i pe

uupunutta peuraa; tai on se niinkuin haukka, joka n?lkiintyneen? ?kki? ampuu alas saaliinsa kimppuun. Voi, rakkautta ei voi salata! Tosin ei kukaan ole yll?tt?nyt, kiitos olkoon Brangienin varovaisuuden, kuningatarta yst

ta ja -halusta. Nyt voivat he kieli? kuninkaalle uutisen: he saavat n?hd?, miten h?nen hellyytens? muuttuu raivoksi, miten Tristan h?pe?llisesti ajetaan pois tai tuomitaan kuolemaan ja miten kuningatar joutuu tusk

lmi. Sin? olet antanut syd?mesi Tristanille ja Tristan tahtoo h?v?ist? sinut. Turhaan olemme sinua siit? jo ennen varoittaneet: rakkaudesta t?h?n yhteen ainoaan ihmiseen olet sin? syrj?ytt?nyt muut suku

itte kaikki p??nne v?risten alas ja vaikenitte kuin myk?t. Tristan yksin uskalsi nousta h?nt? vastaan t?m?n maan kunnian puolesta, ja h?n olisi voinut kuolla jokaisesta haavasta, mink? h?n siin? taisteluss

mit??n, jota eiv?t omat korvasi voisi kuulla. Katsele, kuuntele, ylv?

tyiv?t pois j?tt?en myrky

arenpoikaansa ja Isoldea. Mutta Brangien huomasi sen ja turhaan koetti kuningas eksytt?? Isoldea salajuonillaan. Pianpa h?n v?syikin t?h?

isem?tt? meit? molempia. ?l? etsi mieless?si rauhoittavia sanoja: tunnen, ettei niill? olisi mit??n valtaa ylitseni. Ja kuitenkaan en usko noita konnia; jos uskoisin heit?, niin enk? olisi jo luovuttanut sinua h?pe?llisen kuoleman o

t kuuliva

on h?net poisajettu. Mit? voi h?nest? en?? koitua t?st? l?hin? Varmaankin h?n nyt purjehtii merien taa

Siin? h?n riutui nyt kuumeen vaivaamana, viel? tuskallisemmissa haavoissa kuin muinoin, jolloin Morholtin keih??n k?rki oli myrkytt?nyt h?nen ruumiinsa. Silloin, kun h?n virui meren rannalle kyh?tyss? majassaan ja kaikki pakenivat h?nen ha

iel? inhoittavamman myrkyn l?yhk?? kuin ennen, ei

? suljettuja torneja, joiden takana kuningatar oli k?tk?ss?; ratsu ja ratsastaja musertuivat kiv

kin vierell?, on h?nen liikkumattomana hillitt?v? j?sentens? ik?v?iv? v?rin? ja kuumeiset nyk?hdykset. H?n halajaa Tristanin luo. H?nest? tuntuu v?list?, ett? h?n jo nousee, rient?? ovelle menn?kseen; mutta pime?lle kynnykselle ovat p

llei Brangien. Henkens? uhalla h?n hiipii siihen taloon, jossa Tristan riutuu. Gorvenal ava

ole kuulleet kerrottavan mist??n

n painosta. Sen kaukaisimmassa nurkkauksessa, aivan aidan paalujen luona, kohosi korkea ja suora pet?j?, jonka mahtava runko kannatti leve?? oksastoa. Sen juurella oli pulppuava l?hde: vesi muodosti ensin lave

ja tultuaan suuren pet?j?n luo h?n heitti lastut l?hteeseen. Kevein? kuin vaahto ne uivat pinnalla ja vieriv?t veden mukana naisten asumuksiin. Isolde o

-parooneja, jotka mahdollisesti piileksiv?t pensastoissa. Mutta heti kun Tristan n?kee h?net, l

ll? ja talvella, h?vi?? ja katoaa silmist?? Nyt se on h?vinnyt. Emmek? ole paraillaan siin? lumotarhassa, josta harpunsoittajain laulut kertovat: helkkyv? muuri ymp?r?i sit?

n tornista vartiain torvet, j

Maahan, josta ei kukaan ole palannut. Siell? kohoaa linna valkoisesta marmorista; linnassa on tuhat ikkunaa ja jokaisessa loistaa sytytetty vahakynttil?; jokais

tornien huiput ja linnan valtavat, p??llekk

mm?rt?v?t, ett? Tristan on j?lleen tavannut kuningattaren. Mutta Brangien vartioi niin taitavasti, ett

et velhonvehkeet. H?n osaa lapsen syntyess? seitsem?n planeetan asemasta ja t?htien kulusta lukea edelt?p?in kaikki h?nen el?m?ns? tapaht

ollinen, piirusti heti ilmaan noitamerkkins?, asetteli paikoilleen

auniit herrat, viel? t?n? y

h?net kuni

oset; ilmoittakaa sitten, ett? te tulette olemaan mets?ll? seitsem?n p?iv?? ja seitsem?n y?t?, ja saatte hirtt??

sieppasi k??pi?n ratsunsa lautasille ja palasi Tintageliin. Er??n salak?yt?v?n kautta, jo

. Ottakaa mukaanne jousenne ja nuolenne; voitte ehk? tarvita niit

n? Vihollisen hurtta

i vieden muka

li l?hteen luo ja heitti veteen lastut ja risut. Mutta sit? tehdess??n h?n kumartui l?hteen puoleen ja n?ki sen kuvastimessa kuninkaan kuvan. Oi, jospa h?n voisi pys?hdytt?? lastut, jotka jo pakenevat pois

atsoo h?neen ja puusta kuulee h?n nuolen pa

Mik? nyt on?", ajattelee h?n. "Miksi ei rienn? Tristan t?n

ossa h?nkin vuorostaan huomasi kuninkaan varjon l?hteen kuvastimessa. Naisten ta

?n aivan hiljaa, "salli minulle

aa siis, miten h?n salaa varo

litte pyyt?nyt minua n?hd?ksenne, rukoillaksenne minulta jotakin, niin sanoitte. Mit? siis? Mit? odotatte siis mi

koilla teit? lauhdutta

t?? mieless??n Jumalaansa, joka on antanut

taa kutsuani. Mutta s??lik?? toki minua raukkaa; kuningas vihaa minua, en tied? mink?t?hden; mutta te ehk? sen tied?tte; ja kukapa muu osaisi paremmi

rakastan teit? rikollisella rakkaudella! Jumala tiet?? sent??n viattomuuteni, ja jos valehtelen, niin antakoon h?n ruumiini tulla h?pe??n! En koskaan ole antanut rakkauttani ainoallekaan miehelle, paitsi h?nelle, joka ensim?isen kerr

an hu

inen, joka ei tee mit??n halpaa'. Mutta millaise

heen meille rikokseksi. Niin, te rakastitte minua, Tristan, miksi kielt?? sit?? Enk? ole enonne vaimo ja enk? ole kaksi kertaa pelastanut teid?t kuolemasta? Niin, ja min? rakastin my?s teit?: olittehan kuninkaalle l?heist? sukua ja olinhan kuullut ?itini monesti sanovan, ett? vaimo ei rakasta herraansa

si s??lin syd?mess??n her??

a pois, Tristan ruk

t h?nt? pilkkanaan. Samapa tuo; l?hden siis pois t?st? maasta, kauas tuntemattomille teille, kurjana kulkijana, niinkuin t?nne muinoin tulinkin; mutta hankkikaa minulle kuninkaalta ainakin se suosion

ta, olen turvaton ja kokonaan kuninkaan armoilla. Ettek? huomaa, ett? jos sanon sanankaan teid?n puolestanne, olen vaarassa joutua h?pe?llisen kuoleman omaksi? J

, jossa Brangien sulkee h?net v?risev?n? syliins?

le suuren ihmety?n. H?n on laupias eik? tahdo

morikuistiin nojaten Tr

ovittakoon sen suuren v??ryyden, jota

n aitauksen toiselle puolen, s

hetki! N??p?s, tuo kaukoratsastus, jota s

luki niist?, ett? kuninkaan puolelta h?nt? uhkasi kuolema; h?nen muotonsa musteni p