ko O

voitettua hirve?, ett? y? sulki h?net pime?n mets?

ken h?nen kunniakseen vuotaneen veren. H?n on muistanut, ett? en koskaan tunnustanut tehneeni rikosta, ett? turhaan vaadin tutkimusta asiassa, oikeutta ja kaksintaistelua, ja h?nen syd?mens? jalous on taivuttanut h?net ymm?rt?m??n asioita, joita muut h?nen ymp?rill??n eiv?t ymm?rr?; eip? silt?, ett? h?n koskaan voisi tulla tiet?m??n meid?n rakkautemme salaisuutta, mutta h?n ep?ilee jotakin, toivoo, tuntee, ett? en ole sittenk??n valehdellut, h?n toivoo, ett? viel? voisin julkisen tuomioistuimen edess? todistaa olevani oikeassa. Oi, armas eno, mik? ilo olisi viel? kerran voittaa taistelussa Jumalan avulla, tehd? sovinto kanssanne ja j?lleen pukeutua kyp?r??n ja sotisopaan puolestanne!... Mihin ajatukseni minut johtavatkaan! H?nk? ottaisi j?lleen Isolden? Ja min?k? luovuttaisin h?net pois? Miksi ei h?n mieluummin surmannut minua nukkuissani? Ennen, kun h?n vainosi meit?

a ja valittaa kauan ??

us odotteli Tristanin paluuta. Kuun valossa n?ki h?n sormessaan kiiltelev?n kultasormuks

a sin? p?iv?n?, jona outona saavuin h?nen maahansa. Kuinka h?n Tristania rakasti! Mutta min? tulin ja mit? polo teink??n! Eik? Tristanin paikka olisi kuninkaan palatsissa sata aatelisknaappia ymp?rill??n, jotka h?nt? palvellen pyrkiv?t ritareiksi! Eik? h?nen

ivien oksien ja lehtien yll?. H?n otti h?nen k?dest??n

uningas Markin miekka. Sen olisi pit?

li sen kultakahvaa; ja Tr

v?itt?isi muuta, saisi todistaa sanansa kaksintaistelulla kanssani. Sitten, jos kuningas suvaitsisi viel? pit?? minut luonaan, palvelisin h?nt? kunnialla niinkuin herraani ja is??ni, ja jos h?n pit?isi parempana et??nnytt?? minut ja pit?? luonaan teid?t, l?htisin Friisin maahan tai Bret

?mme h?nen puoleensa, jotta l?yt?isimme armon t

talutti sit? suitsista. T?ten he taivalsivat viimeisen kerran ra

eltamaan ja saapuivat siten erakkomajalle. Jo kaukaa

rjuuteen! Kuinka kauan kest?? siis hulluutenne? Rohka

sanoi

sin kuningattaren. Itse l?htisin kauas pois, Bretagneen tai Friisin maahan; sitten kun h?n joskus j?lle

n Isolde vuorostaan puhui

? olen rakastanut ja yh? viel?kin rakastan ja tulen aina rakastam

avuksi n?ille kahdelle onnettomalle!" H?n opasti ja neuvoi heit? viisaasti, sitten otti h?n esiin mustetta ja pergamenttia ja kyh?si kokoon kirjelm?n, jossa Tris

kirjeen perill

sen

arohkeaa yrityst?! Min? vien kirjeen teid?n

??v? teid?n suojelukseenne; y?n tullessa l?hden matkaa

kkej??n. Tristan hypp?si ojaan ja hiipi siten kaupungin l?pi henkens? uhalla. H?n kiipesi, kuten ennen muinoinkin, yli puutarhan ter?v?n aitapaalutuksen,

utsu kaikuu minulle y?s

n; min? j?t?n sen tuohon akkunan ristikolle. Kiinnit

mess?, hyv? sisarenp

le ja kolmeen kertaan

Tristan,

n saavutti aseenkantajansa ja

enal, "kiiruhda, pa

a l?ysiv?t heit? odottamassa rukoilevan