas, Lidani

jota en olisi huoltanut. Palkinnoksi minulle, armahda kuningatarta! Tahdot polttaa h?net kuulustelematta: se on v??rin, koska h?n ei tunnusta sit? rikosta, josta h?nt? syyt?t. Ajattelehan tarkemmin asiaa. Jos poltat h?net, ei maasi en?? ole turvass

enivat t?m?n kuullessaa

yksiss?, heit?

alvellut koko el?m?ni ij?n, niin anna minun haltuuni Isolde; min?

a vannoi kaikkien pyhien nimess?, ett?

n Dina

aisin Lidaniin ja luo

s nousee ratsunsa selk??n ja ratsastaa poi

ahtaaseen, harmaaseen kaapuun, kapea kultalanka vy?t?isill?; kultalanka on my?s kiedottu ymp?ri h?nen pitkien hiuksiensa, jotka putoavat maahan asti. Joka voisi n?

d?n muodottomat j?senens? olivat kokonaan valkean, taudin j?yt?m?n lihan peitossa, ja siin? he nyt tunkeilivat rovion

iraista, huusi kunink

hajoittava h?nen tuhkansa. Ja kun tuo tuli hiipuu ja sammuu v?h?n ajan per?st?, ovat h?nenkin tuskansa lopussa. Tahdotko, ett? opetan sinulle er??n paljon pahemman ran

gas v

ss?, pahemmassa kuin kuolema... Kuka osoittaa minulle sellaisen

kurjempaa loppua. N?et, miten ryysymme ovat liimautuneet kiinni visvaisiin haavoihimme. Kun h?n, tuo nainen, joka sinun luonasi sai oleilla oravannahkalla vuoratuissa vaipoissa, koruissa ja marmorisaleissa, nauttia hyvi? viinej?, kunniaa ja iloa, kun h

auan hievahtamatta, mietteiss??n. Vihdoin astuu h?n kun

olttakaa minut mieluum

ymp?rill??n. Kuullessaan heid?n huutavan ja luskuttavan heltyv?t kaikkien syd?met s??list?; mutta Ivain riemu

uuri samaa tiet?, jonka

udahtaa suu

yt neuvoksi? Tuo

taa hevosensa

t?nyt h?nelle seuraa; nyt erkane h

taa auki mekkonsa

uvat! Esiin sakarat! Nyt on het

ostaan kuuluu uhkauksia ja vihan murinaa. Tristania inhoitti iske? heit?; toiset tarinoijat v?itt?v?t, ett? Tristan surmasi Ivainin: se on v??r? ja halpamainen v?ite; h?n oli liian ylv?s tappa

oikki k?ydet h?nen k?sivarsistaan ja niin he yhdess? pakenevat Morois'n mets??n. Siell? suuren

ren juurelle; kauhu oli uuvuttanut kuningattaren voimat;

s ja joka heti ampui kauriin. Gorvenal kokosi kuivia oksia kimppuun, ampui pyssyst??n tulenkipin?n, sytytti suuren roihun ja alkoi kypsent?? riistaa;

villin er?maan helmassa uusi karu el?m?, jota