s'n m

n olinpaikoille. Heill? on ravintona pelkk? mets?el?inten liha ja heit? hiukaisee suolan ja leiv?n puute. Heid?n laihtuneet kasvonsa ovat kelme

suurilla aarniosaloilla, joita ei koskaan mik??n kirves ollut k

?n alla kappelinsa edustalla k?veli pien

kkien kuntain seuraavan kuuluutuksen: Joka ottaa kiinni teid?t, saa sata kultarahaa palkinnoksi. Ja kaikki paroonit ovat vannoneet tuoda teid?t kuninkaa

olemme tyhjent?neet merell?? Niin, tuo kalkki tulistaa vertamme yh? ja mieluummin kerj?isin koko ik?ni kaikilla teill? ja kuj

revit??n palasiksi villien hevosten v?liss? ja ett? h?nen ruumiinsa poltetaan roviolla, ja sill? paikalla, minne h?nen tuhkansa siroitetaan, ei ikin? en?? kasva ruohoa

aalisilleen; ja min? olen valloittanut h?net pois spitaalisilta. T?st

n miehen polvilla. Erakko toisti h?nelle Pyh?n Kirjan sanoja; mutta n

sanoi Ogrin. "Kadu syntisi, Tristan, sill?

e takaisin mets??n, joka meit? suoje

orkean ruohon ja kanervikon peitt?m?? kangasta; puut levittiv?t tuuh

veill? ollut sen vertaista avustajaa jousimets?styksess?. Sen nimi oli ?k?hammas. Se oli t?ytynyt sulkea torniin ja kammitsoida kiinni kaulastaan; sen j?lkeen kun

un oikea yst?v?ni on minun koirani." Ja kuningas Mark, muistellen menneit? aikoja, ajatteli syd?mess??n: "T?m? koira on

nia tuli ku

odellakin herraansa; jos se ei sit? tee, on se heti irti p??sty??n s

elta samaa tiet?, jota Tristan kerran kulki polttoroviota kohti. Kaikki seuraavat sit?. Se haukkuu j?lki? ja kiipe?? vuoren rinnett?. Nyt on se jo kappelissa, ja nyt hypp?? se alttarille; ?kki? se sy?ksyy ulos i

uratko sen j?lki? en??, se voisi johtaa meid?t sellais

? takaa; ja he pakenevat niinkuin ahdistetut otukset... He piiloutuvat viidakkoon. Mets?n rajassa Tristan kohottautuu jousi j?nnitettyn?. Mutta kun ?k?hammas oli n?hnyt ja tuntenut herransa, riensi se h?nen luokseen, heilutti h?nt??

a! Metsien ja laaksojen halki, kautta maan vainuaa kuningas j?lki?mme: ?k?hammas kavaltaa meid?t haukunnallaan. Luonteensa ylevyy

?k?hammasta k?d

a oli opettanut koiransa ajamaan haavoittuneiden kauriiden verisi? j?lki? riistaa haukkumatta. Ys

Koira nuoli Isolden k?tt?

taa; olisi sur

sen luoksensa, ly? saappaaseensa kastanjakepill??n, niinkuin mets?st?j?t tekev?t silloin, kun he tahtovat yllytt?? koiriaan; t?m?n merkin saatuaan ?k?hammas tahtoo j?lleen haukahtaa ja Tristan hillitsee sen j?lleen. T?ten h?n vajaassa kuukaudessa kasvatti sen mets?st?m??n ??nett?m?sti: Kun Tristanin nuoli oli haavoitt

; ja pakkasen kovettamaan maahan valmisti j??peite heille vuoteen kuihtuneista leh

sasi matkia mets?lintujen laulua; h?n j?ljitteli huvikseen kuhankeitt?j??, tiaista, satakielt? ja kaikkia siivekk?it? laulaji

tiet?en hyvin, ett? Tristan silloin olisi hirtt?nyt heid?t puiden oksiin. Mutta er??n? p?iv?n? kuitenkin yksi noi

lan ja p??st?nyt sen laitumelle nuorta ruohoa pureksimaan; v?h?n kauempana, lehvien s

t?j?; Gorvenal tunsi h?net: se oli Guenelon, mies, jota h?nen herransa eniten kammoksui ihmisten joukossa. Yksin, ilman asemiest?, kannukset iskettyin? kiinni ratsun vertavuotaviin k

taen samalla kaiken sen pahan, mit? tuo mies on saanut aikaan, iskee h?n h?net maa

uumiin, kiiruhtivat he tuota pikaa kauhuissaan pakoon, ik??nku

kuningatar nukkuivat yh? hell?ss? syleilyss?. Gorvenal saa

ti h?n p??n hiuksista kiinni majan tukisalkoon: tuu

uijotti h?neen. H?n tunsi Guenelonin ja hyp?hti kauhistunee

. Min? surmasin h?net t?ll? miekalla.

, joka vihallaan vainosi h?nt?, p

iomets?n syvyyteen: pelko est?? ket??n sinne yritt?

an jousen, Iki-Tarkan, joka aina osui suoraan maaliin

ets?ss? auringonnousun hetkell?. Tristan astui ulos majastaan, vy?tti miekan vy?lleen, pani jousensa Iki-Tarkan ampumakuntoon ja l?ksi yksin mets?st?m??n. Mutta ennen il

teen ja surullisten mietteiden rasitta

iss? oletkaa

?et, miten hiki valuu virtana ruumiistan

ultasormus, jonka kuningas Mark oli antanut h?nelle heid?n h??p?iv?n??n; h?nen sormensa olivat k?yneet niin hennoiksi ja ohkaisiksi, ett? sormus en?? t?in tuskin pysyi sormessa. N?in he nukkuivat; Tristanin toinen k?sivarsi oli h?nen yst?v?ns? kaulan alla, toinen kiersi h

rata j?lki? ja saapui siten heid?n piilopirttiins?. H?n n?ki, miten he siin? nukkuivat, tunsi heid?t ja kiiruhti pakoon, pelj?ten vihastuneen Tristanin her??mist?. H?n rie

rien paimen, joka olet saanut juosta kilpaa niiden kanssa. Tuletko kenties vali

inkaan syrj??n ja kui

ja Tristanin. He nukkuiva

kohden

tamassa lehtimajassa.

jos tahd

virka ainoallekaan ihmiselle, mit? olet n?hnyt: annan sin

Kirottu vakoilija! Mutta niinp? tulikin h?nen osakseen h?pe?lli

eleens? y?, jolloin h?n oli yll?tt?nyt sisarenpoikansa ja otattanut h?net vangiksi: millaista hellyytt? olikaan silloin huokunut Tristania kohtaan Isolde ihanainen, tuo

luona h?n kohtas

a minut nopeasti ja su

sa, joka ennenkin on iskenyt niin monta kunniakasta iskua. Ah, jos Tristan her??, niin toinen

yt olemme ai

eri?n omenapuun oksiin. He k?viv?t viel? l?hemm?ksi lymypaikkaa ja ?

t?yteen mittaansa. H?n vet?? miekan tupesta ja vannoo syd?mess??n surmaavansa itsens?, ellei h?n nyt sa

onnettomuus, jos h?n nyt todellakin sivaltaa! Mutta h?n huomasi silloin, ett? heid

on asetettu kahden ruumiin v?liin, on puhtauden suojaaja ja takuu? Jos he rakastaisivat toisiaan viallisella rakkaudella, niin lep?isiv?tk? he noin puhtaasti? Ei, min? en tapa heit?; olisi suuri synti satuttaa heihin k?tt?ns?; ja jos her?tt?isin tuon viattoman nukkujan ja jompikumpi mei

h?n irroitti hiljaa pois kuningattaren sormesta sen smaragdisormuksen, jonka h?n muinoin oli lahjoittanut t?lle; silloin oli se vaivoin mennyt h?nen sormeensa; nyt olivat h?nen sormensa niin ohuet, ett? sormus melkein itsest??n solui pois; sen sijaan pujotti kuningas h?nen sor

t?ni, poikaseni, jos he

? saaliikseen... H?n huudahti ja her?si: valkoisella k?rp?n-nahalla koristetut hansikkaat putosivat h?nen povelleen. Isolden huutoon her?si Tristankin, hyp?ht?en seisaalleen. H?n

omuus yll?mme! Kunin

yksin, pelk?si; nyt on h?n l?htenyt hakemaan lis?? voimia; pian on h?n t??ll?

allian maan puoleen, aina Morois'n mets?n viimeisille rajoille