nin M

aisten sopimusten mukaan irlantilaisilla oli oikeus kantaa Cornwallin maasta ensim?isen? vuonna kolmesataa naulaa kuparia, toisena vuonna kolmesataa naulaa hienoa hopeaa ja kolmantena vuonna kolmesataa naulaa kultaa. Mutta kun tuli nelj?s vuosi, piti h?nen saada lunnaakseen kolmesataa nuorta poikaa ja kolmesataa nuorta tytt??, kaikki viidentoista-vuotisia, jotka arvanheitolla piti valittaman Cornwallin v

palatsin holvisaliin ja kuningas Mark itse istuutunut

ta poikaa ja saman verran tytt?j?, kaikki viidentoistavuotisia, jotka arvanheitolla pit?? valittaman Cornwallin suvuista. Laivani, jonka n?ette lep??v?n tuolla Tintagelin satamassa ankkuroituna, on kuljettava heid?t, meid?n luoksemme orjuuteen. Kuitenkin, jos joku - lukuunottamatta

tk? tied?, ett? niinkuin noiduttu on se listinyt urhojen p?it? niin? vuosina, jolloin h?n on valvonut kuninkaan saatavia h?nen vasallimaissaan? Kuolemaako siis etsit? Miksi kiusata Jumalaa?" Mik? tuumi t?h?n tapaan: "Sit? vart

lt ja

aisuuden. Kolmen p?iv?n merimatkan p??ss? t??lt?, Tintagelin sel?ll?, on Pyh?n-Simsonin saari. Siell? kamppailkaamme

ukka, joka pikkulintujen kanssa suljetaan samaan

rran viel? p

teist? on kunniakkaampi: heitt?k?? siis arpaa lapsistanne, jotta min? saan vied?

tui kuningas Markin ja

lahjoittaa minulle t?m?n kunnia

l? niin nuori ritari; mit? hy?dytt?isi h?nen rohkeutensa? Mutta Tri

arooneista uljain ja nuorisoparvesta kaunein, miksi en min? mieluummin sinun sijastasi ryhtynyt t?h?n taisteluun?", ajattelivat he itsekseen. "Minun kuolemani tuottaisi v?hemm?n surua t?m?n maan p??lle!..." Kel

evitt?nyt mastoonsa kauniin purppurapurjeen ja h?n saapui saarelle ensim?isen?. H?n sitoi laivansa

rholt, "ja mink?t?hden et ole kiinnitt?n

istan. "Ainoastaan toinen meist? palaa el?v

le kiihottaen toisiaan tais

telttansa eteen, nauroivat. Vihdoin p?iv?n nelj?nnell? tunnilla n?htiin kaukana merell? purppurainen purje; irlantilaisen pursi l?hti liukumaan saaresta ja tuskan ja valituksen huudot t?yttiv?t ilman: "Morholt! Morholt!" Mutta kun laivan hahmo v?hitellen s

i on katkennut, kappale sen ter?? on j??nyt h?nen p??kalloonsa. V

ista akkunoista riippui kirjavia liinoja. Ylistyslaulut, kellot, torvet ja pasuunat pauhasivat niin, etteiv?t ne siten viel? koskaan olleet Jumalan

oli saanut jonkun haavan, paransivat he sen, sill? he tunsivat salaiset yrtit ja taikajuomat, jotka her?tt?v?t haavoittuneet melkeinp? kuolleista. Mutta mit? auttoi nyt koko heid?n loihtutaitonsa, kaikki otollisella hetkell? poimitut ruohot ja lemmenkalkit! H?n lep?si tuossa todellakin kuolleena, hirvenvuotaan k??rittyn? ja kappale vihollisen s?il?? viel?kin kallossaan. Isolde Vaaleahius vet?isi tuon katkennee

He olivat ainoat, jotka viel? viipyiv?t h?nen vuoteensa ??ress? ja joiden rakkaus oli inhoa voimakkaampi. Vihdoin antoi Tristan kuljettaa itsens? er??seen yksin?iseen majaan meren rannalla; sinne aaltojen armoille j?i h?n makaamaan ja odottamaan kuolemaa. H?n ajatteli: "Olette siis kaikki minut hylj?nneet, tekin, kuningas Mark, jonka valtakunnan kunnian olen pelastanut. Ei, tied?nh?n, jalo eno, ett? antaisitte vaikka oman el?m?nne pel

stan mukaansa vierelleen. Mit?p? h?n purjeilla, kun h?nen k?sivartensa eiv?t kuitenkaan jaksaneet niit? nostaa? Mit?p? h?n airoilla? Mit? miekalla? Niinkuin merimies, joka pitk?aikaisella matka

. He antoivat airojen lev?t? laineilla ja kuuntelivat sit? liikkumattomassa hurmauksessa; aamun sarastaessa huomasivat he aalloilla ajelehtivan purren. "Samanlainen yliluonnollinen soitto kuului my?s Pyh?n Brendanin laivan ymp?rilt?, kun se lipui kohti Autuaitten Saaria, pitkin maidonvalkeaa meren aaluvaa", sanoivat he. He alkoivat soutaa purtta kohden: se oli tuuliajolla eik? ainoata el?v?? olentoa n?kyn

n suuhun. Mutta p??tt?en rohkeasti puolustaa henke??n keksi h?n nopeasti ja n?pp?r?sti kavalat ja kauniit puheet. H?n kertoi olevansa kiert?v? laulaja, joka oli l?htenyt purjehtimaan muutamalla kauppalaivalla; h?n oli matkalla Espanjaan oppiakseen lukemaan t?hdist?; merirosvot olivat anastaneet laivan; haavoittuneena oli h?n paennut t?ll? venholla. H?nt? uskottiin: ei kenk??n Morholtin tovereista en?? tuntenut P