ultakutri

as h?nt? niin hell?sti rakasti. Ja voinpa hyvin mainita heid?n nimens?kin: Andret, Guenelon, Gondoine ja Denoalin, niin, ja herttua Andret oli samoin kuin Tristankin kuninkaan sisarenpoika. Hyvin tiet?en, ett? k

ena ja yksin matkata meri?? Kuka meist?, jalot herrat, voisi ohjata laivaa purjeitta ja airoitta? Loihtijat voivat sellaista, sanotaan. Ja mist? lumotusta maasta on h?n k?ynyt hakemassa parannusta haavoilleen? Varmasti on h?n lumooja. Niinp? niin, h?nen purtensa oli haltiatar, s

perillisi?; jos h?n kielt?ytyisi, vet?ytyisiv?t he kaikki linnavarustustensa taa ja alkaisivat sodan h?nt? vastaan. Kuningas ten?si vastaan, vannoen, ett? niinkauan kuin h?nen rakas sisarenpoikansa eli, ei ainoakaan kuninkaantyt?r p??sisi h?nen vuoteeseensa. Mutta sitten vuorostaan Tristankin, joka ei voinut siet?? sit? h?pe?llist? ep?ilys

ietteiss?: "Mist? keksi? niin kaukainen ja saavuttamaton kuninkaantyt?r, j

ennus-puuhissa hiukan torailivat; sitten ne ?kki? s?ik?ht?en j?lleen katosivat. Mutta niiden no

t?en sis?lle paroonit

olen ottava itselleni puolison, jos tahdo

en, jalo herra; kuka on sii

ltahius kuuluu, ja tiet?k??, ett?

, jalo herra, olette sa

ille tuonut? J

takutrilta; kaksi kyyhky? on sen minulle tuon

eina Tristania: sill? he ep?iliv?t h?nen neuvoneen kuninkaalle t?m?n juonen. Mutta tarkaste

, ett? t?m? etsint? on vaarallinen ja ett? minun on viel? vaikeampi palata h?nen maastaan kuin saaresta, jossa tapoin Morholtin; mutta viel? kerran olen teid?n t?htenne, jalo eno, paneva ruumiini ja henkeni alttiiksi. Ja jotta t

enalia sata ylh?iss??tyist? nuorukaista, jotka kuuluivat maan rohkeimpiin, ja puetti heid?t naurettavan paksuihin villamekkoihin ja karkeakarvaisiin kaapuihin, joten h

ssyt ulos satamas

maata kohti k??n

Irlantia kohti, suoraan

s vainosi merell? kaikkia cornwallilaisia laivoja? Ja kaikki merimiehet, jotka saatiin kiinni,

la tavaranvaihto-matkoilla. Mutta kun n?m? oudonlaiset kauppiaat kuluttivat p?iv?ns? jaloissa leikeiss? ja shakkipeliss? ja n?yttiv?t os

voinut luulla itse p??paholaisen huudoksi. Ei milloinkaan viel? ollut h?n kuullut mink??n el?imen

oi h?n, "mist? t?m? ?sken kuulemani ??

staan ja pys?htyy jollekin kaupungin portille. Ei kukaan voi menn? siit? ulos, eik? kukaan tulla sis??n, ennenkuin tuolle hirmuel?imelle on annettu

pilkkaa, mutta sanokaa, olisiko mahdollista ihmis

? ritaria on yritt?nyt tuota temppua; sill? Irlannin kuningas on antanut airueiden kuuluuttaa, ett? h?n

oli vasta sarastamassa, eik? kukaan ollut n?kem?ss?, miten urho ratsasti sille samaiselle portille, jonka nainen oli h?nelle osoittanut. Samassa sy?ksyi h?nt? vastaan viisi miest?, jotka ly?den kannuksilla hevosiaan, suitset

ne, jalo sire; mit? ti

viitannut suunnan, p??

kuvat hiilet, kaksi sarvea p??ss?, pitk?t karvaiset korvat, jalopeu

tunsi itse??n ahdistettavan; se upotti kyntens? haarniskaan ja repi sen auki. Rinta paljaana teki Tristan miekallaan viel? uuden hy?kk?yksen ja iski petoa kylkeen niin ankarasti, ett? ilmankansi jym?hti. Turhaa sekin: hirvi?t? oli mahdoton haavoittaa. Silloin lohik??rme sy?ksi sieraimistaan ilmoille kaksinkertaisen patsaan myrkyllisi? liekkej?: T

sta muutamasta suolammesta, joka n?kyi kimaltelevan jonkun matkan p??ss?. Mutta lohik??rmeen kielest? kihoava myrkky kuumen

auden voima, ett? h?nkin joka aamu asestettuna v?ijyi hirvi?t?, joskin tuo uljas sankari aina pakeni heti, kun vain kaukaakin kuului pedon karjunta. Tuona p?iv?n? h?n nelj?n kumppanuksensa seuraamana uskalsi l?hte? takaisin Tristanin j?less?.

h?n kutsutti kaikki vasallit suureen juhlaan, joka kolmen p?iv?n p??st? piti vietett?m?n hovissa

velijansa, uskollisen Periniksen, ja kamarineitseens? ja toverinsa, nuoren Brangienin, ja kaikki kolme ratsastivat salaa lohik??rmeen luolalle p?in. Jo matkalla huomasi Isolde omituisenmuotoisia j?lki? tiell?: varmastikaan hevonen, joka sii

n ja kantoi h?net salaa naisten huoneustoon. Siell? Isolde kertoi seikkailun ?idilleen sek? uskoi h?nen huostaansa muukalaisen. Kuningattaren irroitellessa h?nen varu

, tuo petturi ja pelkuri, on leikannut silt? p??n ja vaatii tyt?rt?ni Isolde Vaaleahiusta palkinn

s valmisti h?nelle kylvyn ja voiteli hell?varoin h?nen ruumiinsa balsamilla, jonka h?nen ?itins? oli laittanut. H?nen katseensa pys?htyiv?t haavoittuneen urhon kasvoihin, h?n havaitsi ne sangen kauniiksi ja ajatteli: "Jos h?n on yht? uljas kuin kaunis, niin saapa kosijani h?nest? ankaran kilpaveikon!" Mutta Tristan, jota jo l?mmin vesi ja yrttien voima alkoi elvytt??, katseli Isoldea ja muistaessaan, et

vet?? verisen ter?n esille kallisarvoisesta huotrasta pyyhki?kseen sen puhtaaksi. Mutta h?n n?kee, ett? sen k?rki on katkennut. H?n panee merkille katkenneen kohdan uurrot: eik? tuo ollut juuri sama s?il?, joka oli katkennut Morholtin p??h?n? H?n ep?ilee, empii

nin luo ja heiluttaen suurta miekkaa

Morholtin, minun rakkaan enoni mur

rvoton ja halpaantunut, mutta h?nen henkens? oli yh? yht? valpas kui

malla h?nen ruumiistaan Morholtin myrkytetyn keih??n vihat. ?l? punastu, neito, sit?, ett? paransit nuo haavat: enk? ollut saanut niit? rehellisess? taistelussa? Tapoinko ehk? Morholtin petoksella? Eik? h?n ollut vaatinut minua taisteluun? Eik? minun t?ytynyt puolustaa ruumistani? Toisen kerran pelastit minut, kun k?vit noutamassa minut pois suosta. Oi, neito, sinun vuoksesi l?hdin taistelemaan lohik??rmett? vastaan... Mutt

e huu

t? siksi, ett? Morholt muinoin yritti ry?st?? laivalleen joukon Cornwallin tytt?ri? ja sin? siis vuoro

aisista hiuksistasi. Luulin, ett? ne tulivat tuomaan minulle rauhan ja rakkauden sanomaa. Sent?hden uskalsin uhmata hirvi?t? ja sen myrkkyh

n? kultahiuksen ja vaipui pitk?ksi aikaa ??nett?miin mietteisiin; sitten h?n s

reitaan l?htem??n hoviin, ja sellaisissa puvuissa, jotka soveltuivat mahtavan kuninkaan sanansaattajille. Gorvenal ja nuo sata

ivat toinen toisilleen: "Keit? ovat n?m? mahtavat ja ylh?iset herrat? Kuka tuntee heid?t? Katsokaa noita ylellisen-hienoja, sopulinnahalla ja kultaompeluksella koristeltuja viittoja! Katsokaa, miten miekkojen kahvoissa ja turkisten soljissa kimaltelee rubiineja, vuoritimantte

?ytt??kseen toteen vierasmiesten avulla, ett? h?n oli tappanut hirvi?n ja ett? I

lulla todistamaan itsens? siksi, joka on vapauttanut maamme lohik??rmeen hirmuvallasta, ja puolustamaan tyt?rt?nne joutamasta pelkurin puolisoksi, luv

ytellen vastaustaan. Mutta pa

?, sire!

gas s

y?nnyn

vistui h?nen jal

n suudelma vakuudeksi ja merkiksi siit?, ett?

itaria nousivat kuin yksi mies seisomaan, tervehtiv?t h?nt? k?det ristiss? rinnan p??ll? ja j?rjest?ytyiv?t kunniavahdiksi h?nen ymp?ril

haaja!" Paljaat s?il?t v?l?htiv?t ja raivoisat huudot

solde h

t? miest? suulle, nii

h?nt? suulle ja ?

aisteluun kanssaan, johon vaatimukseen t?m? ei uskaltanut suos

len h?net voittanut, olen viev? h?net mukanani laivallani. Mutta jotta t?st? l?hin Irlannin ja Cornwallin maiden v?lill? vallitsisi rakkaus eik? viha, niin, se tietk??, kuningas Mark, minun rakas herrani, on naiva h?net. N?ette t?ss? sata ylh?iss??tyist? ritaria, jotka kaikki

Vaaleahius v?risi h?pe?st? ja tuskasta. N?in siis Tristan, voitettuaan h?net, hylk?si h?net; tuo kaunis tarina kultaisesta hiuksesta oli ainoastaan valhetta ja h?n oli p??tt?nyt lu

?, johon Tristan oli ryhtynyt rakkaudesta kuningas Ma