enka

nen ?itins? ruohoja, kukkia ja juuria, sekoitti ne viiniin ja keitti niist? voimakk

t? l?hesty. Mutta kun tulee h??y? ja se hetki, jolloin aviopuolisot j?tet??n kahden, niin kaada t?m? yrttiviini maljakkoon ja tarjoa se kuningas Markille ja tytt?relleni Isoldelle, jotta he tyhjent?isiv?t sen yhdess?. Pid? huolta, tytt?reni, siit?,

hd? niinkuin kuningat

eik? ollut edes suvainnut pit?? h?nt? itse; ja nyt kuljetti h?n h?nt? niinkuin saalista yli aaltojen vihollisen maahan. "Minua onnetonta raukkaa", vaikeroi h?n, "kirottu olkoon meri, joka minua kantaa. Mieluummin olisin tahtonut kuolla syntym?maassani, kuin el?? siell? et??ll?!..." Er??n? p?iv?n? tuulet tyyntyiv?t kokonaan ja purjeet riippuivat veltoissa laskoksissa pitkin mastoja. Tristan antoi ankkuroida er??n saaren rantaan, ja kyll?stynein? ainaiseen meren n?k??n l?htiv?t nuo sata Cornwallin ritaria ja merimiehet maihin jaloittelemaan. Ainoastaan Isolde j?i laivaan pienen palv

isiinsa, ik??nkuin lumottuina. H?n n?ki heid?n edess??n melkein tyhj?n ruukun ja pikar

ja kirottu se p?iv?, jona nousin t?lle laivalle! Isolde, raka

iseen. H?n ajatteli: "Oi Andret, Denoalin, Guenelon ja Gondoine, te kavalat konnat, jotka syytitte minua siit?, ett? muka tavoittelin itselleni kuningas Markin maata, min? olen paljon kurjempi viel?, mutta h?nen maataan en himoitse! Oi armas eno, joka minua orpoa rakastit jo ennenkuin edes tunsit minussa sisaresi Valkokukan veren, sin?,

llut halpamaisesti hylj?nnyt h?nt?? H?n tahtoi vihata h?nt? eik? voinut, j

? h?n heit? vartioi salaa: n?ki, miten he ty?nsiv?t luotaan kaiken ruoan, kaiken juoman ja ravinnon, etsiv?t toisiaan niinkuin sokeat, jotka hapuillen pyrkiv?t

telttaa laivankannella, jossa Isolde istui, ja

sis??n,

n p?invastoin teid?n l??nitysmiehenne ja teid?n vasallinne, jonka tulee ku

e vas

oi, miksi virvoittelinkaan eloon haavoittuneen laulajan! Miksi en antanut hirvi?n tappajan menehty? r?meik?n ruohoihin! Miksi en suunnannut h?

tte siis nyt? Mik?

kaikki, mit? n?en. Taivas vaivaa minua ja

et himmensiv?t h?nen silm?ins? s?dehtelyn, h?ne

k? teit? si

vast

lloin Tristan painoi hu

ngien, joka v?ijyi heit?, p??sti suuren huudon ja k?sivarret le

a, jonka ?itinne, Isolde, oli uskonut haltuuni. Ainoastaan kuningas Markin piti juoda siit? yhdess? teid?n kanssanne; mutta Vihollinen on pit?nyt meit? kaikkia kolmea pilkkanaan, ja te olettekin tyhjent?neet lumotun pikarin. Yst?v? Tristan ja ys

heid?n kauniit ruumiinsa v?risiv?t

n siis

essa heit? yh? l?hemm?ksi kuningas Markin maata